Käännetään katseemme pois itsestämme, siihen tehtävään, minkä Kristus on meille Hänen seuraajilleen antanut.
Mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen noustuaan kuolleista?
"Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Mark 16:15-16
Tätä tehtävää varten perustettiin kirkko.
Kirkkohistoriaa lukiessa, aivan sieltä alkuseurakunnasta tähän päivään asti, on päivänselvää, että se on ollut Jumalan suurta suunnitelmaa evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Jo aivan alkuvuosisatoina kirkosta tuli valtakunnan uskonto ja sen menestystarina on jatkunut näihin päiviin asti. Paholainen on joka välissä pyrkinyt estämään kirkon leviämistä ja sen yhtenäisyyden se on onnistunut monesti rikkomaan.
Herra Jeesus Kristus näki senkin ja suri sitä jäähyväispuheessaan ja rukoili, ettei niin kävisi:
"Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä."
Joh 17:11
Kirkko on aina ollut evankeliumin levittäjä. Se on sen tehtävä.
Kun katsomme aikamme Suomea, näihin päiviin asti valtaosa kansastamme on kuulunut kirkkoon. Näin on koko kansa tullut kastetuksi Hänen nimeensä ja saanut kuulla evankeliumin Jeesuksesta, Vapahtajastamme. Sodissamme kirkko on ollut mukana rukouksin, viimeisin palveluksin ja sakramentein. Se on ollut itsestään selvää. Suuri osa suomalaisista on lapsena käynyt pyhäkoulua, ollut seurakunnan kerhossa, käynyt rippikoulun, saanut koulussa uskonnonopetusta, eli on saanut kuulla evankeliumin Jeesuksesta.
Sen merkitys kansallemme on ollut erittäin merkittävä. Myös sinulle ja minulle. Jos evankeliumin leviäminen olisi jäänyt yksittäisten ihmisten varaan, ei noita hyviä siemeniä olisi saatu niin laajalti levitettyä.
Toki on edelleen niin, kuten Jeesus vertauksessaan kylväjästä kuvaa:
Hän sanoi: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan.Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.
Jolla on korvat, se kuulkoon!"
Matt 13:3-9
Kylväjän tehtävä on kylvää, Toinen on, joka kasvun antaa.
Kirkkohistoriassa on aina ollut niitä, jotka käsittävät kirkon tehtävän olevan juuri minun hengellisen ja maallisen ja henkisen hyvän tuottamisen. Ja aina on ollut niitä, joiden mielestä kirkosta pitää karsia pois ne, jotka eivät ole "oikeita" Jeesuksen seuraajia. Sitä "oikeaa" seuraajuutta on eri aikoina mittailtu eri tavoin. Ja eri kuppikunnissa kukin omalla tavallaan.
Pohjoismaissa, kuten muuallakin, on aina syntynyt kirkon sisälle pienempiä ryhmiä, joilla on ollut näky evankeliumin levittämisestä eteenpäin. Se on osa Jumalan suunnitelmaa, selvästikin. Useimmiten on kuitenkin käynyt näille ryhmille siten, että ajan myötä unohtuu se kutsumus, mikä on alunperin ollut polttavana tulena liikkeen syntymässä. Aletaankin vaalia omaa hengellisyyttä ja uskonnollisuutta ja nauttia vertaisten ja kaltaisten seurasta.
Mikään hengellinen yhteisö ei ole se oikea. Yhteisölläsi, sen jäsenyydellä tai uskosi tismalleen oikealla opillisuudellakaan ei ole mitään merkitystä kuolemassasi. Vain sillä on merkitystä, oletko Hänen omansa.
Nyt tässä esikoisten kysymyksessä on paholainen syöttänyt surkean pajunköyden esikoisille: "Kirkko on paha, naispappeus on jumalatonta, homoliitot kukoistavat, sakramentit ovat vääriä (kaavauudistus),... " Jos ei olisi näitä, olisi jotain muuta, jota paholainen mielellään uskottelee, jotta saisi kirkon hajoamaan.
