Minä-minä tauti
Aina eivät aikuiset ole hyvätapaisia. Myös heitä voi vaivata pienille lapsille tyypillinen minä-minä tauti. Siihen sairastunut on kiinnostunut vain itsestään. Hän kertoo loputtomasti omista asioistaan olettaen, että ne ovat niin ravitsevaa kuultavaa, että kukaan muu ei halua kertoa mitään itsestään.
Toista ihmistä itsekeskeinen aikuinen kuuntelee oman itsensä kautta. Hän ei eläydy toisen kertomukseen ja kokemukseen, vaan kuunnellessaan hän kaivaa muistilokeroistaan esiin omia vastaavia kokemuksiaan. Jos vaikka joku kertoo kalastusreissustaan, hänen mieleensä nousee muistikuva edesmenneestä isästään ja hänen pilkkivälineistään.
Joidenkin minä-minä tauti on niin niin paha, että he kuulevat toisten puheessa pelkästään kehotuksen jatkaa itse tarinaa eteenpäin. Jos mainitset tällaiselle ihmiselle lukevasi parhaillaan kirjaa Raamatun etiikasta, hän saa tästä aiheen ryhtyä kertomaan, kuinka Joka kodin siivousoppaan mukaan etikka puhdistaa vessanpöntön tehokkaasti.
Itsekeskeisyyteen liittyy joskus pinnallisuus. Mutta ei aina. Jotkut ovat omasta mielestään niin viisaita, että heidän kuuluukin tuoda julki ajatuksensa seikkaperäisesti ja laajasti. Toiset ovat pelkästään kiitollisia, kun saavat kuulla minun puhettani (lue: luennointiani) siitä ja tästä tärkeästä.
Tällaiset tyypit ovat tuttu näky raamattupiireissä. He tuovat mielellään esiin lukeneisuutensa ja latelevat ulkomuistista aiheeseen liittyviä Raamatun jakeita. Näin piiristä sammuu aito keskustelu ja siitä tulee keskinäisen kilpapätemisen kerho. Kuinka ärsyttävä onkaan pitkä opetuspuheenvuoro, joka alkaa tekonöyrästi näin: ”minä en tästä paljon ymmärrä, mutta eikö kuitenkin Sanan mukaan ole niin että…”
Aina eivät aikuiset ole hyvätapaisia. Myös heitä voi vaivata pienille lapsille tyypillinen minä-minä tauti. Siihen sairastunut on kiinnostunut vain itsestään. Hän kertoo loputtomasti omista asioistaan olettaen, että ne ovat niin ravitsevaa kuultavaa, että kukaan muu ei halua kertoa mitään itsestään.
Toista ihmistä itsekeskeinen aikuinen kuuntelee oman itsensä kautta. Hän ei eläydy toisen kertomukseen ja kokemukseen, vaan kuunnellessaan hän kaivaa muistilokeroistaan esiin omia vastaavia kokemuksiaan. Jos vaikka joku kertoo kalastusreissustaan, hänen mieleensä nousee muistikuva edesmenneestä isästään ja hänen pilkkivälineistään.
Joidenkin minä-minä tauti on niin niin paha, että he kuulevat toisten puheessa pelkästään kehotuksen jatkaa itse tarinaa eteenpäin. Jos mainitset tällaiselle ihmiselle lukevasi parhaillaan kirjaa Raamatun etiikasta, hän saa tästä aiheen ryhtyä kertomaan, kuinka Joka kodin siivousoppaan mukaan etikka puhdistaa vessanpöntön tehokkaasti.
Itsekeskeisyyteen liittyy joskus pinnallisuus. Mutta ei aina. Jotkut ovat omasta mielestään niin viisaita, että heidän kuuluukin tuoda julki ajatuksensa seikkaperäisesti ja laajasti. Toiset ovat pelkästään kiitollisia, kun saavat kuulla minun puhettani (lue: luennointiani) siitä ja tästä tärkeästä.
Tällaiset tyypit ovat tuttu näky raamattupiireissä. He tuovat mielellään esiin lukeneisuutensa ja latelevat ulkomuistista aiheeseen liittyviä Raamatun jakeita. Näin piiristä sammuu aito keskustelu ja siitä tulee keskinäisen kilpapätemisen kerho. Kuinka ärsyttävä onkaan pitkä opetuspuheenvuoro, joka alkaa tekonöyrästi näin: ”minä en tästä paljon ymmärrä, mutta eikö kuitenkin Sanan mukaan ole niin että…”
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko sinulla diagnoosi?
Musta aukko kahvipöydässä
Itsekeskeinen ihminen on kuin sosiaalisen tilanteen musta aukko. Hän imee itseensä kaiken ja lopulta täyttää koko tilan itsellään. Syitä tähän on monia.
Joskus kyse on opitusta roolista.
Jatkuva itsen esiin tuominen voi kertoa sisäisestä turvattomuuden tunteesta. Syvätasolla ihminen kokee olevansa olemassa vain silloin, kun hän itse puhuu tai hänestä puhutaan. Hänen puheensa on kuin lapsen itkua, joka kertoo äidille, tässä minä olen, hoida minua.
Niinpä niin, aikuisen itsekeskeisyydelle voidaan keksiä pehmentäviä selityksiä. Ja löytyyhän niitä todellisia lieventäviä asianhaaroja. Ikä ja uupumus käpertää ihmisen itseensä. Sairaudet ja vaivat vievät mielenkiinnon ympäristöstä
Silti usein tosiasia on, että vain itsestään kiinnostunut on tyhmä ja huonotapainen.
Ja säälittäväkin hän on, sillä hänellä ei voi olla todellisia ystäviä. Ystävyys nimittäin edellyttää vastavuoroisuutta. Molempien on tultava kuulluiksi ja kohdatuiksi. Vain tällaisessa vuorovaikutuksessa syntyy ihmisten välinen kiintymys, jota nimitämme ystävyydeksi.
Itsekeskeisyys
Äärimmäisen itsekeskeiselle henkilölle oma etu on aina tärkeintä.Äärimmäinen itsekeskeisyys ja itsekkyys yhdistyneenä pahansuopaan mielenlaatuun on psykopatiaa.Psykopaatti käyttää hyväkseen muita ihmisiä omia etuja ajaakseen ja saa mielihyvää ja tyydytystä esimerkiksi vallankäytön kautta.
Itsekeskeinen ihminen on pinnallinen ja tietyissä tilanteissa myös petollinen. Hän ei kykene syvälliseen keskusteluun ja muunmuassa se aiheuttaa hänelle alemmuuden-ja huonommuudentunnetta.Syvemmät ja kokonaisvaltaiset tunteet puuttuvat häneltä yleensä kokonaan.
Hän saattaa muistuttaa kuulijaa esimerkiksi omasta rehellisyydestään, mutta tosiasiassa hän on epärehellinen teeskentelijä, pinnallinen ja henkisesti keskenkasvuinen ihminen.
Usein hän on myös uskovainen. Tekopyhä uskonnollisuus on kuitenkin egoismin ja pinnallisuuden eräs hyvin yleinen ilmenemismuoto tänäpäivänä.
Itsekeskeinen egoismi johtuu ennenkaikkea viisauden puutteesta ja yksilöllinen viisaus ja henkinen kypsyys kehittyy vain ymmärryksen kautta.
Egoisti tai psykopaatti ei näe ja ymmärrä elämäntapansa pinnallisuutta ja vahingollisuutta itselleenkään.