Onko koskaan elämässä tullut eteen sellainen asia et jos et itse ymmärrä pysähtyä, eteesi tuee sellainen asia joka pakottaa pysähtymään? Tavallaan niin kuin tilauksesta?
Elämän suunta kääntyy tai ainakin hetkeksi mene eri teille? Ja oliko se huono vai hyvä asia pitkässä juoksussa?
Syvyyden lähteillä
siilimuori3
77
705
Vastaukset
Huomenta Dalan rannoilta jossa tänä iltana katsellaan vappukokkoa ja ilotulitusta muiden kyläläisten kanssa.
Kyllä minulle varmaan tuo eka (tähän saakka ainoa) infarkti oli sellainen kokemus joka pysäytti, laittoi ajattelemaan oma kuolevaisuutta ja miten nyt tästä eteenpäin, mutta kun eka trauma siitä (ja masennus) meni ohi niin elämä palasi suunnilleen samoille uomille. Ainoostaan vaan että juoksen hiljempaa ja pidän nitrospraypullo aina mukana.
Nyt taas se että minussa asuu eräänlainen tarve muuttaa suuntaa, uudistaa näkymiä, vaihtaa paikkaa ei ole minkään erityisen tapahtuman aiheuttamaa. Uudistuminen on minulle voiman lähde; pienempikin muutos ja esimerkiksi vain pitempi matka, jossa perspektiivit muuttuvat ja näen muiden ihmisten elämää heidän kantiltaan, miten he tekevät ratkaisuja ja mitkä heidän elinehtonsa ovat on minulle uudistumisen ja voiman lähde.
(Tää nyt oli ehkä vähän asian vierestä. Hyvää vappua :)- siiöimuori3
Sellainen muutos mitä itse haluaa on alun alkaen toivottava. Muutoksen halu voi olla olemassa. Totettamiseen voidaan tarvita joku äkkipysäys.
Älä itketä! On, useinkin. Pahin oli, kun tajusin että poikani viilteli itsensä. Se oli masennukseni ja monen vuoden koulukiusaamisen yhteissumma. Ei riittänyt että hoidin heitä ja olin paikalla, ja huusin kuin palosireeni kun toinen teki vääriä asioita. Piti opetella olla Läsnä, Elää eikä vaan olla hengissä. Ja olla lempeä silloinkin kun toinen ei välttämättä sitä ansainnut. Vaikka toivon ettei ikinä oltais tultu siihen pisteeseen, niin silti siihen herääminen on pelkästään positiivista. Sain tilaisuuden kasvaa.
On niitä muitakin ollut, mutta tuo oli ehkä suurin.
Sitten on ollut sellaisiakin, kun jotain on tapahtunut enkä vaan ole voinut asialle mitään. Se on ollut tuskaista niin kauan kun taistelee vastaan, ja olen uskon että sillä tavalla ihminen murtaa ittensä. Tulee kaikkea hiustenrepimisoireita, ja itsesääliä, ja tunne että tässäkö mun pitää uhrata itseäni. Kun alistuu ja hakee vaan uutta lähestymistapaa, saa heti mielenrauhan. Kasvua sekin? Vaikkei niin dramaattista.- siilimuori3
Lasten isot hankaluudet saavat vatsalaukunkin kääntään ylösalaisin.
siilimuori3 kirjoitti:
Lasten isot hankaluudet saavat vatsalaukunkin kääntään ylösalaisin.
Niissä varsinkin joutuu peilin eteen, ja oman navan kaivaminen tulee tutuksi.
Olen monta virhettä tehnyt elämäni aikana, mutta niistä kärsin vain itse. Tästä kärsi oma lapseni. Opinpa ainakin myöntämään, että en todellakaan ole täydellinen :/
Läheisten sairaudet ja lopulliset menettämiset ovat pysähdyttäneet. On saanut nöyrästi ottaa lusikan käteensä ja hyväksyä vaan, että en kaikkeen pysty en kaikkea osaa, kuuntele ja ole vain vierellä. Toisaalta ne ovat avanneet ihan omituisia uusia asioita, joita ei osannut lainkaan omalla kohdalle ajatella, esimerkiksi paikkakunnan vaihdoksia.
Kun aikoinani olin syvimmässä murheenlaaksossani, niin sain puhelinsoiton ja pyydettiin töihin. Henkilö, joka pyysi työparikseen ei aavistanut mitään elämäntilanteestani. Ihan kuin joku olisi tiennyt, että nyt tuolle tuo narunpää, johon saattaisi edes hennosti tarttua.
Hyviä asioita ja nekin ihmissuhteisiin liittyen, pieni hetki ja kaikki on muuttunut. Suunnittelin muinoin missä ja miten järjestelen yksinäisen vanhanpiianelämäni ja sitten yksi ainoa hetki ja kaikki meni ihan sikin sokin. Ei ollut minkäänlaista tilausta. Pysähtymisen paikka se on hyvänkin edessä.- siilimuori3
Aivan, suunnattomat ilot kuin surutkin saavat aikaan muutosta elämässä tai pakottavat muuttamaan.
- Elämisenedellytys
Vai muuttumaan ?
- siilimuori3
Elämisenedellytys kirjoitti:
Vai muuttumaan ?
Muuttamaan suuntaa ja arvojärjestystä. Arvottamaan elämää uudelleen. Ja usein toivottavasti itseään tyydyttävämpään suuntaam varsinkin sen jälkeen kun näistä elämän kuohuista on selvitty.
- Kuin-helminauhaa
Pohjaluonteeltaan ihminen on utelias ja kokeilun haluinen ja siksi tulee valinneeksi sellaisiakin teitä, jotka päättyvät umpiseinään. Pitäisi vaan muistaa antaa mielikuvituksensa laulaa, että olisi olemassa jonkinlainen varatie, sivupolku mihin kääntyä, ettei jää sen seinän eteen pällistelemään, että miten nyt?
