Vaikka tämä ei ole mikään auttamissivusto, eikä vertaistukisivusto, olen kuitenkin sitä mieltä, että moraalisesti ainoa oikea tapa on olla uhrin puolella. Ainakaan minä en tahdo mitään muuta edes ajatella.
Selasin vinkin saatuani suomendelfins sivustoa ja sieltä bongasin tännekin palstalle sopivan ohjeen.
http://www.suomendelfins.fi/apua-mita-teen/ohjeita-ammattiauttajille
*Älä hukkaa aikaa yrittämällä ymmärtää tekijää. Keskiössä on uhri, eikä hänellä tarvitse olla myötätuntoa tekijää kohtaan.*
Mielestäni on moraalisesti hyvin alhaista tasoa, jos yrittää kääntää uhrien keskustelua omasta tuskastaan sellaisin kehoituksin narsistiin, kuin täälläkin palstalla on joskus kuultu:
-Muista että narsistikin on ollut joskus lapsi ja että narsistikin on itse urhi... tms. potaskaa.
Vaikka tuo olisikin totta, on hyvin tympeää, kamalaa ja epäeettistä nostaa asia esiin uhrin nenän edessä, kun tämä on omassa traumassaan. Eikä yleensä ikinä. Osoittaa mielestäni melkoista ymmärtämättömyyttä. Olen kokenut tuollaista varsinkin kirjoitteluni alkuaikana. Minua vaadittiin hyväksymään narsisti ja hänen tekonsa, ja kaikki mitä asiaan liittyi, vaikka vaatijalla ei ollut mitään näkemystä minun tilanteeseeni. Hän ei mielestäni ymmrätänyt lainkaan miltä minusta tuntui ja hän oli erittäin epäempaattinen ja syyllistävä.
Vaatimuksi höystettiin jopa uskonnollisella propagandalla sävyssä "kaikki olemme vain samoja syntisiä ihmisiä". Sitten tuli lisäyksiä joissa esitettiin vihjailuja että minä olisin itse narsisti, kun niin olen reagoinut negatiivisesti kaltoinkohteliaani, enkä muista olla kohtelias ja ymmärtäväinen hänen yhteistyökumppaneitaan kohtaan.
MINKÄLAINEN IHMINEN VAATII UHRILTA MYÖTÄTUNTOA KALTOINKOHTELIJOITAAN KOHTAAN?
Uhrilla ei tarvitse olla myötätuntoa narsistia kohtaan eikä narsistin yhteistyökumppaneita.
Minäkään en ole vaatinut keneltäkään narsisti-psykopaattini seuraavista nais-uhreista mitään myötätuntoa itseäni kohtaan. En missään nimessä sitä heiltä halua enkä sitä tarvitse. Jos siellä on itseeni kohdistuvaa mustamaalaamista ja huorittelua, jota tehdään raivostuneena, ymmärrän sen juuri niin, että se on tehty raivostuneena. Ja jos minun huoritteluni tehdään anonyymisti niin, että siitä ei aiheudu minun maineelleni mitään haittaa, hyväksyn sen, jos kyseinen uhri saa siitä yhtään helpotusta tultuaan petetyksi narsisti-psykopaattini taholta.
Selasin vinkin saatuani suomendelfins sivustoa ja sieltä bongasin tännekin palstalle sopivan ohjeen.
http://www.suomendelfins.fi/apua-mita-teen/ohjeita-ammattiauttajille
*Älä hukkaa aikaa yrittämällä ymmärtää tekijää. Keskiössä on uhri, eikä hänellä tarvitse olla myötätuntoa tekijää kohtaan.*
Mielestäni on moraalisesti hyvin alhaista tasoa, jos yrittää kääntää uhrien keskustelua omasta tuskastaan sellaisin kehoituksin narsistiin, kuin täälläkin palstalla on joskus kuultu:
-Muista että narsistikin on ollut joskus lapsi ja että narsistikin on itse urhi... tms. potaskaa.
