Mietin tässä itseäni. Voisin ajatella, että kaikki nämä romanttiset kuvitelmat ovat oman pääni sisäistä tuotosta ja tunteilua. Järkeilyni perusteella, voisin ajatella, että tietyt asiat olivat häneltä vain oman viehätysvoimansa testaamista ja harmitonta kiusoittelua. Yksi hänen piirteistään vaikutti kuitenkin olevan tietynlainen johdonmukaisuus. Hän leikitteli, teki työtä, oli naisten kanssa, joita halusi. Tämän perusteella hänellä ei ollut mitään intressejä minun kanssani mihinkään vakavampaan toimintaan. Kuka nyt tarttuisikaan varattuun naiseen, kun on vapaitakin paljon tarjolla.
Tämä kaikki prosessointi tunnepuolella on ollut oman itseni käsittelyä. Hänellä ei juurikaan ole tekemistä tämän asian kanssa. Tämä on todellisuus. Tunteet, joita tunnen ovat kyllä aitoja, mutta hän on ollut vain liikkeelle paneva voima siinä, että tutustuisin omaan itseeni ja huomaisin tarpeeni. Onko minulla siis todellista tarvetta häneen? Ei ole. Tunnen kyllä tarvitsevuutta kuvitelmissani suhteessa häneen, mutta se tarve ei lopulta ole häneen liittyvää. Tähän viittaisi toimintani mahdollisen näkemisen suhteen. Välttelisin sitä jos mahdollista.
Hän oli ihminen, joka käynnisti muutosprosessin itsessäni. En tiedä, onko hän tietoinen tästä. Jos on tunnistanut minut täältä ehkä voi ollakin tietoinen. En tiedä myöskään, mitä hän ajattelee asiasta. Tahdoin keskustella tämän asian päätökseen näkemättä. Siitä kai oikeastaan oli kyse. Kaikkien noiden tunteiden määrä on yllättänyt itsenikin. Hänen pitäisi vain tajuta, ettei tässä ole enää kyse hänestä. Tosin hän voisi auttaa minua tässä prosessissa, kertomalla omalta puoleltaan rehellisesti, mitä tapahtui. Tämä ei taida toteutua, koska paljolti kaikki tämä tietoisuus perustuu täällä unenomaiseen kuvitelmaan. Tämän helpottavan tiedon halusin hänelle kertoa ja samalla itselleni selventää.
Tämä kaikki prosessointi tunnepuolella on ollut oman itseni käsittelyä. Hänellä ei juurikaan ole tekemistä tämän asian kanssa. Tämä on todellisuus. Tunteet, joita tunnen ovat kyllä aitoja, mutta hän on ollut vain liikkeelle paneva voima siinä, että tutustuisin omaan itseeni ja huomaisin tarpeeni. Onko minulla siis todellista tarvetta häneen? Ei ole. Tunnen kyllä tarvitsevuutta kuvitelmissani suhteessa häneen, mutta se tarve ei lopulta ole häneen liittyvää. Tähän viittaisi toimintani mahdollisen näkemisen suhteen. Välttelisin sitä jos mahdollista.
Hän oli ihminen, joka käynnisti muutosprosessin itsessäni. En tiedä, onko hän tietoinen tästä. Jos on tunnistanut minut täältä ehkä voi ollakin tietoinen. En tiedä myöskään, mitä hän ajattelee asiasta. Tahdoin keskustella tämän asian päätökseen näkemättä. Siitä kai oikeastaan oli kyse. Kaikkien noiden tunteiden määrä on yllättänyt itsenikin. Hänen pitäisi vain tajuta, ettei tässä ole enää kyse hänestä. Tosin hän voisi auttaa minua tässä prosessissa, kertomalla omalta puoleltaan rehellisesti, mitä tapahtui. Tämä ei taida toteutua, koska paljolti kaikki tämä tietoisuus perustuu täällä unenomaiseen kuvitelmaan. Tämän helpottavan tiedon halusin hänelle kertoa ja samalla itselleni selventää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taas joku luulee että tunnistetaan.
En luule mitään, on mahdollista, että tunnistaa tai sitten ei. Ei sillä oikeastaan ole väliä. Aloitus on kuitenkin totta. Nyt muihin puuhiin, mukavaa päivää!
Tahdot selvittää asian omassa päässäsi keskustelematta, mutta silti toivot hänen puoleltaan rehellisyyttä? Ei mene ihan yksiin. On tietysti hyvä miettiä aidosti omalta kohdaltaan mitä tuntee ja miten toinen ihminen on vaikuttanut itseensä, ennenkuin keskustelee sen toisen kanssa. Tietää silloin mitä sanoa. Hyvä jos olet saanut mielenrauhan. Oletko miettinyt kuitenkaan mitä mahdollinen puhumattomuus aiheuttaa? Kokemuksesta voin sanoa että asiat palaavat mieleen kummittelemaan, jolloin kadut sitä päivää kun asiat jätit selvittämättä toisen kanssa. Jälkikäteen et enää muista miten asiat etenivät, mitä tarkalleen tunsit. Itse kannatan avoimuutta. Sanot että hän on aikaansaanut sinussa suuren muutoksen ja olet ymmärtänyt tarpeitasi paremmin. Ihmiset jotka merkittävästi muuttavat ajatusmaailmaamme ja itseämme osuu muutama elämän polulle. Itse pitäisin henkilöstä kiinni, ystävänä mikäli mahdollista. Tämä vain kokeneen neuvona. Kaikilla on tietysti oma tilanteensa, etkä välttämättä kaikkea tässä kertonutkaan. Tilanteeni saattaa olla aivan toisenlainen. Oliko tämä miehelle vai naiselle?
Miehestä kirjoitin. Takkini on tyhjä. Hyvää kevättä samoin, varo salmiakin tarjoajia Hakaniemen rannalla...
Edelleen..mistä vitusta voi tietää kuka kirjoittaa!!!????? IRL auttaisko kummasti elämää?