hoitajakoulutus

Minä en ole laholuoman sukua mutta kouluttauduin silti ja sain vielä vakipaikankin joten älä katkera kirjottele ihan soopaa. Katkeruus ei kaunista ketään.

Taisit saada paikan vaan hyvävelijärjestelmän kautta, et nimittäin sovellu millään lailla ihmissuhdetyöhön. Koppava asenne hoitotyötä kohtaan. Jos olisi ollut soveltuvuustestit alalle, niin haaveeksi olisi jäänyt.

Kyllä kävin soveltuvuustesteissä, tulos: keskimääräistä parempi soveltuvuus alalle. En tunne ketään "hyvää veljeä" tein vaan sijaisena työni mahdollisimman hyvin joten todennäköisesti sen takia vakipaikankin sain. Hoitotyö on minulle kutsumusammatti. Palkka ei ole suuren suuri, mutta kyllä sillä toimeen tulee.

Kiva-olla-hoitaja kirjoitti:

Kyllä kävin soveltuvuustesteissä, tulos: keskimääräistä parempi soveltuvuus alalle. En tunne ketään "hyvää veljeä" tein vaan sijaisena työni mahdollisimman hyvin joten todennäköisesti sen takia vakipaikankin sain. Hoitotyö on minulle kutsumusammatti. Palkka ei ole suuren suuri, mutta kyllä sillä toimeen tulee.

No kuule hoidit äitiäni, tätiäni ja tulos oli järkyttävä. Et silleen, ei ollut hoitotyönlaatu mitenkään kohdillaan. Siis nähty ja koettu.

En ole hoitanut sukulaisia joten haukut väärää ihmistä. Anna palaute suoraan kyseessä olevalle hoitajalle se on fiksumpaa kuin huudella puskista.

Se on jämptti, että hoidit äitiäni.

Niin harmi jos sinulla on koulut käymättä, itse olen ollut työn saralla jo yli 30 vuotta ja kokemusta ja koulutusta on aina hallinnolliseen asti. Myös laatukäsikirja aikanaan tehty.

Olet oikeassa. Alalle on ikävä kyllä kouluttautunut sellaisia jotka eivät todellakaan sovi hoitajaksi. Joillekin hoitotyö on vain ikävä velvollisuus joka on pakko hoitaa. Ja se kyllä näkyy asenteissa.

Tarve pakottaa väliin kiinnostuun muustaki ku "mukavasta" hommasta. Oman työpanoksensa myymiseksi ei haittaa jos työnteko on mukavaa, ittensä tuntemiseks ja kouluttamiseks kantsii oikeesti nähdä vaivaa. Kaikki ei tuu ku manulle illallinen.

Oppilaat taitavat vain olla päästänsä sitä luokkaa ettei mikään mene päähän. Perus putkijengiparkanolaisten juoppojenkakaroita koko kulmakunta.

