yöllä kolmelta menet jääkaapille, koska tuli nälkä. No, siellä ei ollut oikein mitään kunnon suolapalaa, mitään tukevampaa, mitä keho voi vaatia jopa keskellä yötä. Voi olla että päivällä syön esimerkiksi kebabin ja sitten puolikkaan savustetun kirjolohen, joka maksaa himputti vieköön kymmenen euroa. Eli päivässä syön proteiinipitoista ravintoa kymmellä eurolla ja siihen päälle vielä jotain rahkaa, banaania, ranskanleipää, tyypillisesti jotain tuollaista biomassaa. Hädin tuskin oikeaa ruokaa.
Niin, syöt kebabia ja lohta, mutta yöllä vatsasi huutaa proteiinia, lihaa! Tää ei voi olla näin. No, katsoin sitten kuivatarvikekaappiin, tai mikä onkaan. Siellä oli hiutaleiden, jauhojen, riisien, kahvipurkkien, näkkileipien ja muiden pakettien päällä kaksi nuudelipakettia. Kelasin, että kuka rupeaa keskellä yötä laittamaan nuudelia. En minä ainakaan, vaikka olen itse asiassa tehnyt niin lukemattomia kertoja. Mutta joskus yhden, kahden aikaan. Joku roti pitää elämässä olla, ettei ala kolmen aikaan keittämään nuudelia.
Jouduin sitten tarttumaan ruisleipään. Valkoinen paahtoleipä oli vaihtoehtona, mutta sisäinen tunne sanoi, että ruisleipä, ruisleipä! Löysin jääkaapista siihen päälle jotain keittokinkkua. Lihaa, joo, mutta ei mitään laatulihaa. Jotain karsinassa hormoneilla paisutettujen onnettomien possujen lihaa. Siltä maistuukin. Onnettomalta. Näin tällä kertaa. Nuudelit ehkä vehnäleivän kanssa olisi ollut melkein kultivoitunut ateria. Joku järki pitää kuitenkin olla tässä ruuanlaitossa. Ei keittämisiä aamuyöstä.
Niin, syöt kebabia ja lohta, mutta yöllä vatsasi huutaa proteiinia, lihaa! Tää ei voi olla näin. No, katsoin sitten kuivatarvikekaappiin, tai mikä onkaan. Siellä oli hiutaleiden, jauhojen, riisien, kahvipurkkien, näkkileipien ja muiden pakettien päällä kaksi nuudelipakettia. Kelasin, että kuka rupeaa keskellä yötä laittamaan nuudelia. En minä ainakaan, vaikka olen itse asiassa tehnyt niin lukemattomia kertoja. Mutta joskus yhden, kahden aikaan. Joku roti pitää elämässä olla, ettei ala kolmen aikaan keittämään nuudelia.
Jouduin sitten tarttumaan ruisleipään. Valkoinen paahtoleipä oli vaihtoehtona, mutta sisäinen tunne sanoi, että ruisleipä, ruisleipä! Löysin jääkaapista siihen päälle jotain keittokinkkua. Lihaa, joo, mutta ei mitään laatulihaa. Jotain karsinassa hormoneilla paisutettujen onnettomien possujen lihaa. Siltä maistuukin. Onnettomalta. Näin tällä kertaa. Nuudelit ehkä vehnäleivän kanssa olisi ollut melkein kultivoitunut ateria. Joku järki pitää kuitenkin olla tässä ruuanlaitossa. Ei keittämisiä aamuyöstä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sellainen masentaa jos ei ole kiloja jääkaapissa olevia kananmunia sekä HK-sinistä vierelle...
Lenkkiä voi syödä perunasalaatin kanssa ja perunamuusin. Lenkki on suomalaisen miehen peruseväs. Siinä on jotain raakaa, primitiivistä, ronskia.
Itse kun lopetin melkein kokonaan hiilarit (perunat, riisit, makaronit, pullat, sokeri) niin näläntunne heikkeni ja ahmimisen himo loppui.
Pullaa täytyy syödä silloin tällöin. Siitä ei pääse mihinkään. Joskus ostan ihan pullapitkon. Ehkä kerran viikossa, tai kerran parissa viikossa.
Karkki on sellainen, mitä en lainkaan enää syö. Joskus harvoin korkeintaan, kerran kuussa. Ruoka on niin kallista, ettei sitä tule liikaa syötyä ehkä kuitenkaan.
Noissa dieeteissä on se, että niissä vaaditaan sitä itsekuria ja pitkäjänteisyyttä. Jos tuntee luontonsa, eli sen että kun keho huutaa ruokaa, niin järjen ääni hiljenee, niin jotenkin sitä luopuu ajatuksesta.
Ruoan laatu on ilmeisesti aika tärkeää. Jos esimerkiksi vaihtaa lihan kalaan, niin sillä on jo suuri vaikutus. Itse olen nyt viikon ajan syönyt kebabeja siitä syystä, että on jumittanut niin pahasti aamupäivisin ja iltapäivisin, että kebab on ollut kätevä vaihtoehto.