Elikkä olen ihastunut erääseen poikaan. En muuten ole ujo, pystyn siis puhumaan ihmisille, esiintymään jne. Mutta kun pitäis mieheen ottaa yhteyttä niin en vaan saa otettua niskasta kiinni itteeni. Kerran oon onnistunut ja sain vastaus oli positiivista. (ei siis ajatellut että mitä v*ttua)
Kuitenkin on mielessä pelko, että jos se ei olekkaan minusta kiinnostunut ja pitää sitten perässä roikkujana.
No joo, jos vaikka pyytäisin kaffelle niin voihan kavereita nähdä muutenkin kuin että on kiinnostunut (jos hän ei sitten olisikaan kiinnostunut) mutta en kuitenkaan uskalla pyytää. Pelkään siis tulevani torjutuksi.
Ongelmana ei sinäänsä kuitenkaan ole tyypin tapaaminen, se kyllä menee lähes kuin vettä vaan.
Miten saisi itsensä toimimaan?
Kuitenkin on mielessä pelko, että jos se ei olekkaan minusta kiinnostunut ja pitää sitten perässä roikkujana.
No joo, jos vaikka pyytäisin kaffelle niin voihan kavereita nähdä muutenkin kuin että on kiinnostunut (jos hän ei sitten olisikaan kiinnostunut) mutta en kuitenkaan uskalla pyytää. Pelkään siis tulevani torjutuksi.
Ongelmana ei sinäänsä kuitenkaan ole tyypin tapaaminen, se kyllä menee lähes kuin vettä vaan.
Miten saisi itsensä toimimaan?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos olette ystäviä, niin se suora ehdottaminen saattaa tehdä pahaa jälkeä. Minä tein niin ja meidän ystävyys kylmeni aika tavalla sellaiseksi kaveri tasolle. Minun tapauksessani olisi pitänyt vain pyytää poika jonnekin pitämään hauskaa ja olisi siinä saanut vähän selvyyttä hänestä. Minä ainakin olisin voinut olla paljastamatta ihastumiseni vielä jonkin aikaa. Tuo suora eteneminen oli huono juttu.
Jos ei kerran suora toiminta ole järkevää, mutta tapaaminen ei ole ongelma, niin voiskohan kaverin ajatuksia saada selville jotenkin kierrellen ja kaarrellen. Mitähän poika harrastaa, jos sieltä löytyisi jotain. Itsekin olen yhtä nolo kuin sinä. Kesällä ihmettelin, kun naapurin poika 11 v. kävi kysymässä yhtä tyttöä särkänniemeen. Sekin oli rohkeampi kuin minä. Oliskohan pätevä idea, hitaasti mutta varmasti.
Jos ei uskalla suoraan toimia, niin sitten kannattaa osua sattumalta samaan paikkaan toisen kanssa.
Minä kerran järjestin itseni yhden tytön kanssa uimahalliin. Mutta siinä mielessä meni pieleen, että tyttö oli sen tason uimamaisteri, että luovuin toivosta saada yhteinen harrastus.
Tarvitset jonkun vihjaamaan sille pojalle ihastumisestasi tai jotenkin muuten pitäisi saada muka vihjaus perille. Tekstiviestejäkin voi käyttää hyväksi.
Itselläni on aivan sama ongelma. Olen ihastunut ihanaan tyttöön, enkä ole nähnyt häntä vähään aikaa. En siis vain ole uskaltanut tavata häntä:(
Uskon että saman ongelman kanssa tuskailee moni meistä. Eipä taida olla mitään oikotietä onneen vaan on vain uskallettava ottaa se ensimmäinen askel ja pyydettävä toista johonkin sopivaan paikkaan vaikka ihan ystäväpohjalta aluksi.
Nyt näissä kirjoituksissa meitä on kolme tai neljä samanlaisen asian kanssa painiskelijaa. Olisikohan ongelma olemassa tosi monella. Minä ainakin pelkään sitä torjutuksi tulemista. Sitten sitä on jonkinlainen spitaalinen toisen silmissä. Voisin täysin yhtyä tuon ensimmäisen kirjoittajan tekstiin.
Lisätäänpä listaan vielä yksi...
Itse rohkaistuin noin vuosi sitten kysymään olisiko tyttö lähtenyt käymään jossakin. Olin odottanut sopivaa tilaisuutta noin kuukauden päivät. Eräänä perjantaina näin hänen kävelevän rappusiin ja säntäsin perään, ajankulku hidastui, jokainen askel tuntui ainakin metrin pituiselta, päässä alkoi jyskyttää 'mitä ihmettä olen tekemässä'. Olin jo jänistänyt niin monesti, ajattelin että nyt perhala on mentävä. Ihme juttu että jalat toimivat.
Hän oli esittänyt mielestäni erittäin selviä merkkejä kiinnostuksesta, mutta vastaus oli kieltävä. Tuosta tapahtumasta romahdin ja viimeiset 52 viikkoa on lähinnä kulunut asiaa mietiskellen. Tuntuu kuitenkin hyvältä että kysyin.
