Muistan aina sen tunteen kun jäin yksin ja mietin missä poikaystäväni milloinkin on, kun tulin hänen luokseen toiseen kaupunkiin linja-autolla perjantaina eikä miestä näy missään. Puhelimeen ei vastaa tai jos vastaa niin tulee aina pian, tai niin minä ainakin luulin.
Olin noin 19-vuotias ja odottelin viikonloppuina joskus lauantaihin, eikä hän tullut edes vastaan, niinkuin monesti viikon eron jälkeen yleensä tullaan. Hän petti minua aina saman tytön kanssa, mutta silti sai aina puhuttua minut jäämään.
Se tunne oli jotain aivan kamalaa. Minusta tuntui jotenkin huijatulta ja tunsin jotain ahdistusta, mutta silti jäin. Kun olimme yhdessä hän mietti tapoja joilla voisi hyötyä minusta.
Minulle tuli sitten myöhemmällä iällä sellainen viides aisti kai tuosta tunteesta. Ainakun se sama tunnetila alkaa tulla jostain, käännyn pois. Kannattaa aina pyrkiä pois semmoisen ihmisen luota josta aina tulee pahaa oloa.
Olin noin 19-vuotias ja odottelin viikonloppuina joskus lauantaihin, eikä hän tullut edes vastaan, niinkuin monesti viikon eron jälkeen yleensä tullaan. Hän petti minua aina saman tytön kanssa, mutta silti sai aina puhuttua minut jäämään.
Se tunne oli jotain aivan kamalaa. Minusta tuntui jotenkin huijatulta ja tunsin jotain ahdistusta, mutta silti jäin. Kun olimme yhdessä hän mietti tapoja joilla voisi hyötyä minusta.
Minulle tuli sitten myöhemmällä iällä sellainen viides aisti kai tuosta tunteesta. Ainakun se sama tunnetila alkaa tulla jostain, käännyn pois. Kannattaa aina pyrkiä pois semmoisen ihmisen luota josta aina tulee pahaa oloa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.