Olen seurustellut vesimiehen(N) kanssa muutaman kuukauden.Hän on saanut mennä omien mielitekojensa mukaan eikä se ole häirinnyt,kertoo kyllä tunteistaan avoimesti,siis et on rakastunut minuun.kuitenkin minulla outo tunne et mahtaako olla tosissaan vai olenko vain yksi muiden seassa.Itse vaaka
vesimiesnainen
Nimetön
71482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ilmeisesti naisesi ei ole ilmaissut sinulle selkeästi mikä sinussa on erityistä? :]
noniimpä voipi olla,toisaalta olen kuulema saanut hänet "pysähtymään"???
No sit on asiat sulla hyvin, jos kerta oot saanu hänet valjastettua(pysähtymään)... Ja onneksi kuitenkin annat hänelle liikkumatilaa!!!
Eli antaapi asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin isommin hötkyilemättä....vaikka totuttelua tämä minulle on
Omalla painollaan.......Älä nyt kuitenkaan jää laakereilla lepäämään....kyllä se sujuu kun kerrat olet jo antanut tilaa hänelle...tiedän kokemuksesta et veskarin pitää saada kulkea ja kokea.
ainakin minulle vesimiesnaiselle. Olen naimissa ja perhettäkin on, mutta se ei saa olla esteenä "irtiotoille" joita aina silloin tällöin teen. Käyn yksin tai ystävieni kanssa juhlimassa ja tapaan ja tutustun siellä uusiin ihmisiin. Minulla on paljon miespuolisia tuttuja ja joidenkin kanssa myös soittelen silloin tällöin. Joskus myös otan vapaata kotoa ja hyppään vaikka junaan ja olen joitakin päiviä vieraassa kaupungissa...shoppailen, käyn katsastamassa yöelämää jne.
Tietynlainen vapaus on minulle erittäin tärkeää. Se on henkireikä minulle, että jaksan taas olla kotona hyvä vaimo ja äiti. Irtiottoni eivät tarkoita sitä, että olen heti menossa vieraisiin kun kotioven kiinni laitan...haluan kyllä tavata uusia/vanhoja tuttuja, pitää heidän kanssa hauskaa ja nauttia elämästä! Se ei kuitenkaan tee minusta huonoa naista.
sulla on pullat hyvin uunissa,jos miehesi voi/jaksaa ymmärtää tuon vapaan elämäntyylisi ja antaa tilaa sille.itse myös veskarinaisena haluisin enempi mennä vapaasti ja tutustuu ihmisiin,mutta mieheni on erittäin vaikee sitä hyväksyy(oinas).minut on kasvatettu siihen että olen hiljainen ja arka ihminen,mutta nyt olen alkanut itse huomaamaan että eihän se näin olekaan.oisko ikä vai parantunut itsetunto saanut sen aikaan että uskallan nykyään puhua tuntemattomillekki ihmisille.onko muilla veskarinaisilla sitä ongelmaa(?), et tulee paremmin toimeen miesten ku naisten kaa?siis ystävinä...minua ainaki moni naispuolinen ns. ystävä on vaan käyttäny hyväkseen..