Helsingissä on seurakuntia, joissa alle puolet syntyvistä lapsista kastetaan. Siinä pitäisi olla esikoisten huoli ja murhe! Miten pitää edes kotimaassa kristillistä opetusta esillä. Ateistit haluavat uskonnonopetuksen pois kouluista. Tällöin menetettäisiin monet ikäluokat, jotka eivät edes kuule Jeesuksesta ja tietenkään ne, jotka eivät edes kuulu kirkkoon, eivät edes ole uskontotunneilla.
Miten tärkeänä yhteisösi pitää lähetystyötä, niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti? Millaisia suunnitelmia sillä on evankeliumin levittämistä varten siellä, missä sitä ei vielä ole kuultu? Onko yhteisössäsi edellä mainittujen kysymysten sijaan tärkeimpänä kyse omasta itsestä ja siitä, että voisi hengellisyyttään harjoittaa kaltaistensa kanssa?
Mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen noustuaan kuolleista?
"Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Mark 16:15-16
Tätä tehtävää varten perustettiin kirkko.
Kirkkohistoriaa lukiessa, aivan sieltä alkuseurakunnasta tähän päivään asti, on päivänselvää, että se on ollut Jumalan suurta suunnitelmaa evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Jo aivan alkuvuosisatoina kirkosta tuli valtakunnan uskonto ja sen menestystarina on jatkunut näihin päiviin asti. Paholainen on joka välissä pyrkinyt estämään kirkon leviämistä ja sen yhtenäisyyden se on onnistunut monesti rikkomaan.
Herra Jeesus Kristus näki senkin ja suri sitä jäähyväispuheessaan ja rukoili, ettei niin kävisi:
"Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä."
Joh 17:11
Kirkko on aina ollut evankeliumin levittäjä. Se on sen tehtävä.
Kun katsomme aikamme Suomea, näihin päiviin asti valtaosa kansastamme on kuulunut kirkkoon. Näin on koko kansa tullut kastetuksi Hänen nimeensä ja saanut kuulla evankeliumin Jeesuksesta, Vapahtajastamme. Sodissamme kirkko on ollut mukana rukouksin, viimeisin palveluksin ja sakramentein. Se on ollut itsestään selvää. Suuri osa suomalaisista on lapsena käynyt pyhäkoulua, ollut seurakunnan kerhossa, käynyt rippikoulun, saanut koulussa uskonnonopetusta, eli on saanut kuulla evankeliumin Jeesuksesta.
Sen merkitys kansallemme on ollut erittäin merkittävä. Myös sinulle ja minulle. Jos evankeliumin leviäminen olisi jäänyt yksittäisten ihmisten varaan, ei noita hyviä siemeniä olisi saatu niin laajalti levitettyä.
Toki on edelleen niin, kuten Jeesus vertauksessaan kylväjästä kuvaa:
Hän sanoi: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan.Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.
Jolla on korvat, se kuulkoon!"
Matt 13:3-9
Kylväjän tehtävä on kylvää, Toinen on, joka kasvun antaa.
Kirkkohistoriassa on aina ollut niitä, jotka käsittävät kirkon tehtävän olevan juuri minun hengellisen ja maallisen ja henkisen hyvän tuottamisen. Ja aina on ollut niitä, joiden mielestä kirkosta pitää karsia pois ne, jotka eivät ole "oikeita" Jeesuksen seuraajia. Sitä "oikeaa" seuraajuutta on eri aikoina mittailtu eri tavoin. Ja eri kuppikunnissa kukin omalla tavallaan.
Pohjoismaissa, kuten muuallakin, on aina syntynyt kirkon sisälle pienempiä ryhmiä, joilla on ollut näky evankeliumin levittämisestä eteenpäin. Se on osa Jumalan suunnitelmaa, selvästikin. Useimmiten on kuitenkin käynyt näille ryhmille siten, että ajan myötä unohtuu se kutsumus, mikä on alunperin ollut polttavana tulena liikkeen syntymässä. Aletaankin vaalia omaa hengellisyyttä ja uskonnollisuutta ja nauttia vertaisten ja kaltaisten seurasta.