Valitettavasti se ei aina onnistu kun se seinä saattaa tulla kuin puun takaa, tosi yllätyksenä. Kaikkeen ei ihminen pysty varautumaan. Elämä on loputon suo ja selviäminen kuivalle ja kuivana on enää kiinni kunkin yksilöllisyydestä mitä paukkuja hänestä löytyy?- siilimuori3
Joskus tulee mieleen et tarvitsiko ihminen jonkun mullistuksen älytäkseenuuttaa suuntaa.
- Jämähtäneittenseurakunta
Suurin osa tavallisista immeisistä tarvitsee herätyksen, jonkun kolahduksen, jotta ajattelu pääsee alkuun. Jos pääsee, toivotaan. Vain valveutuneet ja valaistuneet yksilöt ymmärtävät ilman "mullistuksia" että suuntia tulee aina välillä vaihdella. Niin ajatuksen kuin monen muunkin elämään liittyvän aiheen.
Suurin osa taviksista pitää sitä valitettavasti takin kääntönä ja se on paha asia, pahin kaikista jos muuttaa ajatuksen suuntaa, asennetta, vaihtaa puoluetta, puolisoa ... tai kampausta. - silimuori3
Jämähtäneittenseurakunta kirjoitti:
Suurin osa tavallisista immeisistä tarvitsee herätyksen, jonkun kolahduksen, jotta ajattelu pääsee alkuun. Jos pääsee, toivotaan. Vain valveutuneet ja valaistuneet yksilöt ymmärtävät ilman "mullistuksia" että suuntia tulee aina välillä vaihdella. Niin ajatuksen kuin monen muunkin elämään liittyvän aiheen.
Suurin osa taviksista pitää sitä valitettavasti takin kääntönä ja se on paha asia, pahin kaikista jos muuttaa ajatuksen suuntaa, asennetta, vaihtaa puoluetta, puolisoa ... tai kampausta.Isoimmat suunnanmuutokset elämässä vaativat rohkeutta, voimia ja mahdollisesti joskus jopa ansionmenetyksiä.
- Kaikenpahanalkujajuuri
Siksikö / siksipä suunnan vaihtaminen lieneekin niiin liian vaikeaa, kun kaikki on aina kiinni rahasta. Tai oikeammin kaiken kuvitellaan olevan kiinni rahasta. Muille puolille ei silloin jää juurikaan painoarvoa ja ajatuksenpoikasta.
- siilimuori3
Kaikenpahanalkujajuuri kirjoitti:
Siksikö / siksipä suunnan vaihtaminen lieneekin niiin liian vaikeaa, kun kaikki on aina kiinni rahasta. Tai oikeammin kaiken kuvitellaan olevan kiinni rahasta. Muille puolille ei silloin jää juurikaan painoarvoa ja ajatuksenpoikasta.
Niinpä. Kannataisi miettiä et vaikka ansiotaso alenee, jotain muuta ja ehkä parempaa saa tilalle. Alkaisi vaikka miettimään et mistä voisi/olisi mahdollista luopua.
silimuori3 kirjoitti:
Isoimmat suunnanmuutokset elämässä vaativat rohkeutta, voimia ja mahdollisesti joskus jopa ansionmenetyksiä.
Tänä päivänä meillä moni joutuu menettämään työpaikkansa ja se on iso yllättäen eteen tuleva elämänmuutos, useinkin just taloudellinen pakkorako, joka kaiken lisäksi heijastuu ja saattaa aiheuttaa elämän muutoksia koko perheelle.
Useinhan se voi olla myös uuden mahdollisuus, mutta epäilen että moni ainakin ikääntyneempi kokee sen jopa jonkinmoisena romahduksena.- siilimuori3
rosaliiin kirjoitti:
Tänä päivänä meillä moni joutuu menettämään työpaikkansa ja se on iso yllättäen eteen tuleva elämänmuutos, useinkin just taloudellinen pakkorako, joka kaiken lisäksi heijastuu ja saattaa aiheuttaa elämän muutoksia koko perheelle.
Useinhan se voi olla myös uuden mahdollisuus, mutta epäilen että moni ainakin ikääntyneempi kokee sen jopa jonkinmoisena romahduksena.Voips se olla niinkin. Mut toisaalta varsinkin ikääntyneempi voi olla jo siinä vaiheessa et velkoja ei ole ja täten romahus ei ole enää niin iso tallouvellisesti.
- Uusitieuusityö
Olen kerran elämässäni kokenut loppuunpalamisen. Vai onko se sairaus? Kun en ymmärtänyt pysähtyä ja levätä, elimistö teki muutaman kerran temput ja pysäytti: nukuin kaksi vuorokautta putkeen, olin huonovointinen mutta kummastakaan päästä ei tullut mitään vatsataudin merkiksi eikä suusta saanut alas kuin vähän vettä.
Kerta ei vielä herättänyt, mutta kun niitä tuli lisää niin jäin ensin pitkälle sairaslomalle ja sitten irtisanouduin työstä, joka ei ollut meikäläiselle tarkoitettu. Lääkäri määräsi mielialalääkkeitä joita en kyllä koskaan käynyt edes hakemassa. Tätä en varmaankaan enää edes muistaisi, mutta yhtenä päivänä tällä viikolla plarasin jotain vanhaa paperikasaa ja resepti putkahti sieltä esille.- siilimuori3
Aivan. Pitäisi kai osata kuunnella itseään pikkasen aiemmin.
- Olluttajamennyttä
Ehkä nyt osaa jo vähän. Silloin kun perheessä oli menossa ruuhkavuodet, niin ei osannut yhtään tai ymmärtänyt ollenkaan. Vuorokauteen piti saada mahtumaan 25 tuntia eikä sekään aina riittänyt. Arjen pyörittäminen vei voimat ja ajatukset eikä lepohetkiä juurikaan ollut kuin jos tuli kipeäksi ja oli pakko painaa pää pielukseen.
