Miks ajatte niin hurjan lujaa?

Ville kirjoittaa ikäänsä nähden yllättävän virheetöntä kieltä. Meillä yksi muksuista oppi kirjoittamaan ja lukemaan myöskin kaksivuotiaana, mutta teki kyllä joitakin kirjoitusvirheitä vielä neljävuotiaaksi asti.

Se on luotu sellainen elämäntyyli, onko sitä ns haluttu niin on sitten asia erikseen.
Töistä on aina kiire bilttiä hakemaan pois päiväkodista sama aamuisin. Vaikka sillä välillä roimilla ylinopeuksilla edes mitään aikaa voita, tuntuu vaan siltä että kerkii paremmin.

Kun kapitalistit rahakiimassa vaatii parempia suorituksia.

Mikä maksaa, time is monys, räkänokka tajuu nopeuksista hevon kuusta? Suuri nopeus nuorentaa, ajan kulku lakkaa silloin!

Nyt tulee kaksivuotiaalle ehkä vähän vaikeaa mutta totuudenmukaista tekstiä. Ehkä se sinun viestittäjäsi osaa kertoa tämän niin että ymmärrät.

Katsos kun me aikuiset olemme sellaisia hyvinvoinnin pilaamia idiootteja. Jos et tiedä mitä sana tarkoittaa, pyydä tarkistamaan se Hikipediasta. Joka tapauksessa, lapsuutemme aikana olemme yltäkylläisyydestä huolimatta jääneet jotakin paitsi. Tai ainakin kuvittelemme niin. Kukaan ei pysty kertomaan mitä ihmettä se voisi olla, mutta ainakaan vauhtia emme ole saaneet tarpeeksi. Fyysinen kurittaminen on ollut Suomessa jo pitkään kielletty. Tästä on seurannut se, että luulemme olevamme maailman napoja ja erittäin tärkeitä siitä syystä. Siksi voimme tehdä, sanoa, jättää tekemättä, tai esimerkiksi ajaa autolla tosi kovaa jos sattuu mieli tekemään. Olemme maanteillä kingejä koska muualla meistä ei siihen ole.

Säännöt ovat vain poliiseja ja sakkojen jakoa varten harmittavasti luotuja turhakkeita. Yksi erittäin tärkeä elementti tässä on se, että me kovaa ajavat teiden parhaimmistot pidämme myös valtion taloudesta vastuullisesti huolta. Vaikka ottaahan se välillä pattiin niitä turhista pikku ylityksistä sakkoja maksella. Mutta siksi ne sinunkin päiväkotilaskut ovat ainakin 0,5 senttiä pienemmät. Mietipä sitä, jeejee!

Liikenneturvallisuus on niiden kuuluisten "muiden" asia, ei meidän. Tuollaisten kaksivuotiaiden, tai vanhempienkin vekaroiden turvallisuudelle olemme antaneet piutpaut jo faijan takapenkillä istuessa. Olihan iskä kuitenkin aivan vässykkä kuski niillä rimpuloilla kaahatessaan. Mutta loistoesimerkki hän oli. Hienosti mentiin pari kertaa perä edellä ojaaan ja muuta mahtavaa. Koskaan ei ollut pelkoa siitä että faija sanoisi: "Poikani. Älä tee niin kuin minä". Samalla tavalla se tyhmyys tarttuu oikein kätevästi myös minusta seuraavalle polvelle. Toivottavasti myös sinä saat tästä hienosta ominaisuudesta oman osasi sitten joskus. Sitten ei tarvitse ihmetellä mitään kun kaikki on jotenkin niin luontevaa.

Koska köyhällä on kiire