Ylipäätään tänä päivänä hoitotyöhön kouluttavat henkilöt, siis opettajat eivät ole hallinneet opetustehtäväänsä mitenkään enää pitkään aikaan. Muuten ei alalle olisi viimeiseen kymmeneen vuoteen tullut niin avuttomia hoitotyön tekijöitä.
Jopa Porin ja Tampereen hoitotyön oppilaitokset ovat jo aikapäiviä sitten pudonneet hoitotyön opetuksesta täysin nollaan, opetus ei ole mitenkään käytännön kanssa linjassa.
Sitten vielä huonoimmat koulutukset ovat noissa pienemmissä kaupungeissa erilaisissa opistoissa.
Älytöntä on myös se, että hoitotyötä arvioivat sosiaalityöntekijät ja sosionomit, jotka eivät tajua koko asiasta mitään. He eivät missään vaiheessa ole saaneet ihmiset anatomiaan, fysiologiseen tai psyykkiseen toimintaan mitään koulutusta, puhumattakaan lääkealan tietämyksestä. Varsinainen hoitotyö on heille täydellistä hebreaa, mutta siantuntijoina silti toimivat.
Skenaarion viimeisempänä, mutta ilmeisesti kaikkein eniten henkiä uhkaavaa toimintaa on lähihoitajien lääkkeiden jako ja lääketietous. Heillä ei ole edelleenkään koulutukseen perustuen minkäänlaista käsitystä, mitä ja miten mikäkin lääke vaikuttaa, puhumattakaan miten yhteensopivuus toimiin ja mitä mahdollisesti on odotettavissa lääkkeen käytöstä ja mitä on seurattava. Kun ei ole ihmisen anatomiasta ja fysiologisesta toiminnasta käsitystä, niin ei ole edes alkeitakaan. Asia korostuu tänä päivänä erittäin paljon, kun terveyskeskuksiin ja lääkäreiden vo:lle on pitkät jonot, eikä lääkäreitä ole heti joka vaivaa, sivuvaikutukseen käytettävissä, kun he ovat lääkityksen määränneet Seuranta jää hoitotyön kentälle lääkkeiden vaikutuksesta yhä enemmän.
Kamalin esimerkki on ollut vastaantulevasta kotihoidon asiakkaasta se, jossa lähihoitaja vaan lisäsi nesteenpoistolääkitystä, kun asiakkaan jalka oli turvonnut ja kivikova sääreen asti. Lopputuloksena monien tehohoitojaksojen jälkeen oli se, että kyseinen ihminen menetti jalkansa. Niin miksi, jos hoitotyö olisi ollut ajan tasalla, olisi hälytyskellot soineet jo hoitajan ja hoidettavan ensitapaamisella. Tässä vain yksi esimerkki hoitotyön laadusta monien muiden tapausten kanssa. Tämä, jos mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja ennen kaikkea potilaan kärsimys ei ole mistään kotoisin.

halpuutustako kirjoitti:

Ylipäätään tänä päivänä hoitotyöhön kouluttavat henkilöt, siis opettajat eivät ole hallinneet opetustehtäväänsä mitenkään enää pitkään aikaan. Muuten ei alalle olisi viimeiseen kymmeneen vuoteen tullut niin avuttomia hoitotyön tekijöitä.
Jopa Porin ja Tampereen hoitotyön oppilaitokset ovat jo aikapäiviä sitten pudonneet hoitotyön opetuksesta täysin nollaan, opetus ei ole mitenkään käytännön kanssa linjassa.
Sitten vielä huonoimmat koulutukset ovat noissa pienemmissä kaupungeissa erilaisissa opistoissa.
Älytöntä on myös se, että hoitotyötä arvioivat sosiaalityöntekijät ja sosionomit, jotka eivät tajua koko asiasta mitään. He eivät missään vaiheessa ole saaneet ihmiset anatomiaan, fysiologiseen tai psyykkiseen toimintaan mitään koulutusta, puhumattakaan lääkealan tietämyksestä. Varsinainen hoitotyö on heille täydellistä hebreaa, mutta siantuntijoina silti toimivat.
Skenaarion viimeisempänä, mutta ilmeisesti kaikkein eniten henkiä uhkaavaa toimintaa on lähihoitajien lääkkeiden jako ja lääketietous. Heillä ei ole edelleenkään koulutukseen perustuen minkäänlaista käsitystä, mitä ja miten mikäkin lääke vaikuttaa, puhumattakaan miten yhteensopivuus toimiin ja mitä mahdollisesti on odotettavissa lääkkeen käytöstä ja mitä on seurattava. Kun ei ole ihmisen anatomiasta ja fysiologisesta toiminnasta käsitystä, niin ei ole edes alkeitakaan. Asia korostuu tänä päivänä erittäin paljon, kun terveyskeskuksiin ja lääkäreiden vo:lle on pitkät jonot, eikä lääkäreitä ole heti joka vaivaa, sivuvaikutukseen käytettävissä, kun he ovat lääkityksen määränneet Seuranta jää hoitotyön kentälle lääkkeiden vaikutuksesta yhä enemmän.
Kamalin esimerkki on ollut vastaantulevasta kotihoidon asiakkaasta se, jossa lähihoitaja vaan lisäsi nesteenpoistolääkitystä, kun asiakkaan jalka oli turvonnut ja kivikova sääreen asti. Lopputuloksena monien tehohoitojaksojen jälkeen oli se, että kyseinen ihminen menetti jalkansa. Niin miksi, jos hoitotyö olisi ollut ajan tasalla, olisi hälytyskellot soineet jo hoitajan ja hoidettavan ensitapaamisella. Tässä vain yksi esimerkki hoitotyön laadusta monien muiden tapausten kanssa. Tämä, jos mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja ennen kaikkea potilaan kärsimys ei ole mistään kotoisin.