- ent.siivoojaparka
Eikös ne kaikki mutkat, ylämäet, alamäet, äkkijarrutukset, tienristeykset, pysähdykset kuulu elämään. Sitähän elämä on. Vaikea olisi kuvitella sellaisen yli kuuskymppisen elämää, mikä olisi ollut koko ajan yhtä suoraa tasamaata monotonisella vauhdilla.
Tuota minä olen yrittänyt tolkuttaa, kun jotkut ovat höyrynneet oman elämänsä hallitsemisesta ja itse sen ruorissa olemisesta: Elämä vetää ja antaa sen vetää. Et se ole sinä, joka elämääsi ohjailet vaikka niin luulet.
Tulee mieleen, kun laskettiin mäkeä melkein jarruttomalla autolla Nordcapilta alaspäin. Likka höpötti jotain loitsuja ajaessaan, huulet vain heilui. Aina välillä sanoi: "Äiti, se en ole minä, joka tätä ajaa, se en ole minä..."
Minulle on kaikki tullut elämässäni itsestään, niin ojaan ajot, kolarit, mutkat kuin pysähdykset ja uudet startitkin. Aina yhtä mielenkiintoista odotella, mitä elämä minulle seuraavaksi järjestää, mitä tulee olemaan edessäpäin seuraavan mutkan takana.
https://www.youtube.com/watch?v=soSs77SqT-A- siilimuori3
Sinä puhut tavallisesta elämästä. Minä tarkoitan vähän isompia pysähdyksiä.
- ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
Sinä puhut tavallisesta elämästä. Minä tarkoitan vähän isompia pysähdyksiä.
Ne kuuluvat tähän tavalliseen elämään.
Varmasti jokaisella tämän ikäisellä tavallisen elämän eläneillä on ollut joku iso pysähdys joskus, joillakin miontakin.
Mikä on galluppisi tarkoitus? - siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ne kuuluvat tähän tavalliseen elämään.
Varmasti jokaisella tämän ikäisellä tavallisen elämän eläneillä on ollut joku iso pysähdys joskus, joillakin miontakin.
Mikä on galluppisi tarkoitus?Minulla ei ole vielä tullut sellaista järisyttävää mikä mullistaisi elämän. Ehkä se on vielä edessä. Who knows.
- ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
Minulla ei ole vielä tullut sellaista järisyttävää mikä mullistaisi elämän. Ehkä se on vielä edessä. Who knows.
Oottele, oottele. Tulee se kuollessasi viimeiseltään muutos elämääsi.
Oletko esim. rakastunut koskaan? Muuttiko se yhtään elämääsi? Näähh! Etpä kai ole. Eikös se ollutkin sinulla niin, että se on otettava minkä sattuu milloinkin saamaan. - siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Oottele, oottele. Tulee se kuollessasi viimeiseltään muutos elämääsi.
Oletko esim. rakastunut koskaan? Muuttiko se yhtään elämääsi? Näähh! Etpä kai ole. Eikös se ollutkin sinulla niin, että se on otettava minkä sattuu milloinkin saamaan.Niin tai kuoleman varjo.
"Eikös se ollutkin sinulla niin, että se on otettava minkä sattuu milloinkin saamaan."
:DDDDDDDDDDD
Kiitos vappunauruista. - kuolema-pysäytti-elämän
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Oottele, oottele. Tulee se kuollessasi viimeiseltään muutos elämääsi.
Oletko esim. rakastunut koskaan? Muuttiko se yhtään elämääsi? Näähh! Etpä kai ole. Eikös se ollutkin sinulla niin, että se on otettava minkä sattuu milloinkin saamaan.Nuorena rakastuin montaki kertaa,
helekutti ku tunteet riehu ja kiusasus oli suuri sortua,
mikä pahinta kohteet ja tunteet oli pitkäaikaisia kunkin rakastumisen kohdalla, johtuen työelämän vilkaasta kontakteista,
mutta se ei ikinä muuttanu elämässäni mitään,
pysyin aviossa, olin uskollinen puolisolleni,
pidin puolisoni aina elämäni tärkeimpänä ihmisenä,
sillä terve järkevä ihminen voi hallita tunteet järjellä,
rakastumisen tunteet ei ikinä saanu mua särkemään liittoani,
tunteille ei ihminen voi mitään,
ihastumisia/ rakastumisen tunteita tulee jokaisen nuoren ihmisen kohdalle elämässä varmasti useampia,
mutta ihminen voi käyttää järjen ääntä,
funtsia mikä oikeesti elämässä on tärkeintä,
ja vihkikaavassa luvataan rakastaa omaa puolisoa hyvinä ja paoina päivinä,
kunnes kuolema erottaa,
pitkän elämän aikana jokaiselle ihmiselle tapahtuu varmasti paljonki suuria pysäyttäviä asioita, mutta ne yleensä eletään läpi ja elämä jatkuu uomassaan niikuin sen on suunitellu menevänki,
elämäni on ollu täydellinen loistava vaiherikas,
elämä on ollu oikeaa elämää siihen asti kunnes tuli vanhuus ,
puolison vakava sairaus pysäytti elämän, hän kuoli,
tavallaan kuolin minäki, - kannattaa-järkeillä
kuolema-pysäytti-elämän kirjoitti:
Nuorena rakastuin montaki kertaa,
helekutti ku tunteet riehu ja kiusasus oli suuri sortua,
mikä pahinta kohteet ja tunteet oli pitkäaikaisia kunkin rakastumisen kohdalla, johtuen työelämän vilkaasta kontakteista,
mutta se ei ikinä muuttanu elämässäni mitään,
pysyin aviossa, olin uskollinen puolisolleni,
pidin puolisoni aina elämäni tärkeimpänä ihmisenä,
sillä terve järkevä ihminen voi hallita tunteet järjellä,
rakastumisen tunteet ei ikinä saanu mua särkemään liittoani,
tunteille ei ihminen voi mitään,
ihastumisia/ rakastumisen tunteita tulee jokaisen nuoren ihmisen kohdalle elämässä varmasti useampia,
mutta ihminen voi käyttää järjen ääntä,
funtsia mikä oikeesti elämässä on tärkeintä,
ja vihkikaavassa luvataan rakastaa omaa puolisoa hyvinä ja paoina päivinä,
kunnes kuolema erottaa,
pitkän elämän aikana jokaiselle ihmiselle tapahtuu varmasti paljonki suuria pysäyttäviä asioita, mutta ne yleensä eletään läpi ja elämä jatkuu uomassaan niikuin sen on suunitellu menevänki,
elämäni on ollu täydellinen loistava vaiherikas,
elämä on ollu oikeaa elämää siihen asti kunnes tuli vanhuus ,
puolison vakava sairaus pysäytti elämän, hän kuoli,
tavallaan kuolin minäki,Noin on viisasta,
harvalle vain on vaikeeta hallita tunteitaan,
on epäkypsiä ihmisiä jotka elää tunteittensa viemänä,
se usein tuottaaki maanpääisen helvetin itselleen ja kaikille asiaan kuuluville läheisille
jopa lapset joutuu käsrsimään epäkypsien vanhempiensa toilailujen takia, - paras-vastaanotto
kandee kommata ja vastata vaan ittelleen :DDDDD
- seki-sit-selvisi-
paras-vastaanotto kirjoitti:
kandee kommata ja vastata vaan ittelleen :DDDDD
Niinkö sinä teet, olen sitä ounastellukki, ilimankos sunki ketjut kasvaa ja kasvaa,
Vielä ei ole tullut sellaisia pysähdyksiä, että elämänsuuntaa olisi pitänyt muuttaa.
