Ei auta, pitää mennä nukkumaan ja murehtimaan pertsiilleen menevää huomista päivää. Traumaattista oli meikäläisen elämä, ei voi muuta jupista.
0Äänestä
realistinen.pelko
Sokeutumista ennen kuin ehdin oppia pistekirjoituksen.
0Äänestä
syömustikoita
Mustikat auttaa, jos ei ole tauti sitten.
0Äänestä
makuaisti
syömustikoita kirjoitti:
Mustikat auttaa, jos ei ole tauti sitten.
Minun ongelmaani niistä ei valitettavasti ole apua mutta hyvälle ne maistuvat kyllä.
0Äänestä
lääketiedejaleikkaus
Höh, toivottavasti joku auttaa sitten.
0Äänestä
lg2534g35ff2fvdf
Siivouspäivää kannattaa aina pelätä.
0Äänestä
kauhunpaikka
Tiedän monta vielä pelottavampaa päivää.
0Äänestä
Ainakinsitä
Sekoamista
0Äänestä
taisittenjoskus
Siitä selviää kyllä.
Joskus, kai.
0Äänestä
KaikkeaIsoaJaPientä
En tiedä voinko sanoa että pelkään hämähäkkejä, sillä vaikka kiljunkin ja hypin pöydille seisoon hetkeksi keräileen itseäni, niin sen jälkeen aloitan massamurhaamisen. Olen aika hämäreiden sarjamurhaaja jo sillä korkkarini pohjiin on useita kymmeniä jollei satojakin hämäreitä jo murhattu. Enemmänkin varmaan inhoan ja pelästyn aina alkuun inhon takia niitä ja hypin pakoon korkealle niiden ulottumattomiin.
Varsinaisesti pelkään käärmeitä. Tosin niitäkin myös inhoan. Ällöttäviä ne luontodokkarit joissa ne syö hiiriä. Mulla alkaa oleen vaikeuksia katsoa sitä. Yleensä suljen silmäni, koska menee mulle liian jännäksi se ohjelma. :)
Varsinaisesti pelkään ehkä kamalaa hirveää exääni, terveyden menetystä ja ukkosta säikyn lähinnä äänien takia, mutta en pelkää muuten.
Amppari jos sisälle pääsee niin arvaa kuka sisältä juoksee kiljuen ulos? -minä.
Kerran istuin pihalla nurtsilla miettimässä että kuinkas tässä nyt näin kävi että mut heitti amppari ulos mun kodista ja nyt se on sitten vallannut mun asuntoni kokonaan itselleen.
Noista kuitenkin vain ainoastaan exästäni olen kehitellyt fobian.
0Äänestä
hampaitajamyrkkyä
Minä pelkään käärmeitä kanssa, ne on pelottavia.
0Äänestä
KaikkeaIsoaJaPientä
Mä muistan joskus teininä kun asuin vähän syrjemmässä ja pyöräilin sieltä sitten jonnekin. Yhtäkkiä sellaisella hiekkatiellä havaitsin edessäni kyykäärmeen jonka päälle joku oli heittänyt ison kiven. Helvetin kiukkunen kärmes olikin. Kiljasin ja nostin jalat ylös ja ajaessani pyörällä siitä ohi. Se oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinenkin kohtaaminen kiukkuisen kyykäärmeen kanssa. yök.
Näin viime yönä unta että meillä oli rottia ja meillä oli kaaos ja niillä oli loppunut ruoka ja yritti jyrsiä lapsistani palasia. Eikä niitä saanut hengiltä ne oli sitkeitä ja piiloutui hyvin. ja pelkäsin niitä. Nuorimaisella oli puremisjälkiä vuotavia haavoja ympäri kehoa ja yritin hakea apua. Se ketä apuun hain oli taas muuta vaille eikä oikein ymmärtänyt tilannetta.
0Äänestä
pelottavakyllä
Hirvee uni, kamala.
Painajainen.
0Äänestä
hööhööt
Annoitko kuitenkin sille unessa? Siis sille joka oli"muuta" vailla?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kerhokäärmettä
Mikä on kerhokäärme?
Onko se lelu?
Oikea käärme, asuu saaressa.
Se on tarhakäärme.
Kyllä se on todennäköisesti kerhokäärme.
Rantakäärme, kyykäärme.
Kerhokäärme on joku saaren oma laji.
Mitä kerhoa se pitää?
Naurulokin kanssa :DD-kerhoa
Se on varmaan oikee perhekerho se.