Mikään hengellinen yhteisö ei ole se oikea. Yhteisölläsi, sen jäsenyydellä tai uskosi tismalleen oikealla opillisuudellakaan ei ole mitään merkitystä kuolemassasi. Vain sillä on merkitystä, oletko Hänen omansa.
Nyt tässä esikoisten kysymyksessä on paholainen syöttänyt surkean pajunköyden esikoisille: "Kirkko on paha, naispappeus on jumalatonta, homoliitot kukoistavat, sakramentit ovat vääriä (kaavauudistus),... " Jos ei olisi näitä, olisi jotain muuta, jota paholainen mielellään uskottelee, jotta saisi kirkon hajoamaan.
Helsingissä on seurakuntia, joissa alle puolet syntyvistä lapsista kastetaan. Siinä pitäisi olla esikoisten huoli ja murhe! Miten pitää edes kotimaassa kristillistä opetusta esillä. Ateistit haluavat uskonnonopetuksen pois kouluista. Tällöin menetettäisiin monet ikäluokat, jotka eivät edes kuule Jeesuksesta ja tietenkään ne, jotka eivät edes kuulu kirkkoon, eivät edes ole uskontotunneilla.
Miten tärkeänä yhteisösi pitää lähetystyötä, niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti? Millaisia suunnitelmia sillä on evankeliumin levittämistä varten siellä, missä sitä ei vielä ole kuultu? Onko yhteisössäsi edellä mainittujen kysymysten sijaan tärkeimpänä kyse omasta itsestä ja siitä, että voisi hengellisyyttään harjoittaa kaltaistensa kanssa?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Älä täälä raaku,raaku niille kirkkovaltuustoissa oleville kavereilles että tekisivät jotain,miks muuten eivät saa mitään aikaiseksi? TÄÄ KAIKKI ON NIITTE SYYTÄ KUN ISTUUVAT SAUNAILLASSA JA LIPITTÄÄVÄT KARIN KAA VIINIÄ PANSSARIKETJUT KAULALLA RIIPPUEN!
Olipas taas rakkaudella kirjoitettu kommentti asialliseen aloitukseen.
Kun opissa on vikaa, $aata.na antaa sanat.
Ja on kevyt tuomita muita.
Siinä pata kattilaa soimaa.
KIrkko on suomen suurin Raamatun ja evankeliumin rappioittava, tekijä joka on leellisellä vauvakasteellaan ja muulla roskaopetuksellaan hymistänyt hoovettiin miljoonia ihmisiä, tarkoitan satoja miljoonia, siinä se on kirkkonne lähetystyö!
koskaan et kuule esm radiojumalanpalveluksesta tervettä evankeliumia, ei koskaan, jossa selv'äsanaisesti kehoitetaan kuulijakuntaa kääntymään pois synnistä tekemäänparannus ja elämään kuten kristilliseen elämään kuuluu Sanan mukaan!
Tee parannus siellä missä olet,HETI.
Kuka se on vainonnut aina todellisia uudestisyntyneitä muu kuin kirkko, kerro jos tiedät!
Kirkko pappeineen on AINA elävän uskon vihollinen numero 2, kele on numero yks toki!
ei tarvitse kysyä onko asia niin, kun oma elämä todistaa sen juuri sellaiseksi.
mutta mitäs sokeat vauvakasteen armossa lilluvat nyt ymmärtäisi asiasta, ei yhtään mitään.
kirkkovaltuustossa oli minunkin piirissäni kaikki konkareissa hyppäävät eläkeläiset joilla ei ollut hajuakaan Raamatun sisällöstä, ja pappi jos kuulikaan että joku oli kiinnostunut uskon asiasta kävi heti vesiämpärinsä kanssa sammuttamassa alkuunsa orastavan Uskon etsinnän hah!
että semmoinen se on teidän "seurakuntanne".
