Täällä kirjoittelee 25-vuotias nainen. Elän hyvässä parisuhteessa, huumori, luottamus ja arki toimii, joskin seksi vähentynyt 4 vuodessa. Valmistun pian toiseen ammattiin, taloudellisesti asiat ok, ystäviä on ja kaikinpuolin elämä näyttää hyvältä.
Tästä kaikesta huolimatta olen kärsinyt ajottain masennuksesta teini-iästä asti. Masennusjaksot voivat kestää kuukausia, välillä lievempää ja välillä tuntuu kuin masennusta ei olisi muka ollutkaan. Olen jokseenkin vain niin turhautunut elämään, ihmisiin.. Kaikkeen. Minua työpaikkakiusattiin aiemmassa työssäni ja menetin uskon itseeni. Se sai aikaan minusta epävarman ja aloin tuntea vihaa ihmisyyttä kohtaan. Välillä kotona saan hermoromahduksia pikkuasioista jotka puran avopuolisooni. Välillä tekisi mieli erota vaikka en tosissaan sitä halua, parisuhteeni on kuitenkin ehkä ainoa syy edes yrittää jatkaa eteenpäin. Olen alkanut olla täysin piittaamaton itsestäni, ei edes kiinnosta ulkonäkö enään kun ennen olin siitä hyvin tarkka.
En kestä ajatusta kun valmistun ja menen työelämään: pitääkö minun vuosia tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka eivät mahdollisesti kunnioita hyvää työilmapiiriä ja puhuvat paskaa selän takana minkä ehtivät?
En jaksa rutiininomaista, vaativaa, kiireistä nyky-yhteiskuntaa. Vaihtoehtoja ei ole. Itsari käynyt mielessä mutta en usko siihen pystyväni.
En osaa oikeastaan edes pukea tuntemuksiani sanoiksi mutta yritin jokseenkin.
Miten selvitä elämästä jos on kuollut henkisesti?
Tästä kaikesta huolimatta olen kärsinyt ajottain masennuksesta teini-iästä asti. Masennusjaksot voivat kestää kuukausia, välillä lievempää ja välillä tuntuu kuin masennusta ei olisi muka ollutkaan. Olen jokseenkin vain niin turhautunut elämään, ihmisiin.. Kaikkeen. Minua työpaikkakiusattiin aiemmassa työssäni ja menetin uskon itseeni. Se sai aikaan minusta epävarman ja aloin tuntea vihaa ihmisyyttä kohtaan. Välillä kotona saan hermoromahduksia pikkuasioista jotka puran avopuolisooni. Välillä tekisi mieli erota vaikka en tosissaan sitä halua, parisuhteeni on kuitenkin ehkä ainoa syy edes yrittää jatkaa eteenpäin. Olen alkanut olla täysin piittaamaton itsestäni, ei edes kiinnosta ulkonäkö enään kun ennen olin siitä hyvin tarkka.
En kestä ajatusta kun valmistun ja menen työelämään: pitääkö minun vuosia tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka eivät mahdollisesti kunnioita hyvää työilmapiiriä ja puhuvat paskaa selän takana minkä ehtivät?
En jaksa rutiininomaista, vaativaa, kiireistä nyky-yhteiskuntaa. Vaihtoehtoja ei ole. Itsari käynyt mielessä mutta en usko siihen pystyväni.
En osaa oikeastaan edes pukea tuntemuksiani sanoiksi mutta yritin jokseenkin.
Miten selvitä elämästä jos on kuollut henkisesti?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä sinulla on masennus päällä. Silloin ei saa iloa ja otetta mistään. Kiusaaminen jotenkin nostaa syyn kohdistaa ärtymyksen kaikkiin ihmisiin. Eiävät kaikki ole kiusaajia ja sen ymmärrät itsekin. Ja vihaat sinä itsessäkin olevaa ihmisyyttä.
Eikö ystävien ja läheisten joukossa ole kuuntelevia korvia?
Vaihtoehtoja ei ole? Kyllä varmasti on. Jos asiat voi mennä yhteen suuntaan, niin ne voi mennä toiseenkin. Muista rukoilla.