Vaikka tuo olisikin totta, on hyvin tympeää, kamalaa ja epäeettistä nostaa asia esiin uhrin nenän edessä, kun tämä on omassa traumassaan. Eikä yleensä ikinä. Osoittaa mielestäni melkoista ymmärtämättömyyttä. Olen kokenut tuollaista varsinkin kirjoitteluni alkuaikana. Minua vaadittiin hyväksymään narsisti ja hänen tekonsa, ja kaikki mitä asiaan liittyi, vaikka vaatijalla ei ollut mitään näkemystä minun tilanteeseeni. Hän ei mielestäni ymmrätänyt lainkaan miltä minusta tuntui ja hän oli erittäin epäempaattinen ja syyllistävä.
Vaatimuksi höystettiin jopa uskonnollisella propagandalla sävyssä "kaikki olemme vain samoja syntisiä ihmisiä". Sitten tuli lisäyksiä joissa esitettiin vihjailuja että minä olisin itse narsisti, kun niin olen reagoinut negatiivisesti kaltoinkohteliaani, enkä muista olla kohtelias ja ymmärtäväinen hänen yhteistyökumppaneitaan kohtaan.
MINKÄLAINEN IHMINEN VAATII UHRILTA MYÖTÄTUNTOA KALTOINKOHTELIJOITAAN KOHTAAN?
Uhrilla ei tarvitse olla myötätuntoa narsistia kohtaan eikä narsistin yhteistyökumppaneita.
Minäkään en ole vaatinut keneltäkään narsisti-psykopaattini seuraavista nais-uhreista mitään myötätuntoa itseäni kohtaan. En missään nimessä sitä heiltä halua enkä sitä tarvitse. Jos siellä on itseeni kohdistuvaa mustamaalaamista ja huorittelua, jota tehdään raivostuneena, ymmärrän sen juuri niin, että se on tehty raivostuneena. Ja jos minun huoritteluni tehdään anonyymisti niin, että siitä ei aiheudu minun maineelleni mitään haittaa, hyväksyn sen, jos kyseinen uhri saa siitä yhtään helpotusta tultuaan petetyksi narsisti-psykopaattini taholta.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mitä kauheampia asioita on joutunut kokemaan, sitä varmemmin asian ymmärtää.
Ettei tekijä ansaitse sääliä eikä yleensä mitään, ei minkäälaista huomiota.
Suojelkaa itseänne.
Joskus olen miettinyt, mikä kasvatti kohtaamani paskiaiset sellaisiksi kuin he ovat. En kuitenkaan tietänyt heidän olemassa olostaan ennen, kuin he olivat keski-ikäisiä, henkisesti ja ruumiillisesti pöhöttyneitä ihmispiruja.
Tunnen myös ihmisiä, joilla on ollut vaikea lapsuus. Köyhyyttä ja laiminlyöntiä sekä väkivaltaa. Jostain kumman syystä näistä ihmisistä on varttunut kaikille hyvää tahtovia, lämminsydämisiä ihmisiä. Tämä on yksi syy siihen, etten osaa tuntea myötätuntoa narsisteja kohtaan.
Mistähän se tosiaan johtuu, että joistakin, joilla on ollut huono lapsuus, kasvaa hyviä ihmisiä, ja toisista pahansuopaisia ja kostonhimoisia. Se on täydellinen arvoitus. Sitä minäkin olen usein miettinyt.
Kyllä siis ympäristö on vaatinut narsistivanhmpaani kohtaan minun tuntevan paljon enemmän kaikenlaista empatiaa kuin tämä vanhempani itse, joka pitää kaikenlaista empatiaa yleisestiottaen turhana ja ilmeisesti jokseenkin turhana myös koskien itseään.
Nämä hyvin "empaattiset auttajat" jotka minunkin olisivat halunneet olevan aina vain empaattisempi suunnattomiin yltiömäisyyksiin asti, eivät kyllä ainakaan aivokoppani kuntoa edistäneet.
Ongelma on jopa hieman lievittynyt, kun en ole saanut enää "yltiöempatiakoulutusta"
Jopa narsistivanhempani on ehkä vähän rauhallisempi,
Koen saaneeni "rakkautta" hengellisyydestä, taiteesta, kirjallisuudesta jne. vaikka en minua ympäröiviltä ihmisiltä kuten vanhemmiltani. Ehkä sitten tästä syystä minusta ei tullu narsistista, kun narsistien ympäristövaikutuksen lisäksi oli rakkautta henkivä opettaja taideharrastuksessa jne. Eli siis muitakin vaikutteita.