Talvenaikaan elimistönvaro pisti liikut pois, mutta mieli jatkoi.
No, nyt on vietetty jonkin aikaa hiljaiseloa, vielä sitä hiljaiseloa pitäisi viikko jatkaa, niin sitten jatketaan.
Se tie vaan on kuljettava loppuun. Kuka senkin on määrännyt, en tiedä.
Mutta elämässä on hyviä asioita, mitä odottaa. Määrättiin vuodeksi hyvin pahanmakuisia lääkkeitä, Enää 51 viikkoa jäljellä.- siilimuori3
Voisi kuvitella että vakava sairastuminen voisi olla sellainen totaalinen kelkan kääntämään pakottava seikka.
Kyllä tietoisuus siitä, että ei ole koskaan enää terve muutti kaiken. Kuormittavuus on siinä, miten käsitellä, miten sietää nuorena ihmisenä, että ei olekkaan enää kuin muut.
Elämä on viimein - monien luopumisten, surun ja suurten onnen hetkien jälkeen - opettanut näkemään oleellisen, eli sen hyvän mitä on ja rakentaa kokemusmaailmaa armollisempana myös itselleen.- siilimuori3
Tuohon kun kykenee, se antaa mahdollisuuden tyytyväiseen elämään.
siilimuori3 kirjoitti:
Tuohon kun kykenee, se antaa mahdollisuuden tyytyväiseen elämään.
Kiitos, on ollut kivinen tie, mutta olen ollut onnekas kuitenkin mm. siinä että on sisarukset, lapset ja pitkäaikaiset ystävät, kun viimein annoin periksi ja suostuin muiden tukeen - eli yksin ei tarvitse selvitä, sitä tarkoitan armollisuudella itselle.
- siilimuori3
kawe kirjoitti:
Kiitos, on ollut kivinen tie, mutta olen ollut onnekas kuitenkin mm. siinä että on sisarukset, lapset ja pitkäaikaiset ystävät, kun viimein annoin periksi ja suostuin muiden tukeen - eli yksin ei tarvitse selvitä, sitä tarkoitan armollisuudella itselle.
Tuo on totta. Varmasti huojentavaa huomata ettei ole yksin vaan ympärillä on välittäviä ihmisiä. Ei tarvitse olla vahvempi kuin jaksaa vaan voi olla oma itsensä.
Ei tarvitse selvitä yksin.
Koskaan ei tiedä tulevaa elämässä. Ehkä hyvin köyhä lapsuus muokkasi elämääni jo alussa. Itse on kaikki täytynyt tavallaan hoitaa ja ole tarvinnut apua, siis onni on ollut matkassa.
Otsikkoa en oikein ymmärtänyt, ehkä vaimoni sairaus ja hänen kuolema on tietenkin suurin, mutta elämä jatkuu ainakin toivon niin ja sielu ei kuole koskaan--en ole uskovainen.- siilimuori3
Jos olet pitkään ollut tyytymätön elämässäsi esimekiksi jatkuvaan kiireeseen ja suorittamiseen, ja et osaa katkaista oravanpyörää, tällöin esimerkiksi elämäsi heittää eteesi sellaisen stopin että on pakko pysähtyä eli se tavallaan päättää sinun puolestasi. Tällainen voisi olla esmerkiki oma sairastumisesi syöpään vaikka. Tai edes sen epäily.
- ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
Jos olet pitkään ollut tyytymätön elämässäsi esimekiksi jatkuvaan kiireeseen ja suorittamiseen, ja et osaa katkaista oravanpyörää, tällöin esimerkiksi elämäsi heittää eteesi sellaisen stopin että on pakko pysähtyä eli se tavallaan päättää sinun puolestasi. Tällainen voisi olla esmerkiki oma sairastumisesi syöpään vaikka. Tai edes sen epäily.
On tuo nyt jo taas äärimmäisen typerää läphätystä.
Syöpäkö tai mikään muu stoppiko ei pysty tulemaan sellaiselle ihmiselle, joka on onnensa kukkuloilla, tyytyväinen joka lähtöönsä ja kaikki elämässä hyvin?
Kyllä elämä voi pieksää ihmistä vaikka kuinka kopioi ja siteeraa Positiivareita. - siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
On tuo nyt jo taas äärimmäisen typerää läphätystä.
Syöpäkö tai mikään muu stoppiko ei pysty tulemaan sellaiselle ihmiselle, joka on onnensa kukkuloilla, tyytyväinen joka lähtöönsä ja kaikki elämässä hyvin?
