kokemuksia psykoterapiasta?

Suosittelen. Kannattaa jatkaa. Ja tuohon hulluna pitämiseen sanoisin, että noiden naamareiden taakse kätkeytyminen se vasta hullua onkin. Ei se jos sanoo todelliset tunteensa.

Jokaisesta tuntuu joskus, että haluaisi kuolla. Miksi sen ääneen sanominen on niin suuri synti? Ehkä se paljastaa oman tekopyhyytemme.

Sellaista ihmistä, joka alkaa sisintään tutkia ja elämäntarkoitusta etsiä, pidetään haihattelijana. Mutta sellaista, joka vaan painaa päivästä toiseen ajattelematta sen enempää, kieltäen kaikki tunteensa ja tarpeensa, pidetään vahvana ja järkevänä.

Sitä on tämän maailman hulluus. Ihmistä, joka tahtoo olla ihminen, pidetään vaarallisena. Aito ihminen on paljastava ja pelottava. Ei sellaisia kaivata tähän näytelmään, jota kutsumme elämäksi.

Minä puhun psykoterapian puolesta,
itsekkin kaksi vuotta käyneenä 90-luvun alussa.
Tunteet tulevat pintaan mikä on luonnollista.
Vuosi on vielä suhteessa lyhyt aika käydä läpi syvällä itsessään ja uskon, että toinen vuosi tuo
elämään uusia palasia jotka asettuvat paikoilleen kun on sen aika.
Mikään ei tapahdu hetkessä *naps*.
Aikaa ja vielä kerran aikaa. Jokainen päivä on rankkaa työtä itsensä kanssa, tuoda uusia kyttäytymimalleja/ ajatusmalleija itsestään.
Järjen tasolta tunne tasolle on pitkä matka!.
Itse olin väkivaltakokemusten vuoksi joista aiheutuva kipu oli sisälläni monta vuotta kunnes,
tulivat pintaan tuntiessani oloni turvalliseksi, myös ilmaista tunteeni.
Toivon sinulle voimia jaksaa olla koko sydämelläsi mukana syntyä uudestaan.