Minua ei ole koskaan opetettu huolehtimaan itsestäni kunnolla, en rakasta itseäni tarpeeksi. Ennemminkin minut on opetettu huolehtimaan muista oman itseni kustannuksellakin.
En tiedä edes toisen nimeni nimipäivää ja olen muutenkin varsin välinpitämätön elämäni suhteen.
Joskus en edes tiedä mitä haluan tai mitä haluaisin tulevaisuudelta, elän vaan päivän kerrallaan. Olen aika sulkeutunut ja viihdyn hyvin yksinkin, välillä tuntuu että erakoidun ajan myötä omaan maailmaan.
Se on varmasti suurin ero välillämme.
En tiedä edes toisen nimeni nimipäivää ja olen muutenkin varsin välinpitämätön elämäni suhteen.
Joskus en edes tiedä mitä haluan tai mitä haluaisin tulevaisuudelta, elän vaan päivän kerrallaan. Olen aika sulkeutunut ja viihdyn hyvin yksinkin, välillä tuntuu että erakoidun ajan myötä omaan maailmaan.
Se on varmasti suurin ero välillämme.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minäkään en välittänyt itsestäni aloin vasta välittää kun ymmärsin lapsien tarvitsevan minua eli minulla oli syy elää.
Minä tarvitsen sinua ystäväni.
Tunnetkohan sinä minua oikeasti?
Olen nainen, en mies.
En tiedä haluatko sinä juuri minua ystäväksesi, vai luumetko minua joksikuksi toisrksi.
Tuosta ainakin voisi jo tunnistaa, harva tekee noin monta kirotusvirhettä.
Ymmärrä että lapsille olet aina esikuva, he matkivat sinua kaikessa ja omaksuvat tiedostamattaankin tapojasi. Heistä tulee tietokoneella kököttäviä sisällä nysvääjiä ,jotka etsii jotain parempaa netistä, kun katsovat sinua.
Eipä taida olla niitä lapsia.
Lapset nyt nukkuvat, tänään kävelin 11km.
Tiedän enemmän lapsista kuin oletat minun tietävän.
Tarviiko ystävien aina olla miehiä haluisin ystäväviä jotka ovat kaltaisiani.
Tahdon että rakennamme maailman missä on hyvä kaikkien olla ja siihen tarviitaan juuri meitä.
Jos olisi aikaa tutustua kunnolla meistä voisi ehkä tulla ystäviä, en yleensä luota ihmisiin kovin helposti.
Muutama vuosi, se siihen menee.
En minäkää luota. olen rikottu sen puolelta mutta olen aina rehellinen.
sen vuoksi se sattuukin koska en voi luottaa kuin itseeni.
luottamus rikottu monesti, joten tyydyn vain enemmän tähän piilossa olemiseen sitten kun lapset isoja ei minulla nii väliä enää.
Mää en tiedä edes eka nimeni nimipäivää! En pystyisi olemaan sellainen, joka ei huolehdi muista. Olen ajatellut sen niin, että on pakko olla ihmisiä joka lähtöön tasapainon vuoksi. Minun osani on palvella muita. Muussa roolissa olisin onneton.
Minusta se on välillä raskasta aina olla se vahva, johon muut tukeutivat.
Eipä ksi osaansa voi muuttaa.
Minä olen joutunut koko elämäni taistelemaan. Tämä ei ole vitsi.
Miksi?
Onko sinut opetettu taistelemaan?
Eikö ihmiset ole olleet sinulle hyviä?
Niin minäkin ja aivan väsynyt siihen. Tiedän myös miten kuluttavaa on vaikea suhde. Jatkossa haluan arvostavan, hellän, hyvän ja toista huomioivan suhteen. Tiedän myös itseäni senverta, että huonoissa oloissa itsestänikin tulee melkomoinen äkäilijä, vaikka olen pohjimmiltani lempeä ja rauhaa rakastava.
Mutta montako suhdetta aloittajalla on (otsikkoa lukien tuli mieleen)?
Monesta syystä. Tunteita ei ole juurikaan saanut näyttää. Pehmeys, tarvitsevuus, seksuaalisuus jne. ovat olleet perheen sisäisen normin mukaan kiellettyjä tunteita näyttää. Erityisesti heikkoutta ei ole saanut näyttää. Mafiaperheen tyyliin ollaan oltu samaan aikaan kuitenkin hyvin uskonnollisia. On hyvin vaikea luottaa ihmisiin ellei mahdoton.
Ei kuulosta hyvältä, ei ollenkaan.
Mikäs meistä ihmiaiä tekee jos ei tunteet? Heikkous on ihmisen olemus, näkeehän sen siinäkin miten hauraita me olemme ja kuolemme kaikki.
Oikea uskonnollisuus on armoa ja rakkautta, sekä ihmisen näkemistä sellaisena kun hän on. Ehkä perheesi yritti liikaa ?
Ihminen oppii teeskentelemään tuollaisessa ympäristössä, toimii kyllä luottavaisen oloisesti, mutta on koko ajan valppaana. Varautuneena kaikkeen, ikään kuin siltä varalta, ettei kukaan yllätä takaa päin.
Avauduin tästä nyt hieman, että ymmärtäisi tiettyjä asioita paremmin. Tiedän, että lukee tätä palstaa. Nyt hyvää yötä.
Kiitos palstan, olen voinut tätä puolta itsessäni kehittää.
vitsi, vitsi. Kukaan, joka ei luota ihmisiin, ei kirjoita täällä arkaluontoisia asioita. Ajatelkaa, miten uskottavasti ihmiset kirjoittaa kaikenlaista shaibaa =D
Tervettä varovaisuutta ihmiset!
Olikohan vitsi, voihan vitsi!!!
Taidat luulla että ihmiset ovat kuin klooniparvi?
Minä kirjoitan mitä huvittaa minne huvittaa ja milloin huvittaa, yksityistä tai arkaluonteista, avautumista tai ei.
Se mitä sinä kirjoitat on sinun asiasi, parempi vaan ettet usko mitä ihmiset tänne elämästään kirjoittavat.
Tietysti. Sinä kirjoitat, mitä haluat ja minä myös. Tarkoitan vain, että nimettömänä kirjoitteluun liittyy se puoli, että ihminen voi tosiaan kertoa täällä, mitä haluaa. Onko se totta, mitä kirjoitetaan, on lukijan vastuulla arvioida. Jos tarkemmin luet kirjoitukseni, ymmärrät että voisin hyvin kirjoittaa totta elämästäni kokonaisuutena, joka on näennäisen ristiriitainen. Sama pätee muihin kirjoituksiin täällä.