Kyllä elämä voi pieksää ihmistä vaikka kuinka kopioi ja siteeraa Positiivareita.No onneksi sinun kommenttisi ovat niitä fiksuja. Tiedät kaikesta kaiken ja olet omasta mielestäsi aina oikeassa ja muut väärässä. Toisilla on taito edes yrittää ymmärtää, sinulle sitä taitoa ei näytä luodun.
- ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
No onneksi sinun kommenttisi ovat niitä fiksuja. Tiedät kaikesta kaiken ja olet omasta mielestäsi aina oikeassa ja muut väärässä. Toisilla on taito edes yrittää ymmärtää, sinulle sitä taitoa ei näytä luodun.
Ai jaa.
Aloitus olikin sitten minusta?
Yritän olla stressaamatta, etten saa syöpää. - siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ai jaa.
Aloitus olikin sitten minusta?
Yritän olla stressaamatta, etten saa syöpää.Huomaa ettet ole viime aikina (vuosina?) saanut ;).
- ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
Huomaa ettet ole viime aikina (vuosina?) saanut ;).
Mitäs sinulla olisi minulle annettavaa?
- siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Mitäs sinulla olisi minulle annettavaa?
No kuule minulla ei mittään mutta jollai toisella saattais olla. Vois sinunkii ressi laueta :D. Kun ihan selevästi näkkyy puutosta päässeen kertymään.
- ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
No kuule minulla ei mittään mutta jollai toisella saattais olla. Vois sinunkii ressi laueta :D. Kun ihan selevästi näkkyy puutosta päässeen kertymään.
Niin mistä sinä puhut?
Vastahan minulta otettiin kaiken maailman verikokeet, eikä minkään puutosta ollut havaittavissa. Sokeria meinasi olla jopa vähän liikaakin. Muuten kaikki ihan normaalia. - siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Niin mistä sinä puhut?
Vastahan minulta otettiin kaiken maailman verikokeet, eikä minkään puutosta ollut havaittavissa. Sokeria meinasi olla jopa vähän liikaakin. Muuten kaikki ihan normaalia.Minusta vaikuttaa siltä et siul vois olla jossain vajausta. Vois tasoittaa tuota kirjoituksista huokuvaa testosteronilatausta
- ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
Minusta vaikuttaa siltä et siul vois olla jossain vajausta. Vois tasoittaa tuota kirjoituksista huokuvaa testosteronilatausta
Jaha. Sellaisesta olet huolissasi?
Tuollaistapa eivät mitanneetkaan verikokeissa. Pitää ensi kerran huomauttaa, että 60 palstan etäylilääkäriltä on tullut remissi. - siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Jaha. Sellaisesta olet huolissasi?
Tuollaistapa eivät mitanneetkaan verikokeissa. Pitää ensi kerran huomauttaa, että 60 palstan etäylilääkäriltä on tullut remissi.No en ole, huolet on isommat. Totesin vain. Kerrohan vai et siilimuori sanoi et testot on koholla, ainakin suomi24:lla :D.
- ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
No en ole, huolet on isommat. Totesin vain. Kerrohan vai et siilimuori sanoi et testot on koholla, ainakin suomi24:lla :D.
Mitäs isoja huolia sinulla?
Yritäpä purkaa se negatiivinen lataus ja lopettaa huolehtimasta (muistakin), ennenkuin sairastut syöpään. - siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Mitäs isoja huolia sinulla?
Yritäpä purkaa se negatiivinen lataus ja lopettaa huolehtimasta (muistakin), ennenkuin sairastut syöpään.Jaa-a, mistäs tietää vaikka se on jo myöhäistä.
- Päräyttävä_impotenssi
Lakkasko taas seisomasta?
Joskus voi sattua silleenkin että se tapahtuma joka laittaa miettimään omaa elämäänsä uusiksi ei tarvitse olla omakohtainen. Jotain voi tapahtua esim. läheiselle ystävälle, joka pakottaa ottamaan kantaa omaan elämäänsä ja punnitsemaan vaihtoehtoja tai sitä johtaako se polku jota juuri taivalletaan oikeaan osoitteeseen.
Tuohon ylempänä olevaan mielipiteiden vaihtoon sanoisin vain että kyllä sairaudet voivat hyvinkin puhjeta pitkäaikaisen pahan olon seurauksena; särkyneeseen sydämeen voi kuolla. Noin verranollisesti. Negatiivinen lataus mielessä altistuttaa kropankin sairauksille. Ja päinvastoin.Joo, negatiivinen lataus ja sairastuminen on mun mielestä ihan looginen yhtälö. Stressi ja huoli tekee että ihminen syö huonosti, saattaa peräti juoda huonosti tai vääriä juttuja, ja varsinkin nukkuu huonosti. Jolloin kropalla on vähemmän voimavaroja korjata vaurioita ja taistella hyökkäyksiä ja vaarallisia soluja vastaan.
- siilimuori3
Minä uskon myös siihen et pitkä-aikainen stressi voi purkautua fyysisenä sairastumisena.
- eppu2
siilimuori3 kirjoitti:
Minä uskon myös siihen et pitkä-aikainen stressi voi purkautua fyysisenä sairastumisena.
Eikä se ole edes uskon asia , vaan ihan totuus.
Nykyään on ruvettu jo ymmärtämään, että mieli ja keho toimivat/vaikuttavat toisiinsa. - ent.siivoojaparka
hmp.f kirjoitti:
Joo, negatiivinen lataus ja sairastuminen on mun mielestä ihan looginen yhtälö. Stressi ja huoli tekee että ihminen syö huonosti, saattaa peräti juoda huonosti tai vääriä juttuja, ja varsinkin nukkuu huonosti. Jolloin kropalla on vähemmän voimavaroja korjata vaurioita ja taistella hyökkäyksiä ja vaarallisia soluja vastaan.
