bibo ja alkoholi

Käytän paljon enemmän alkoholia. Koen, että alkoholi lääkitsee tilaani parhaiten. Pysyn kuitenkin alkoholin suurkulutuksen rajoissa 24 -annosta. Juon alkoholia lähinnä päivällisen yhteydessä ja viikonloppuisin iltaisin. Suosittelen kaikille lämpimästi. Alkoholista on pelkkiä hyötytekijöitä, kun muistaa aina, että humalatilan kuuluu pysyä varsin maltillisena (alle 1 promille).

Minulla on ollut bipo teinistä saakka, virallisen diagnoosin tosin sain vasta 27-vuotiaana. Joskus 19-20 ikäisenä huomasin että ei ole kaikki ihan kunnossa pääkopassa ja sen seurauksena hillitsin ajoittain ihan tietoisesti alkoholinkäyttöäni. Kun diagnoosi oli virallinen, niin aloitin lääkityksen ja olin sinä aikana yli 2 vuoden ajan täysin absolutisti. Sitten meni vähän lujempaa, jäi lääkkeet ja alkoholi palasi elämääni kaikkine lieveilmiöineen. Nyt on mennyt taas luomuna tasaisemmin parisen vuotta enkä ole alkoholiin enkä lääkkeisiinkään koskenut tuona aikana.

Ainakin minulla se alkoholi ei ole syy vaan seuraus joka johtaa sitten ongelmien ja asioiden vaikutusten laajenemiseen ja pahenemiseen. Parempi olisi olla ilman tai vain kohtuu käyttäjä, mutta eipä se vain aina ole niin helppoa.

Sairaus ollut nuoresta saakka, joten vaikea sanoa miten se on muuttanut alkoholin köyttöäni. Ehkä sellainen tunne on että ne ääripäät ovat korostuneet bipon seurauksena, välillä pitkään ja kosteasti, välillä taas täysi absolutismi. Alkoholinkkulutus seuraa mt-käyrää.