mielessäni jo monesti. Keksinyt kaikki huonot puolet mitä sussa on ja yrittänyt vakuuttaa itselleni että sua ei ole tarkoitettu mulle. Olen ottanut etäisyyttä. Ajatellut järjellä. Muistellut riitojamme. Olen yrittänyt muuttaa hyvän pahaksi, etsiä käytöksestäsi merkkejä siitä ettet välitä. Olen lukenut rivien väleistä vihaa, syytöksiä, ivaa ja välinpitämättömyyttä. Olen harkinnut suurimman epätoivon vallassa jopa paikkakunnan vaihtoa. Epäonnistunut kuitenkin näissä jokaisessa.
Miten ihminen voikin olla näin heikko? Mikä pitää kiinni näin tiukasti jossain mitä ei ole olemassakaan?
Miten ihminen voikin olla näin heikko? Mikä pitää kiinni näin tiukasti jossain mitä ei ole olemassakaan?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Omat tunteesi häneen. Ne pitää kiinni.
Ei niille voi mitään "väkisin". Ne pitää vain käydä läpi ja hyväksyä... aikaa myöten oppii olemaan niiden tunteiden kanssa.
Niin. Varmaan vaikeat ajat edessäpäin. Varsinkin kun vastapuolelta tuskin tulen saamaan kaipaamaani "tukea" tässä prosessissa. Vaikka hän ehkä onkin väärin mahdollinen ihminen auttamaan, mutta silti kuitenkin se jolta sitä apua eniten haluan.
Onko sinulla ketään hyvää ystävää, joka voisi olla kuuntelevana korvana? Joillekin voi olla apua myös kirjoittamisesta, joillekin siitä, että lukee aihetta käsittelevää (teoreettista) kirjalisuutta.
Ei ole hänen lisäkseen ketään niin läheistä ihmistä kenen kanssa pystyisin tästä puhumaan. Olen silti tottunut pitämään asioita sisälläni pitkiäkin aikoja, vuosiakin.
Lukeminen oli hyvä vinkki.
Täältäkin voi joskus onnistua saamaan vertaistukea, mutta se on aina ihan tuurissaan ketä ja millä mielellä sattuu olemaan paikalla.
Itseäni auttoi omassa tilanteessani se, kun huomasin, etten tosiaankaan ollut ainoa laatuani, kenelle oli samankaltaista tapahtunut. Kirjastosta löysin myös hyviä opuksia, joissa kerrottiin, mitä ihmisessä psykofyysisenä kokonaisuutena tapahtuu, kun tiettyjä tunteita herää ja mielessä pyörii.
Voimia matkantekoon :)
Kiitos. Odotan mielenkiinnolla että pääsen lukemaan. :)
Miksi etsiä ikäviä puolia, jospa tykkääminen onkin ihan todellista, anna hyvän olla hyvää.
Jotkut yrittää sitä tunteista ja toisesta yli päästäkseen, mutta ei se toimi. Joskus se täytyy vain itse kantapään kautta kokea.
Tykkään hänestä ihan valtavasti ja varmasti hänkin pitää minusta mutta kun se ei vaan riitä - se ei tässä tapauksessa johda yhtään mihinkään.
Miksi se ei johda mihinkään?
Jospa se johtaakin, pikku hiljaa.
Hyväksy asia, ole rennompi.
Aikanaan asiat selvenee kenties.
Ole
Kuinka paljoa huonoa asiaa löysit ja kuinka paljon hyvää?
Minäkin paljon hyvästejä sanon koska näen huonoja puolia mutta on niitä hyviäkin.
Riitamme oli pahoja muistan itsekin, älä ainakaan kiduta itseäsi muistelemalla niitä! Niistä tulee vain pahamieli.
Olinko/olenko ainut läheinen ihminen kelle voit puhua noista vaikeista asioistasi?
Tällä hetkellä olet. Siksi onkin niin vaikeaa. Sydän ja järki vetää toisiaan kunnolla turpaan, tiedät varmaan miltä tuntuu. Ja ei, en muistele enää niitä.