Jos et ole narsisti, se ei ole opettajiesi tai kirjojen ansiota. Nämä kaikki ovat auttamattomasti myöhässä jo lapsella on narsismin eväät.
Narsismin kehitys saa alkunsa 1-2 ikävuoden aikana ja aiheutuu liian vähästä hoivasta. Eli lapsen lähihoiva tai ennemminkin sen puuttuminen on syynä.
No kun minä kuulemma viihdyin hyvin ihan yksinäni pinnasängyssäni ja siihen aikaan kullemma kasvatusohjeetkin olivat sellaisia. Enkä minä edes itkenyt siellä yksinäni, joten kiitettävän helppo vauva.
Näin minulle on kerrottu.
Ja minulla oli tapana aina leikkiä mielikuvitusleikkejä yksinäni. Viihdyin ihan hyvin niin.
Ja sitten tuli nämä muut vaikutteet.
En ole yhtään narsisti.
Eikä oikeastaan kukaan ole ikinä edes oikeasti yrittänyt väittääkään, että olisin, kun ovat keksineet valittaa ihan toisenlaisista ominaisuuksista, jotka ei menisi yhtään yksiin narsismin kanssa.
Eräässä toisessa pinnasängyssä koettua. Minutkin jätettiin sinne, koska se oli hyvä säilytyspaikka, ettei tarvinnut vahtia. Muiden piti tehdä kovasti maatöitä siihen aikaan, ei paljon ketään näkynyt, joskus joku, kuka milloinkin antoi pieniin käsiini tuttipullon. Välillä kuulin ympärilläni outoja ääniä, osaa pelkäsin, niinkuin nyt vaikka huutoa ja ovien paiskimista. Ihme juttuja kuulin myös, mutta en ymmärtänyt, mitä tarkoitti, kun isä huusi äidille, että noin vanha akka ja vielä tulee raskaaksi. Vihantunne siltä yritin suojautua viltin alla, missä oikein olin. Välillä kurkistin pinnojen välistä ja näin isän horjumassa, en siitäkään tiennyt, että mitä se oli. Jotain salamyhkäistä seurasin sieltä myös, minua itketti ja pelotti, koska äiti oli niin kipeä, että ei pystynyt työhön. Joku sana, se meni kesken, en tiennyt mitä sekään tarkoitti. Työkö, joka oli niin tärkeää meni kesken.
Mielenkiintoista, miten voittekin muistaa pinnasänkykokemuksianne.
Minäkin muistan pinnasänkyni, sen materiaalin, värin ja tunnun, muistan paikan jossa se oli kotonamme. Mutta muistan sen ulkopuolelta. Sitten muistan kun sain uuden sängyn koska olin liian iso pinnasänkyyn. Vain aivan muutama öinen tunnelma tulee mieleeni pinnasängystä, jokin pelko ja vanhempani, kun he veivät luultavasti itkevän minut omaan vuoteeseensa jatkamaan nukkumista.
Eli terveiset kolmannesta pinnasängystä.
Pitäisiköhän laittaa uusi linkki jossa keskustelua käytäisiin pinnasängyistä käsin...:)
En usko pelkästään laiminlyötyjen lasten narsismiin. Minua huonosti kohdelleet ovat olleet ylisuojeltuja ja paapottuja tapauksia. Toinen aggressori ja toinen myötäilijä. Kallistun geeniperimään selittäjänä. Olen minäkin tavannut mitä kurjemmista oloista ja jatkuvia vastoinkäymisiä kokevia hyväluontoisia ihmisiä, vaikka jatkuvan stressin alla elävät. Osa tietysti todella on ymmärrettävästi ympäristön todella myrkyttämiä. Tilanteita ynnättynä perimään on monia.
Olivatko aggressori ja myötäilijä kriteeristöjen mukaisia narsisteja?
Tarkoitan, että huonosti kohtelija ei välttämättä ole narsisti...
Narsistit nimenomaan ovat niitä kermaperseitä alusta asti, sepustukset vaikeasta alusta on niiden vedätystä.