Ihminenhän on jo silloin sairas, jos hänellä on pitkäaikainen negatiivinen lataus. Ei terveellä ihmisellä ole.
- siilimuori3
eppu2 kirjoitti:
Eikä se ole edes uskon asia , vaan ihan totuus.
Nykyään on ruvettu jo ymmärtämään, että mieli ja keho toimivat/vaikuttavat toisiinsa.Aivan. Mutta kuinka moni tämän tietäväkin hyppää oravanpyörästä ennen kuin esim.stö sanoo tavalla tai toisella seis.
- eppu2
siilimuori3 kirjoitti:
Aivan. Mutta kuinka moni tämän tietäväkin hyppää oravanpyörästä ennen kuin esim.stö sanoo tavalla tai toisella seis.
Noin on monen kohdalla.
Vaatii rohkeutta muuttaa elämänsä suuntaa, ennekuin on pakko.
Tykkään lukea ihmisten kertomuksia, joiden suunta on muuttunut syystä tai toisesta. Esim. työttömäksi jäätyään monet ovat perustaneet oman yrityksen.
Siinä näkökulmat avartuu ja ammatti vaihtuu. - ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
Aivan. Mutta kuinka moni tämän tietäväkin hyppää oravanpyörästä ennen kuin esim.stö sanoo tavalla tai toisella seis.
Ei ole mikään yleispätevä selitys syöpään sairastumiseen, niinkuin täällä edellä on annettu ymmärtää.
Miksi syyllistää syöpäsairaita tai muuten fyysisesti sairaita sillä, että omaa syytään, kun eivät osanneet hellittää aikaisemmin.
Mikä vaan sairaus saattaa iskeä keneen vaan ja "pysähdyttää" vaikka ei olisi ollut minkäänlaista stressiä tai negatiivista latausta. Miksi sitten?
Siihen vain keksitään hyvä selitys stressistä, jos pitkäaikaisesti stressaantunut sairastuu syöpään. - ent.siivoojaparka
eppu2 kirjoitti:
Noin on monen kohdalla.
Vaatii rohkeutta muuttaa elämänsä suuntaa, ennekuin on pakko.
Tykkään lukea ihmisten kertomuksia, joiden suunta on muuttunut syystä tai toisesta. Esim. työttömäksi jäätyään monet ovat perustaneet oman yrityksen.
Siinä näkökulmat avartuu ja ammatti vaihtuu.Siinähän sitä vasta onkin petattu stressille, jos perustaa oman yrityksen.
- siilimuori3
eppu2 kirjoitti:
Noin on monen kohdalla.
Vaatii rohkeutta muuttaa elämänsä suuntaa, ennekuin on pakko.
Tykkään lukea ihmisten kertomuksia, joiden suunta on muuttunut syystä tai toisesta. Esim. työttömäksi jäätyään monet ovat perustaneet oman yrityksen.
Siinä näkökulmat avartuu ja ammatti vaihtuu.Näin. Minuakin kiinnostaa rohkeat teot oman elämän suunnan muuttamiseksi.
- siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ei ole mikään yleispätevä selitys syöpään sairastumiseen, niinkuin täällä edellä on annettu ymmärtää.
Miksi syyllistää syöpäsairaita tai muuten fyysisesti sairaita sillä, että omaa syytään, kun eivät osanneet hellittää aikaisemmin.
Mikä vaan sairaus saattaa iskeä keneen vaan ja "pysähdyttää" vaikka ei olisi ollut minkäänlaista stressiä tai negatiivista latausta. Miksi sitten?
Siihen vain keksitään hyvä selitys stressistä, jos pitkäaikaisesti stressaantunut sairastuu syöpään.Tyhmä.
Kuka tääll on väittänyt et syöpä ois yleispätevä seltiys, se on yksi vaihtoehto elimistön ilmloittaa et nyt seis! - ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
Tyhmä.
Kuka tääll on väittänyt et syöpä ois yleispätevä seltiys, se on yksi vaihtoehto elimistön ilmloittaa et nyt seis!Niin nii, mutta miksi elimistö sitten ilmoittaa syövän ja muitten sairauksien muodossa sellaista "seis" muillekin kuin stressaantuneille ja siihen oravanpyörään joutuneille ja kaikkein eniten juuri sellaisille joilla on muuten kaikki hyvin elämässä?
- siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Niin nii, mutta miksi elimistö sitten ilmoittaa syövän ja muitten sairauksien muodossa sellaista "seis" muillekin kuin stressaantuneille ja siihen oravanpyörään joutuneille ja kaikkein eniten juuri sellaisille joilla on muuten kaikki hyvin elämässä?
Se on eri asia jota aloitus ei koskenut. Kannattaa aina lukea aloitus jotta ehkä pääsisi jyvälle siitä mitä siinä sanotaan.
- ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
Se on eri asia jota aloitus ei koskenut. Kannattaa aina lukea aloitus jotta ehkä pääsisi jyvälle siitä mitä siinä sanotaan.
Elämä voi muuttua ja lähteä eri teille ilmankin, että """jos et itse ymmärrä pysähtyä, eteesi tuee sellainen asia joka pakottaa pysähtymään""".
Ja niin se enimmäkseen tekeekin. Se on sitä elämää kaikkine mausteineen. Ainakin minulla on ollut läpi elämän niin, että on alkanut melkein pelottaa olla onnellinen siitä, että kaikki on hyvin, sillä taustalle tulee pimeä varjo ja aavistus siitä, että kohta taas jysähtää ja kaikki sortuu kuin WTC.
Vai sitäkö tarkoitatkin pysähtymisellä, että pitäisi ajoissa pysähtyä olemasta onnellinen? ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ihminenhän on jo silloin sairas, jos hänellä on pitkäaikainen negatiivinen lataus. Ei terveellä ihmisellä ole.
Sekin on totta. Esim. mulle tuli sen negatiivisen latautumisen jälkeen korkeaa verenpainetta ja rytmihäiriöitä. Aika tyypillisiä stressiperäisiä sairauksia. Pääsin betasalpaajista kuntoilemalla.
