Kun rakkaus ei riitä.
Tämä, mitä tunnen.
On riittämätöntä.
Kaikki realiteetit, kaikki mahdottomuudet ovat riittäviä kumoamaan..
Uskon, toivon ja rakkauden.
Sinä olet yhä haaveeni. Kaikkeni. Muistathan sinä, miten pitkälle unelma kerran kantoi. Muistan sen kuin eilisen päivän. Kuukaudet, kun soimasin itseäni, miten hölmö olin ollut. Ja sitten yhtäkkiä sinä olitkin siellä ja minä kävelin luoksesi.
Tällainen minä oon. Ikuinen romantikko.
Tämä, mitä tunnen.
On riittämätöntä.
Kaikki realiteetit, kaikki mahdottomuudet ovat riittäviä kumoamaan..
Uskon, toivon ja rakkauden.
Sinä olet yhä haaveeni. Kaikkeni. Muistathan sinä, miten pitkälle unelma kerran kantoi. Muistan sen kuin eilisen päivän. Kuukaudet, kun soimasin itseäni, miten hölmö olin ollut. Ja sitten yhtäkkiä sinä olitkin siellä ja minä kävelin luoksesi.
Tällainen minä oon. Ikuinen romantikko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kerro lisää.
Romantiikka ja siitä haaveilu pitää yllä myös tunteita, mutta ilman todellisuuden näkemistä/ hyväksymistä ei voi tietää voiko siitä muodostua jotain.
Kyllä tässä kuule on todellisuus auennut muutamassa vuodessa. Mutta eivät haaveilu, unelmat tai romantiikka ole elämälle vieraita.. etenkään sen oikean kanssa.. tai oikean suhteen. Mutta irti vain on päästettävä. Sellaista on elämä.
Realismi on pahasta. Ei kun nokka kohti uusia huimia seikkailuja.