Tup on täysin tosi lestaadiustakin papit ja piispat vainosivat joku kirkkis separaattori kehtaa heitä täällä ylistää
Hän sanoi: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan.Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.
Jolla on korvat, se kuulkoon!"
Matt 13:3-9
Myös esikoislestadiolaisissa, kuten ylipäänsä kirkkoon tai muihin kristillisiin kirkkoihin tai yhteisöihin kuuluu kaikenmoista maanlaatua.
Esikoisuuteen syntyminen, seuroissa käyminen, esikoisten tapojen noudattaminenkaan eivät kerro maan laadusta mitään.
On huikeaa kohdata esikoisia, jotka ovat vuosikymmeniä olleet "seurakunnan tukipilareita" ja sitten tulleet uskoon! Ja sama toimii kirkossa. Se tekee mahdolliseksi sen, että vielä jonain päivänä kylvö alkaa tuottaa satoa. Sadon syntyminen ei ole kylväjän käsissä,
Nyt näkyvillä olevat esikoisuuden hedelmät ovat kauhistuttavia ja karvaita. Onneksi se ei ole koko totuus tilanteesta.
Kiitos viestistäsi.
Trolli = ihalainen. Äitiseurakunta yhteyttä purettiin lahdessa jo 70 -90 luvulla...
70-luvulla GJ:n ja muiden vanhinten vielä eläessä äitiseurakunta yhteyttä purkivat Suomessa saman hengen lapset, jotka nyt ovat sitä fanaattisimmin rakentamassa.
Asialliseen avaukseen tullut pilkka ja iva vahvistaa sen missä surkeassa tilassa iisaksonilaisuuteen vaipuneet esikoilsestadiolaiset nyt elävät. Siksi me esikoislestadioplaiset jotka emme tuota August vainaan valhetta uskoi, perustamme piakkoin yhteisön jatkamaan esikoislestadiolaista perinnettä, katkaisemalla suhteet Jellivaaran vapaakirkkoisiin iisaksonilaisiin.
Kaikki iisaksonilaisuuteen 20 kuluneen vuoden aikana pettyneet kristityt veljet ja sisaret, sydämellisesti tervetuloa takaisin kotiin.
Yksikään meistä ei olisi kuullut Jumalan Sanaa ilman parituhatvuotista kirkkoamme. Nyt olemme keräämässä satoa esikoisuuden kirkonvastaisesta propakandasta, joka on erityisen voimakasta ollut viimeiset vuosikymmenet.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten esikoiset aikovat vastata siihen haasteeseen, mitä kirkko on kirkko on hienosti hoitanut evankeliumin levityksessä, edes Suomen osalta. Meille on kasvamassa sukupolvi nuorisoa, jonka vanhemmat eivät halua lastensa kuulevan sanaakaan Jeesuksesta. Monin tavoin paholainen koettaa rapauttaa sitä työtä, minkä eteen ovat esivanhempamme kirkon tuella tehneet. Nyt samaan veneeseen on hyppäämässä liike johtajiensa vetämänä.
Esikoisuudessa tuntuu olevan vallalla ajatus, että vain esikoiset olisivat taivaan perillisiä. Miten se ajatus toteutuu teoissa?
-Suljetaan pois yhteydestä sellaiset, joille esikoisuus ei ole Jumalan valtakunta (vaan näkevät sen paljon laajempana yhteytenä koko kristikunnassa).
-Mahdollisimman tarkasti pidetään huolta, ettei väärät ihmiset kuule esikoisten julistusta (nettiseurat salasanojen takana)
-Katkaistaan kristittyjen yhteys, ottamalla sakramentit omiin käsiin, oman valvonnan alle, ketkä ovat kelvollisia.
Hieman ristiriitaista minusta. Lähetystyön tekeminen ja mahdollistaminen eri muodoissaan on yksi tärkeimmistä elävän uskon merkeistä.
Oma pyhien yhteisökö?
Virsi 197
1.
