Haaveideni lopun alku & alun loppu

Ei todellakaan. Kotivelvollisuuksia. Mitäpä se sullekin kuuluu.

ei seikkailua eikä vanhempaa, sellainen aarre joka jaksaa monia vuosia, tiedän yhden koko nimen, osaa hoitaa ja toinen sieltä ihanien työkaverien läheltä, hänen nimeään en tiedä, jo tällä viikolla putosin kun olin lähellä rakkaimpia työkavereita, en jaksanut mennä käymään siellä niin pohjalla olin surussani, ne kuin "omat lapset" siellä, miten kammottavia nämä kaksi vuotta ovat olleet, kuolema on ollut läsnä usein, ilman lapsia kyseessä olevaa ei enää olisi

etymmärtänyt kirjoitti:

ei seikkailua eikä vanhempaa, sellainen aarre joka jaksaa monia vuosia, tiedän yhden koko nimen, osaa hoitaa ja toinen sieltä ihanien työkaverien läheltä, hänen nimeään en tiedä, jo tällä viikolla putosin kun olin lähellä rakkaimpia työkavereita, en jaksanut mennä käymään siellä niin pohjalla olin surussani, ne kuin "omat lapset" siellä, miten kammottavia nämä kaksi vuotta ovat olleet, kuolema on ollut läsnä usein, ilman lapsia kyseessä olevaa ei enää olisi

Olen pahoillani, mutta en ymmärtänyt vieläkään yhtään mitään vaikka kovasti yritin. Laitoit kuitenkin tämän minun aloitukseni perään, joten uskotko tuntevasi minut? Minulla kun ei ole oikeastaan edes työkavereita tällä hetkellä... Jos haluat minun kommentoivan lisää, kerro itse vähän lisää ensin.
Kurjaaa jos sinulla menee huonosti. Menee minullakin ja samat on aatokset olleet aika moneen otteeseen. En varmaan kuitenkaan ole sinun ongelmiesi lähde, enhän?

Asiat eivät ole aina niin helppoja... Tunteeni hän tietää ilman viestiäkin, jota en pysty laittamaan.

alkuperäinen kirjoitti:

Asiat eivät ole aina niin helppoja... Tunteeni hän tietää ilman viestiäkin, jota en pysty laittamaan.

Onko sillä miehellä meedion kykyjä vai mistä ajattelet hänen tietävän tunteesi? Miksi sitten et voi laittaa viestiä jos hän jo valmiiksi tietää? Eikös se ole silloin aika helppoa?