En mä usko että kukaan meistä väitä että stressi on ainut syövän laukaisija, jos olen oikein ymmärtänyt, taipumusta sairastaa on myös geeneissä.
Siihen uskon, että ihminen tekee usein kuten sinä - kun tulee tarpeeksi monta suurta takapakkia, niitä alkaa pelkäämään, stressaa jo etukäteen. Kun pitäis vaan nauttia. Kai se on jotain alkukantaista tunnetta, ei silloin luolassa asuvana ollut varaa relata. Kävin kerran luennossa aivoista, siinä puhuvan tutkijan mukaan ihmisen keho on muuttunut, mutta aivot ei ole fysiologisesti kehittyneet. Ne on samanlaiset kuin joskus miljoona vuotta sitten, ollaan vaan otettu sen kyvyt paremmin käyttöön.- siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Elämä voi muuttua ja lähteä eri teille ilmankin, että """jos et itse ymmärrä pysähtyä, eteesi tuee sellainen asia joka pakottaa pysähtymään""".
Ja niin se enimmäkseen tekeekin. Se on sitä elämää kaikkine mausteineen. Ainakin minulla on ollut läpi elämän niin, että on alkanut melkein pelottaa olla onnellinen siitä, että kaikki on hyvin, sillä taustalle tulee pimeä varjo ja aavistus siitä, että kohta taas jysähtää ja kaikki sortuu kuin WTC.
Vai sitäkö tarkoitatkin pysähtymisellä, että pitäisi ajoissa pysähtyä olemasta onnellinen?En tarkoittanut vaan sitä, että jos pitkään olet ollut jollain asteellaa tyytymätön oloosi/eloosi/puuhiisi, osaatko/uskallatko/kykenetkö jättäytymään pois oravanpyörästä ennen kuin kehosi antaa sellaisen viestin että nyt on jotain tehävä.
- ent.siivoojaparka
hmp.f kirjoitti:
Sekin on totta. Esim. mulle tuli sen negatiivisen latautumisen jälkeen korkeaa verenpainetta ja rytmihäiriöitä. Aika tyypillisiä stressiperäisiä sairauksia. Pääsin betasalpaajista kuntoilemalla.
En mä usko että kukaan meistä väitä että stressi on ainut syövän laukaisija, jos olen oikein ymmärtänyt, taipumusta sairastaa on myös geeneissä.
Siihen uskon, että ihminen tekee usein kuten sinä - kun tulee tarpeeksi monta suurta takapakkia, niitä alkaa pelkäämään, stressaa jo etukäteen. Kun pitäis vaan nauttia. Kai se on jotain alkukantaista tunnetta, ei silloin luolassa asuvana ollut varaa relata. Kävin kerran luennossa aivoista, siinä puhuvan tutkijan mukaan ihmisen keho on muuttunut, mutta aivot ei ole fysiologisesti kehittyneet. Ne on samanlaiset kuin joskus miljoona vuotta sitten, ollaan vaan otettu sen kyvyt paremmin käyttöön.Verenpainetauti on myös geeneissä. Sukuvika.
Kaikki eivät sitä saa vaikka kuinka stressaisivat, jos ei heillä ole taipumusta siihen. Toiset taas saavat ilman stressiäkin.
Sellaiselle, jolla on valmiiksi taipumus siihen, niin stressi tai muut epäterveelliset elintavat voivat olla se laukaiseva tekijä.
En minä stressaa sen varjon takia, enkä sitä ajattele silleen, eikä se ole kokoaikaista lähellekään. Ymmärsit väärin. Dramatisoit liikaa tai sitten itse olin itse turhan dramaattinen, dramaqueen (niinkuin likat joskus sanoo). Enemmänkin kysymys varovaisuudesta kuin pelosta.
Jesse usein huomauttaa ihmiselle olevan hyväksi kuulua johonkin.
Ei se sillee kirkkoa mitenkään kuuluta.
Huomaan kuitenkin äijän tarkoittavan jotain tunne-kuohuista yhdistystä.
Jesse on ovela tyyppi.
-
Heittelin Jesselle vähän täkyjä, mutta ei se vastaa.
Se ei ikinä anna minulle tarkkoja vastauksia.
Jauhoja vaan ja ripauksen suolaa.
Itse saan aina loput leipoa.
-
Tässä sitten sitä tippa-leipää:
Maksaminen, almut jne. osoittavat omalle sielulle että olet aika hyvä ihmiseksi.
Koska nuo annit ovat vapaa-ehtoisia, ne eivät koskaan tuota huonoa-oloa.
Jos sielu tuntee pakkoa maksaa, on oma-tunto jo valmiiksi huono.
-
H.Niinkun toi kastamistilaisuus.
Minäkään en ole kirkkoihmisiä, mutta en katso lapsen kastamista kirkossa pahaksi, vaikka vanhemmat eivät niin uskovaisia olisikaan. Poikaani on pyydetty kummiksi ja hän on läpikäynyt mielessään näitä juttuja, koska hän ei ole kirkon jäsen. Hän sanoi että jos hän kelpaa kummiksi lapselle, hän hyväksyy sen kunniatehtävän, koska tälläkään lapsella ei ole suurta sukua tai perhettä tukenaan. Yhteisöön kuuluminen voi olla tärkeä asia tai sitten kun lapsi on riittävän vanha hän voi itse erota kirkosta. Ei se nyt mitään lasten henkistä pahoinpitelyä ole: seuraava kerta kun lapsi joutuu ottamaan jotain kantaa uskonnolliseen kasvatukseensa onkin sitten rippikoululeirille meno ja käsittääkseni se ei ole pakollinen.Paloma.se.co kirjoitti:
Niinkun toi kastamistilaisuus.