Ajasta aikaan varjellut
Herra on kirkkoamme,
sanallaan meitä ohjannut
kaikissa vaiheissamme,
vieläkin tahtoo siunata
kansaansa köyhää armolla,
tarjota taivahan rauhaa.
2.
Taivasten yltää taivaisiin
kunnia kuninkaamme,
kuitenkin halpaan temppeliin
luoksemme Herran saamme.
Siunaten armolahjoillaan
Herra on seurakunnassaan
kansansa keskellä täällä.
3.
Kaste ja usko yhteen näin
kirkoksi meidät liittää.
Kristusta täällä vierekkäin
elävät kivet kiittää.
Joskus vain kaksi yhdessä
on koolla Herran nimessä,
silloinkin Kristus on läsnä.
4.
Tänne kuin äidin armaan luo
johdata, Herra, meitä.
Henkesi lahja meille suo,
suojaasi meidät peitä.
Lähetä kirkko maailmaan
kutsua suurta kantamaan
keskellä aikojen pauhun.
5.
Kirkkoon kun kellot kutsuvat,
suo sinne tiemme johtaa,
niin että kasvos armahat
kansasi siellä kohtaa.
Sinua, Herra, kiitämme!
Ristisi voitto kaikille
tuonut on autuuden toivon.
Nicolai Frederik Severin Grundtvig 1837. Suom. Lauri Pohjanpää 1923. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938. Säk. 3 suom. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986.
siinä sitä on sakraaliharhaa taas kerran ihan pitkä jono!
milloinka ja mistä saisi kuulla kirkosta julistettavan parannussaarnan, tietääkö joku kirkkokiivailija moiseen vastausta?
minua ei kiinnosta esikoiset eikä perimmäiset, kunahan tuota omituista kirkkoharhaanne ihmettelen.
ilmeisesti edellinenkin kirjoittaja nielee kaiken sen pahan mitä lutterin aikana trapahtui mukamas uskonpuhdistuksen nimissä, siinä tuli samallaputsattua uskovaisista maat ja manut, mutta se ei tunnu muutamia haittaavan, mikä on sen sokeuden nimi jota te kannatte isiltä pojille ja tytöille vuoisadasta toiseen, ja kansa on satajumalatonta, ei hajuakaan mistään Raamatun opista, mutta sekään ei kirkkoa haittaa, siellä riittää kippoon vettä ja kummeilla muminaa loppuun saakka.
mutta kas ihme ja kumma kun Herra saapuu, mitäHän löytääkään kirkosta, onko tietoa!?
Jonkun urkutaiteilijan soittamassa hurmioissaan sielullisia musiikkikappaleita tai homopareja siunaustilaisuuksissa.
Onkohan mitään muuta kristillistä yhteisöä, jossa sivistymättömyyskin hengellistetään ja luetaan omaksi autuudeksi?
Onko näissä kenen lapsukaisia, mitäs arvelette?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001166021.html
Toivotaan, että aloittajalle on saarnaajan paikka eriseurassa valmiina. Siellä kyllä saarnaaja hyppii kuin tulisilla hiilillä kun seurakunnalla on oileus laittaa saarnaaja samantien käpälämäkeen, jos puhe ei miellytä.
Meillä on suuri näkemysero. Aloittajan mielestä ulkoinen kristillisyys eöi teot määrittelee uskon, oikeiden esikoisten mielestä pyhä henki.
Uskosi näkyy teoissasi. Jaakob kertoo siitä hyvin seikkaperäisesti:
Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?
Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat.
Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.
Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä.
Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella. Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä.
Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.
Jaak 2:14-26
Avauksen kysymyksiin olisi tärkeää jokaisen miettiä vastauksia. Miten aiotte kantaa vastuunne kristittyinä edes Suomessa? Vai oletteko kristittyjä lainkaan?
Tämä palsta tosin tuntuu kyllä muutoinkin antavan vastauksen noihin kysymyksiin. Koko tässä touhussa tuntuu olevan kyse vain omasta mukavuudenhalusta. Ei tarvitse vaivata päätään muille, onhan heillä täysi vapaus tulla kokouksiin. Kuuntelemaan oman itsen, oman "kristillisyyden" lapin vanhimpien ja uskollisten ylistystä.
