Jäikö kaikki taakse ja menneisyyteen ihmisen kanssa jonka tunsin monet vuodet? Tutustuin hänen ammatin kautta, lähennyimme ja pidimme yhteyttä. Milloin enempi, milloin vähempi. Hän teki omat isot ratkaisut elämässään ja sen jälkeen halusi lopettaa yhteydenpidon. Tavallaan vähän oudossa tilanteessa, kun vasta olisimme fyysisesti lähentyneet. Miksihän?
Kaikki vain päättyi jotenkin kummallisesti huomioiden miten pitkään olimme tunteneet. Kohtaammeko vielä myöhemmin? Sain kuvan, että hän taitaa olla jollain tavalla huomionhakuinen ja odottaa naiselta "palvomista" ja omistautumista, vai kuvittelenko vain? Myös jonkinlainen lapsenomaisuus hänessä ehkä on. Vai enkö oikein oppinut häntä lainkaan tuntemaan? Olinko hänelle vain ajankulua tylsien hetkien täytteeksi kun oma elämä tökki ja turhautti? Hän taitaa jo olla uudessa vakavassa suhteessa, mutta tuleeko se pidemmän päälle onnistumaan?
Kaikki vain päättyi jotenkin kummallisesti huomioiden miten pitkään olimme tunteneet. Kohtaammeko vielä myöhemmin? Sain kuvan, että hän taitaa olla jollain tavalla huomionhakuinen ja odottaa naiselta "palvomista" ja omistautumista, vai kuvittelenko vain? Myös jonkinlainen lapsenomaisuus hänessä ehkä on. Vai enkö oikein oppinut häntä lainkaan tuntemaan? Olinko hänelle vain ajankulua tylsien hetkien täytteeksi kun oma elämä tökki ja turhautti? Hän taitaa jo olla uudessa vakavassa suhteessa, mutta tuleeko se pidemmän päälle onnistumaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Unijukka on omituinen höpöttäjä.
Nostan, tämä kysymys oli Unijukalle eikä kenelläkään höpöhöpöhöpölle.
Jotakin tästä suhteesta välillänne jäi ilmeisesti (hänen kokemanaan) puuttumaan. Voi olla, että olet "palvonnan" suhteen oikeilla jäljillä. Ja tilanne tuntuu sinusta vaikealta, koska tunsit oikean yhteyden välillänne.
On kuitenkin nähtävissä, että hän ei kokenut suhdettanne täysin yhtä syvältä. Jotakin jäi hänen mielestään puuttumaan, ja hän tunsi "tyhjyyttä". Voi siis olla, että välillenne syntyi vain "oletuksia", eli käsitys siitä, miten asioitten "piti" olla, jokin tämänkaltainen asia, mitä häneltä odotit myös turhautti häntä.
On luultavasti parempi aloittaa alusta, ja unohtaa tämä suhde, tai ainakin pitää välimatkaa ja katsoa kaukaa.
Asia on sinulle vaikea ja kaksijakoinen, mutta tuntuisi siltä että se on vain tällä hetkellä hyväksyttävä näin.
Kiitos. Niin, vaikutti jollain tasolla henkilöltä joka ei ehkä aina itsekään tiennyt mitä halusi. Halusi ottaa yhteyttä ja ehdotella, mutta toteuttajaksi ei ollut. Ei kuitenkaan ole naistenmies eikä pelimies varsinkaan. (Olettaisin, tai sitten ihmistuntemukseni on 0!)
Tuo ristiriita tästä sen hankaluuden teki. Helpompi on hyväksyä ajatus jos toinen vain suoraan kertoo ettei ole tarpeeksi tunteita kuin että jää outoon epätietoiseen tilaan. Mutta näetkö onko hän nyt saanut sellaisen suhteen mitä on halunnut ja onko se kestävää? Ettei sorru liiaksi alkoholin kanssa...
Vaikka hetkittäin häntä kaipaan toivon kuitenkin kaikkea hyvää hänelle.
(Tiedän että oma tilanteeni on kuitenkin tässä asiassa hyvinkin helppo verrattuna hänen tilanteeseen ihan arkisissa asioissa ja perhesuhteissa. )
Jaksaisitko vielä kiitos minulle katsoa tähän? Jos jotain näet millä saisin mielenrauhan takaisin.
Ristiriita on välillä, että sinulla on tunteita, mutta toisaalta, niille tunteille ei ole enää tässä suhteessa tilaa. Et voi jatkaa, koska tunteesi joutuvat torjutuksi, siis sinun on alettava etsiä muualta. Muutoin vain ajat itsesi liian ahtaaseen tilaan.
Et ole kuitenkaan kaukana itselle sopivammista tilanteista, mutta tätä suhdetta ajattelemalla et enää mitään tule löytämään.
Kiitos vastauksestasi. Näinhän se on. Sisimmässäni olen sen kyllä tiedostanutkin. Aika parantaa haavat, sen pitää vain antaa kulua eteenpäin ja tätäkin asiaa voi jälkeenpäin ajatella minua "ravisuttaneena" kokemuksena, positiivisena sellaisena.
Kaikkea hyvää ja positiivista omaan elämääsi sinulle, Unijukka.