Pikkuhiljaa olen toipunut ja löytänyt uuden mukavan tytön, mutta tuosta ensimmäisestä yrityksestä jäi sellainen olo, että en kehtaa mennä enää kysymään. Mieluummin haaveilen hänen osoittamien kiinnostuksen elkeiden olevan todellisia, toisin kuin ensimmäisessä tapauksessa taisi olla. Ehkäpä joku kaunis päivä hän tulisi juttelemaan kanssani.
Valitettavasti tuo taitaa jäädä kuitenkin haaveeksi, olethan yhtä ujo kuin minä. Parempaa onnea teille toisille.
minä olen ihastunut 1 mieheen ja näen hänet ainoastaan töissä.. ja työvaatteet päällä en kehtaa häntä pyytää ulos tai mitään, mutta: tänään näin hänet kaupassa.. ja mitä teinkään? EN MITÄÄN!! en uskaltanu yksinkertasesti!! parit katseet vaihdoimme ja thats it! kyllä nyt ketuttaa!! ja rankasti! argh! että kyllä meitä tässä tilanteessa olevia on paljon!!
miehen tilitystä saamattomuudestaan.35v mies enkä uskalla kysäistä kahville parikymppistä tyttöä johonka olen ihastunut.En vaikka tyttö on antanut merkkejä kiinnostuksestaan tai ehkä juuri sen takia.On niin nätti tyttö että pistänyt ikämiehenkin pasmat sekaisin.
mitäs merkkejä tämä neitokainen on sinulle antanut?
niitä ihastumisen/kiinnostuksen merkkejä ja ihan selviä sellaisia.En minä tässä ala niitä temppuja erittelemään kun ne liittyvät tiettyihin tilanteisiin.Mutta ne pitkät katseet voin kyllä mainita.
Tuli tuosta mieleen, että tunnen yhden pojan, joka vastaa täysin itsestäsi kertomaa kuvausta. Ulosanti ja esiintymiskyky tosi hyvä, ei pelkää aloittaa keskustelua ja osaa kuunnella myös. Mutta naisten kanssa ei saa aikaan mitään. Siis jossain kun tavataan porukalla, ei tosiaankaan ole hiljainen poika, mutta ei jostain syystä viestitä kiinnostuksensa kohteille asiasta. Moni tyttö on kaiken lisäksi sanonut huippukaveriksi. Ulkopuolisena ei uskalla alkaa järjestellä toisen asioita, mutta tuli vain nyt mieleen, että oliskohan teillä sama syy tuohon arkuuteen. Ei vain ole tullut tuollaisen puheliaan kaverin kohdalla koskaan mieleen.
"Moni tyttö on kaiken lisäksi sanonut huippukaveriksi."
Tuo ei tarkoita muuta kuin että hän on huippukaveri ei siis esimerkiksi että hän olisi huippu poikakaveri tai ehdokas sellaiseksi.
Olen ihastunut erääseen likkaan/naiseen. En vain tiedä mitä hän ajattelee... varmaankin että roikun hänessä liikaa. lähettelen viestejä koska voitais tavata ja sen sellasta... mutta en saa vastausta :S Olen todellakin ihastunu enkä voi sille yhtään mitään. suosittelen että rohkeasti juttelemaan... asiat saattaa selvitä :)
Ei se ole kaikille noin helppoa. Voin kertoa.
Vanha totuus on, että pikkuisen nauttineena sitä uskaltaa mennä juttelemaan. Sen juomisen syyksi voi laittaa sitten sen kysymisen, jos tulee kynsille. Opetelkaa siis juomaan raivoraittiit.
niinhän se on.. Voi sanoo känniläisen sekoiluksi. ja sitten jos onnistaa niin uskaltais mennä ihan raittiinakin
ainakaan pysty selvinpäin naista lähestymään.Se on nähty niin monet kerrat.Ottajia olisi vaikka kuinka.Siis ihan nättejä tyttöjä on tyrkyllä.Olen nähnyt läheltä mitä on alkoholismi ja olen kiertänyt pullon kaukaa mutta jos meinaan naisen saada niin keinot on nyt vähissä.Ja ikää karttuu pelottavan nopeasti.
Alkuperäisen viestin lähettäjä vois vähän vihjata paikkakunnan sijaintia.
Minun mielestä tuo monien antama neuvo "reippaasti vain kysymään" on vähän liian itsestään selvyys. Muistan itsekin aikanaan, että tuosta neuvosta ei tosiaankaan ole hyötyä. Minulle se suora kysyminen oli mahdoton asia. Enkä edes itse toivonut,että joku poika olisi tullut kysyä töksäyttämään suoraan asiasta. Kannattaa ainakin vähän miettiä, kuinka ketäkin lähestyy. Ihan vain neuvoksi.
En mäkään saa sanottua, mutta pienissä maisteissa saan kyllä sanotuksi.
Itä-suomesta olen.. Pitää nyt katsoa miten teen, vai teenkö mitään :(
Tuntemani samanlaisten ongelmien kanssa rämpivä poika on tietenkin länsi-suomesta, joten en saanut teitä tapaamaan ongelman merkeissä.