Minäkään en ole kirkkoihmisiä, mutta en katso lapsen kastamista kirkossa pahaksi, vaikka vanhemmat eivät niin uskovaisia olisikaan. Poikaani on pyydetty kummiksi ja hän on läpikäynyt mielessään näitä juttuja, koska hän ei ole kirkon jäsen. Hän sanoi että jos hän kelpaa kummiksi lapselle, hän hyväksyy sen kunniatehtävän, koska tälläkään lapsella ei ole suurta sukua tai perhettä tukenaan. Yhteisöön kuuluminen voi olla tärkeä asia tai sitten kun lapsi on riittävän vanha hän voi itse erota kirkosta. Ei se nyt mitään lasten henkistä pahoinpitelyä ole: seuraava kerta kun lapsi joutuu ottamaan jotain kantaa uskonnolliseen kasvatukseensa onkin sitten rippikoululeirille meno ja käsittääkseni se ei ole pakollinen.Väärä ketju tälle kommentille. Piti olla tossa kirkkoon kuulumisketjussa.
Paloma.se.co kirjoitti:
Niinkun toi kastamistilaisuus.
Minäkään en ole kirkkoihmisiä, mutta en katso lapsen kastamista kirkossa pahaksi, vaikka vanhemmat eivät niin uskovaisia olisikaan. Poikaani on pyydetty kummiksi ja hän on läpikäynyt mielessään näitä juttuja, koska hän ei ole kirkon jäsen. Hän sanoi että jos hän kelpaa kummiksi lapselle, hän hyväksyy sen kunniatehtävän, koska tälläkään lapsella ei ole suurta sukua tai perhettä tukenaan. Yhteisöön kuuluminen voi olla tärkeä asia tai sitten kun lapsi on riittävän vanha hän voi itse erota kirkosta. Ei se nyt mitään lasten henkistä pahoinpitelyä ole: seuraava kerta kun lapsi joutuu ottamaan jotain kantaa uskonnolliseen kasvatukseensa onkin sitten rippikoululeirille meno ja käsittääkseni se ei ole pakollinen."Paloma.se.co"
"Jesse usein huomauttaa ihmiselle olevan hyväksi kuulua johonkin."
Sitkeästi sinäkin etsit anteeksi-antoa.
Poikasi kauttakin.
-
Korppiksella taitaa olla kaksikin poikaa?
H.- turhaa-niin-turhaa
Paloma.se.co kirjoitti:
Niinkun toi kastamistilaisuus.
Minäkään en ole kirkkoihmisiä, mutta en katso lapsen kastamista kirkossa pahaksi, vaikka vanhemmat eivät niin uskovaisia olisikaan. Poikaani on pyydetty kummiksi ja hän on läpikäynyt mielessään näitä juttuja, koska hän ei ole kirkon jäsen. Hän sanoi että jos hän kelpaa kummiksi lapselle, hän hyväksyy sen kunniatehtävän, koska tälläkään lapsella ei ole suurta sukua tai perhettä tukenaan. Yhteisöön kuuluminen voi olla tärkeä asia tai sitten kun lapsi on riittävän vanha hän voi itse erota kirkosta. Ei se nyt mitään lasten henkistä pahoinpitelyä ole: seuraava kerta kun lapsi joutuu ottamaan jotain kantaa uskonnolliseen kasvatukseensa onkin sitten rippikoululeirille meno ja käsittääkseni se ei ole pakollinen.Eihän se kirkolle riitä että kelpaa lapselle ja lapsen perheelle kummiksi. Kirkko (ainakin ev.lut) vaatii seurakuntaan liittymisen ja kasteen.
Ev.lut kirkkoon suomalaisista kuuluu yli 80% väestöstä, minäkin .
Kirkon asema on muutakin kuin verojen kerääjä tai velvollisuuksia, se on tapakulttuuria ihmisten elämänkaaressa, tukea ja turvaa monin tavoin nykypäivänä.
Joku järjestys pitää olla kaikille samankaltaisesti, päätös-, puolustus-, ja tuomiovaltakin.
Toki valinnanvapaus kuuluu jokaiselle................- ent.siivoojaparka
Paloma.se.co kirjoitti:
Niinkun toi kastamistilaisuus.
Minäkään en ole kirkkoihmisiä, mutta en katso lapsen kastamista kirkossa pahaksi, vaikka vanhemmat eivät niin uskovaisia olisikaan. Poikaani on pyydetty kummiksi ja hän on läpikäynyt mielessään näitä juttuja, koska hän ei ole kirkon jäsen. Hän sanoi että jos hän kelpaa kummiksi lapselle, hän hyväksyy sen kunniatehtävän, koska tälläkään lapsella ei ole suurta sukua tai perhettä tukenaan. Yhteisöön kuuluminen voi olla tärkeä asia tai sitten kun lapsi on riittävän vanha hän voi itse erota kirkosta. Ei se nyt mitään lasten henkistä pahoinpitelyä ole: seuraava kerta kun lapsi joutuu ottamaan jotain kantaa uskonnolliseen kasvatukseensa onkin sitten rippikoululeirille meno ja käsittääkseni se ei ole pakollinen.Onko poikasi valmis huolehtimaan sen lapsen kristillisestä kasvatuksesta, mikä on kummin pääasiallinen tehtävä?
- siilimuori3
"tapakulttuuria ihmisten elämänkaaressa, tukea ja turvaa monin tavoin nykypäivänä."
Hitsi että osasit pukea sanoiksi oleellisen. Juuri noin minäkin ajattelen.
- niinkauankunpystyn
Joskus on ollut sellainen tilanne kuin aloittaja kertoi.
Ei enää aikoihin.
Tykkään elämästäni juuri tällaisena, en halua muuttaa mitään kohdallani. Maailmassa olisi paljon korjaamista, puhun nyt ainoastaan itsestäni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj212277- 701156
- 1151046
- 491045
Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r72999Jos olisin
Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p57967KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.15950Luotathan?
Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na31910Minun on niin vaikeaa uskoa, että
todella kaipaisit minua. Pelkään vieläkin, että minua kusetetaan.55898Voi kun pian voisi varmuudella sanoa
mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(53886