Narsisti on voinut olla tosi vastenmielinen jo vauvasta asti, niin että on kuvottanut vanhempiaan. Sillä onhan vauvakin yksilö ja siten oma vika..
vs vauvat on siksi niin söpöjä että heistä pidettäisiin.
vertailun vuoksi: hyvä lapsi voi osoittaa empatiaa häkellyttävyyteen asti, paha on alusta loppuun paha.
Ihmisen arvo on siinä miten hän kohtelee muita.
"Ihmisen arvo on siinä miten hän kohtelee muita."
Minä en voi määritellä kenenkään ihmisen arvoa, vaan Luojani voi.
Eiköhän jokainen vaan luo itse luojansa. Uskoni oli syvä ennen narsistin temppuja.
Kyse on myös itsearvostuksesta. Ihmiset jotka arvostavat itseään eivät toimi niinkuin narsistit.
Sanotaan myös että kohtele muita niinkuin toivot itseäsi kohdeltavan.
"Eiköhän jokainen vaan luo itse luojansa."
Perustelisitkos vähäsen...?
Niinkuin miten?
Minä vakaasti uskon tähän ihmisen omaan luonnepiirteeseen, tässä narsismissa ja sen synnyssä. Meillä on luontainen taipumus, hyvyyteen, tai pahuuteen.
Samasta sisarussarjasta löytyy minusta varsin hyvä esimerkki siitä, että kolmikko on syntynyt viiden vuoden sisällä ja heidän kotiolot ovat pysyneet tuona aikana suunilleen samana. Mutta heillä on luonne-eroavuudet todella suuret toisiinsa verrattuna. Ensimmäinen tytär on ylikiltti huolehtija ja *suorittaja*. Keskimmäinen poika on täysin empatiakyvytön, häikäilemätön hyväksikäyttäjä. Ja pahnan pohjimmainen, toinen tytär, oli pilalle hemmoiteltu nirppanokka. Ja näillä ominaisuuksilla he menivät läpi koko elämän.
Minäkin uskon aika paljon jonkinlaiseen syntymäluonteeseen.
Onneksi (toivottavasti) minä en ole sinun piireissäsi...
Ties minkälaisia perhe- ja sukudiagnooseja vetäisit meistä. En pitäisi siitä.
Onneksi, se on ihan molemmin puoleista.
Sinun onneesi on jokin muu syy, kuin että minä työntäisin nokkani teidän perheeseenne tekemään diagnooseja...
Kun jätän oman sukunikin rauhaan. Olkoot ihan sellaisia kuin tykkäävät, kestän heitä sen mikä näen. Eri asia on ne, joiden kanssa eletään yhdessä tms.
Minusta juurikin syntymäluonne ei välttämättä täsmää suvun kanssa mitenkään.
Joskus periytyy niin että lapsi hyvin samanluontoinen kuin vanhempi ja joskus menee niin, että ei juuri erilaisempaa voisi olla kuin joku vanhempi ja hänen lapsensa.
Heh! Tuosta perhe- ja sukudiagnosoinnista tuli taas mieleen, kuinka itse esimiesnarsisti yllättäen rupesi analysoimaan minun perhetaustaani kesken kehityskeskustelun. Tietoa hänellä ei aiheesta ollut, mutta sehän ei nassea haitannut. Hän luki "patologista sukurasitettani" minun käytöksestäni ihan vaan narsistin kyvyillään. Se oli muutenkin elämäni erikoisin kehityskeskustelu!
Minun narsistivanhempi on tuo > keskimmäinen poika, joka on täysin empatiakyvytön, häikäilemätön hyväksikäyttäjä< siinä näitä narsismin taustoja ja luonne eroavuuksia, sisaruksien kesken.
Jos kovasti ja ärsyyntyneenä tuputtaa ymmärtämisasennetta uhrille, niin voisi kyllä katsoa, miten hlö itse reagoi häneen kohdistuneisiin vääryyksiin. Kuvittelisin, että ilmenee ylenpalttista kaunankantamista ja marmatusta, jos joku on sanoo kerrankin töykeästi.
Tota minäkin olen miettinyt, että ehkä he ovat itse sellaisia, jotka pienestä valittavat ja joilla on kauhean hyvä puolustuskyky.
