Yksikään teistä ei ymmärrä.. Mä olen niin epätoivoinen että hyppään kohta kaivoon ihan vain siitä syystä. MÄ EN TIEDÄ, painotus sanalla tiedä. Ei ole kyse halusta tai päättämättömyydestä. En tunnista. En erota. En tiedä! Taas saa itkeä yönsä mut tuttua kamaa se jo vuosien ajalta. Armoa.... tai apua.
Ei tämä ole valintakysymys
Metsien_nainen
13576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voimia sinulle suloinen nainen. Kaikki järjestyy, päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Kaikki järjestyy.
Eikä järjesty, ei mikään ikinä. Nyt luovutan. Minä tiedän hetken mutta sitten taas tulee joku sekoittamaan. Alkuperäinen jo selvillä mutta kun paljon on kasvoja ollut sen jälkeen... Puhumattakaan että mitä varten niitä on elämässäni pyörinyt? En vaan jaksa enää päivääkään, en edes sitä hetkeä!
Yritit vain lohduttaa, tiedän, mutta mitäpä kukaan ymmärtää tai voi. Kiitos kuitenkin. Kategoriaan "kunhan purin"..
Ei kaivoon kannata hypätä, siellä on vielä kurjempaa. Vain kylmää vettä tai se on tyhjä ja satutat itseäsi lisää. Nouse ylös ja katso elämän valoja.
no huhhuh taas
Ei ole valintakysymys, mutta älä sitten näyttele muuta.
Minuun voit luottaa edelleenkin.
Enkä muuten näyttele ikinä. Se sekasorto minkä minusta näkee on ihan todellista, varsinkin tässä tapauksessa.
'Vanhemmalle' miehelle vappuhalit. Oli ja meni; toivo ja epätoivo, jos ei ole toista ei ole toistakaan. Et ole täällä. Ja mä oon muualla. Muistelen ja ihmettelen.
Ite oot vanha kääkkä :D
Niin taidan ollakin, vuosissa. Sisältä..ikuinen lapsi. Kiitos kun jaksoit kaivaa tämänkin ylös. Olen varmaan ainoa hereillä siis kun pitää viihdyttää?
P.s. Vanha, vanhempi, vanhin. Missä menee vanhan raja? Siinä iltaasi mietittävää.
Vanhan raja on 40v.
Pitäiskö mun sitten etsiä "nuorta" miestä - vielä ehtisi;)
Ei vaan, toista vuotta itkin nuoremman (vanhan?) perään, romanttisessa mielessä. Kunnes kohtasin vanhan lempeän sydämen. Joka ei halua minua auttaa missään mielessä:( Enkä osaa edes laskea kahteen vaan sekoan aina siinä pitääkö nolla laskea mukaan vai ei. Suljenko kaikki ovet vai teen peruskorjauksen? Sekavaa arvailua olemattomin todistein joten elän vaan ja yritän unohtaa kaiken olemattoman ja luultavasti tulemattoman.
Elämä ei aina ole valintakysymys. Usein kuitenkin juuri sitä se on.
Pitää vain olla vaihtoehdot rehellisesti esillä. Muuten huono valita.