Ei auta, pitää mennä nukkumaan ja murehtimaan pertsiilleen menevää huomista päivää. Traumaattista oli meikäläisen elämä, ei voi muuta jupista.
Sokeutumista ennen kuin ehdin oppia pistekirjoituksen.
Mustikat auttaa, jos ei ole tauti sitten.
Minun ongelmaani niistä ei valitettavasti ole apua mutta hyvälle ne maistuvat kyllä.
Höh, toivottavasti joku auttaa sitten.
Siivouspäivää kannattaa aina pelätä.
Tiedän monta vielä pelottavampaa päivää.
Sekoamista
Siitä selviää kyllä.
Joskus, kai.
En tiedä voinko sanoa että pelkään hämähäkkejä, sillä vaikka kiljunkin ja hypin pöydille seisoon hetkeksi keräileen itseäni, niin sen jälkeen aloitan massamurhaamisen. Olen aika hämäreiden sarjamurhaaja jo sillä korkkarini pohjiin on useita kymmeniä jollei satojakin hämäreitä jo murhattu. Enemmänkin varmaan inhoan ja pelästyn aina alkuun inhon takia niitä ja hypin pakoon korkealle niiden ulottumattomiin.
Varsinaisesti pelkään käärmeitä. Tosin niitäkin myös inhoan. Ällöttäviä ne luontodokkarit joissa ne syö hiiriä. Mulla alkaa oleen vaikeuksia katsoa sitä. Yleensä suljen silmäni, koska menee mulle liian jännäksi se ohjelma. :)
Varsinaisesti pelkään ehkä kamalaa hirveää exääni, terveyden menetystä ja ukkosta säikyn lähinnä äänien takia, mutta en pelkää muuten.
Amppari jos sisälle pääsee niin arvaa kuka sisältä juoksee kiljuen ulos? -minä.
Kerran istuin pihalla nurtsilla miettimässä että kuinkas tässä nyt näin kävi että mut heitti amppari ulos mun kodista ja nyt se on sitten vallannut mun asuntoni kokonaan itselleen.
Noista kuitenkin vain ainoastaan exästäni olen kehitellyt fobian.
Minä pelkään käärmeitä kanssa, ne on pelottavia.
Mä muistan joskus teininä kun asuin vähän syrjemmässä ja pyöräilin sieltä sitten jonnekin. Yhtäkkiä sellaisella hiekkatiellä havaitsin edessäni kyykäärmeen jonka päälle joku oli heittänyt ison kiven. Helvetin kiukkunen kärmes olikin. Kiljasin ja nostin jalat ylös ja ajaessani pyörällä siitä ohi. Se oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinenkin kohtaaminen kiukkuisen kyykäärmeen kanssa. yök.
Näin viime yönä unta että meillä oli rottia ja meillä oli kaaos ja niillä oli loppunut ruoka ja yritti jyrsiä lapsistani palasia. Eikä niitä saanut hengiltä ne oli sitkeitä ja piiloutui hyvin. ja pelkäsin niitä. Nuorimaisella oli puremisjälkiä vuotavia haavoja ympäri kehoa ja yritin hakea apua. Se ketä apuun hain oli taas muuta vaille eikä oikein ymmärtänyt tilannetta.
Hirvee uni, kamala.
Painajainen.
Annoitko kuitenkin sille unessa? Siis sille joka oli"muuta" vailla?
En ole antanut kellekään unessakaan vielä vaikka yrityksiä on ollut paljon kyllähän se oli ihanaa että ihailtiin mutta en halunnut pettää ukkoani.
siinä tilanteessa minulla oli vain lapset mielessä mutta tiedän unessa ei toimi järkevästi. En tiedä mistä johtuu?
Se mikä unessa oli järjetöntä etten tajunnut viedä lapsia pois sieltä ja jätin ukon hoitoon.
Kohta viisikymppisenä pelkään, että joku muistaa sen.
Antti pantti palleroinen.
Kun joskus tulee aika jolloin jään kokonaan yksin...
Kaikkea, mitä en kykene hallitsemaan. Kuten sitä miten sydämeni käyttäytyy hänen lähellään. Se on pelottavinta ikinä!
On sullakin murheet, minä murehdin että jos joudun soittamaan!
Mä pelkään että mulle soitetaan...
Aika harvassa ne asiat mitä en pelkäisi. Sanotaanko että lapset (ei omia) ja oma perhe. Niitä en pelkää. Muuten pelkään aika lailla kaikkea :(