"..on hyvin tympeää, kamalaa ja epäeettistä nostaa asia esiin uhrin nenän edessä, kun tämä on omassa traumassaan.."
Minulle tuli hyvin epätodellinen olo, kun työterveyslääkäri ja -hoitaja sekä firman työpsykologi kukin vuorollaan puolustivat työpaikkakiusaajia. Tuskinpa nämä ammattilaiset kokivat toimintaansa millään tavoin epäeettisenä. He vain tekivät työtään eli puolustivat palkanmaksajansa näkökantaa. Jälkikäteen olen miettinyt, että olisi kiinnostavaa keskustella noiden "auttajien" kanssa. Haluaisin tietää, kolkuttaako heillä omatunto koskaan tai käykö lääkärin etiikka mielessä.
Vinkkinä kohtalotovereille sanonkin, että etsikää auttaja, joka haluaa auttaa teitä eikä kiusaajaanne. On täysin mahdollista, että vastaanotolla alkaa pian tulla juttua sinua toistuvasti loukanneen henkilön ymmärtämisestä ja sinun syyllisyydestäsi. Kriisin keskellä elävälle tämä voi olla murskaava kokemus. Päätä tapaaminen asiallisesti. Huomaa, että työterveyshuollossa sinun ei kannata kertoa olevasi asioista eri mieltä, koska se kirjataan tietoihisi ja voidaan kääntää sinua vastaan. Tilaa vastaanottoaika toiselta ammattiauttajalta, kunnes saat aidosti tukea.
Olen käynyt yksityisillä psykoterapeuteilla ja heistä jokainen on heti tunnistanut kertomani perusteella narsistin, ts. ovat siis sanoneet, että käytös viittaa aivan selvästi narsistiin. Eivät tietenkään mitään diagnooseja ole tehneet. Kaikilta olen saanut saman neuvon: mahdollisimman nopeasti kokonaan eroon, pois ulottuvilta.
Luottaisin periaatteessa vain sellaiseen yksityiseen terapeuttiin, joka hyötyisi siitä, että asiakkaalle olisi hyötyä hänen terapiastaan. Siis, että kun terapeutille olisi selvää, että hän hyötyy vain asiakkaan hyötymisestä, niin silloin voisin luottaa. Mutta valitettavasti en ole riittävän varakas.
Minusta maailman järkyttävin ilmiö on lääkärin etiikkaa vastaan toimivat lääkärit.
En tiedä mitään kamalampaa. (en tarkoita pelkästään narsismiin liittyen vaan ihan mihin vain jos lääkäri toimii vastoin lääkärin etiikkaa siis sen etiikan todellista tarkoitusta.) On vain niin äärettömän irvokasta jos lääkäri toimii epäeettisesti. En tiedä mitään irvokkaampaa.
Voisi kuvitella palstalla joskus pistäytyvän myös lääkäri- ja terapeuttikunnan edustajia. Haluaisin heiltä kommentteja juurikin tällaisiin keskusteluihin.
On todellakin moraalitonta kehoittaa uhria ymmärtämään kaltoinkohtelijaansa. Minullekin näin on käynyt ja ihan ammatti-ihmisen toimesta. Älytöntä. Eiköhän tärkeintä ole se että minä ymmärrän omia tunteitani ja omaa pahaa oloani. Jos kaltoinkohtelijani haluavat itse ymmärrystä ja apua niin he voivat hakea sitä, muualta. En minä heitä voi estää enkä kieltää, mutta kun kyse on mun eheytymisestäni niin minun tunteet ja mun kokema vääryys on se jotka pitäisi validoida (vahvistaa ja todeta että näin on käynyt ja se oli väärin). Se mikä on väärin on väärin. Hyvän moraalin omaava ihminen tietää sen.
Näin on, mutta hyvin harvoin olen kohdannut minkäänlaisen ammatti-ihmisen ajatteleven sillätavoin moraalisesti, mikä hämmensi minua suuresti aina.
Uhrille annetaan kauhea taakka, oma kohtalo ja vielä ongelman aiheuttajan ymmärtäminen, eikä ongelman aiheuttajan tarvitse ymmärtää mitään.
Olen aina ihmetellyt tuota varsin yleistä logiikkaa.