Ei lähihoitaja tee lääkemuutoksia vaan lääkäri ja niiden ohjeiden mukaan mennään. Otetaanpa selvää hierarkiasta,ennenkuin puhutaan.

halpuutustako kirjoitti:

Ylipäätään tänä päivänä hoitotyöhön kouluttavat henkilöt, siis opettajat eivät ole hallinneet opetustehtäväänsä mitenkään enää pitkään aikaan. Muuten ei alalle olisi viimeiseen kymmeneen vuoteen tullut niin avuttomia hoitotyön tekijöitä.
Jopa Porin ja Tampereen hoitotyön oppilaitokset ovat jo aikapäiviä sitten pudonneet hoitotyön opetuksesta täysin nollaan, opetus ei ole mitenkään käytännön kanssa linjassa.
Sitten vielä huonoimmat koulutukset ovat noissa pienemmissä kaupungeissa erilaisissa opistoissa.
Älytöntä on myös se, että hoitotyötä arvioivat sosiaalityöntekijät ja sosionomit, jotka eivät tajua koko asiasta mitään. He eivät missään vaiheessa ole saaneet ihmiset anatomiaan, fysiologiseen tai psyykkiseen toimintaan mitään koulutusta, puhumattakaan lääkealan tietämyksestä. Varsinainen hoitotyö on heille täydellistä hebreaa, mutta siantuntijoina silti toimivat.
Skenaarion viimeisempänä, mutta ilmeisesti kaikkein eniten henkiä uhkaavaa toimintaa on lähihoitajien lääkkeiden jako ja lääketietous. Heillä ei ole edelleenkään koulutukseen perustuen minkäänlaista käsitystä, mitä ja miten mikäkin lääke vaikuttaa, puhumattakaan miten yhteensopivuus toimiin ja mitä mahdollisesti on odotettavissa lääkkeen käytöstä ja mitä on seurattava. Kun ei ole ihmisen anatomiasta ja fysiologisesta toiminnasta käsitystä, niin ei ole edes alkeitakaan. Asia korostuu tänä päivänä erittäin paljon, kun terveyskeskuksiin ja lääkäreiden vo:lle on pitkät jonot, eikä lääkäreitä ole heti joka vaivaa, sivuvaikutukseen käytettävissä, kun he ovat lääkityksen määränneet Seuranta jää hoitotyön kentälle lääkkeiden vaikutuksesta yhä enemmän.
Kamalin esimerkki on ollut vastaantulevasta kotihoidon asiakkaasta se, jossa lähihoitaja vaan lisäsi nesteenpoistolääkitystä, kun asiakkaan jalka oli turvonnut ja kivikova sääreen asti. Lopputuloksena monien tehohoitojaksojen jälkeen oli se, että kyseinen ihminen menetti jalkansa. Niin miksi, jos hoitotyö olisi ollut ajan tasalla, olisi hälytyskellot soineet jo hoitajan ja hoidettavan ensitapaamisella. Tässä vain yksi esimerkki hoitotyön laadusta monien muiden tapausten kanssa. Tämä, jos mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja ennen kaikkea potilaan kärsimys ei ole mistään kotoisin.

Jos ihan oikeasti näin on tapahtunut että hoitaja on ominpäin nostanut nesteenpoisto lääkkeen annostusta niin asiasta pitää tehdä llmoitus. Kyseessä on hoitovirhe. Lääkemuutoksiin pitää aina olla lääkärinmääräys.