"ymmällään" ja muille ymmällään oleville voisin muistella ,mitä Jeesus sanoo viimeisenä tuomion päivänään :"Tulkaa minun isäni siunatut... " Oikeat valitut sanovat, että milloinka me näitä teimme,kun Jeesus luettelee :"Kun minä olin alaston ,te vaatetitte minua ...." Elävät kristityt ei tee niistä hyvistä töistään luetteloa eikä niitä edes muista tehneensä. He ovat päästäneet Jumalan sanan avulla irti synninkahleissa olevia lähimmäisiään. Ne ovat uskon voimasta tehtyjä töitä. Omavanhurskaus niitä esittelee piilosti tai julkisesti. Siellä ei kysytä, että tottelitko murenevaa ja Jumalansanasta luopuvaa papistoa ja kansankirkkoa. Vaan Jeesus tuntee omat lampaansa ja kutsuu heitä nimellään. Toiset vasemmalla puolella kovasti todistelevat tehneensä hyvää. Jeesus sanoo :"Menkää pois te kirotut...Minä en tunne teitä."Pitäkää kiinni raamatun kokonaisesta sanasta ja niistä opettajista jotka on pantu meidän paimeniksi. He itse eivät siihen työhön ole tahtoneet, kuten papinkouluihin pyrkivät. Rovasti L.L.L. meni nuorena opintielle tienatakseen leipänsä. Sai heräyksen armon ja tuli johdatettua uudensyntymisen paikalle. Elävänuskon saanut Lapin Maria sai kokemuksillaan auki taivaantien ja Jumalan salaisuudet kirkastui. L.L.L. sanoi,että oppi enemmän ,kuin papin koulussa. Joskus vieläkin joku pappi on käsittänyt uskon salaisuuden. Se olisi ihana asia kaikille.
"L.L.L. sanoi,että oppi enemmän ,kuin papin koulussa. Joskus vieläkin joku pappi on käsittänyt uskon salaisuuden. Se olisi ihana asia kaikille."
Tuo on se opinkohta, joka vähän väliä kiikutetaan ratkaisijaksi teologisen koulutuksen synnillisyydessä. Miksi hengellinen hallitus ei noudata omaa ohjenuoraansa ja rahtaa jotakin yksinkertaista Mariaa ratkaisemaan sakramenttikiistaa? Vieläkin yksinkertaisempia kristittyjä varmasti löytää, jos halutaan laittaa vielä paremmaksi.
Lapin Marian esimerkki on kyllä esimerkki pelastuskysymyksessä, mutta ei tietenkää opillisten ongelmakohtien ratkaisuissa. Kun Marian ja Laestadiuksen kohtaamisesta lukee tajuaa, että kyse oli pelastustien käsittämisestä. Mutta kun separatistit eivät tiedä itsekään mitä puhuvat, niin kaikki puppu menee läpi.
Mikä on papinkoulu, johon mennään, että päästään leipäpapiksi ?
Yliopistossa teologisesta tiedekunnasta valmistutaan teologian kandidaatiksi. Ei se ole mikään papiksi valmistumista.
Papin virkaan kutsutaan ja vihitään, mutta kutsutulla pitää olla teologinen koulutus.
Saarnaajaksi meilläkin kutsutaan, ja kyllä pitää olla nykyisin käytännössä ainakin peruskoulu suoritettu.
Kun Raamatusta, kirkkohistoriasta, alkukielen teksteistä tms. alkaa inttämään papin kanssa, on aina altavastaaja. Se on sama kuin alkaisi inttämään matemaatikon, fyysikon tai lääkärin kanssa heidän alastaan.
Uskostaan sen sijaan voi puhua, sillä se ei ole koulutuksesta kiinni.
Mikä on papinkoulu, johon mennään, että päästään leipäpapiksi ?
Lapin akatemia Gällivaressa!