Mun elämä menee tosi huonosti. Kaverit katoaa ympäriltä. Mulla ei ole enää juuri ketään. Koulussakaan ei mene kehuttavasti... ala ei kiinnosta minua ja haluaisin vaihtaa alaa. En enää jaksa. Itken jatkuvasti, joskus ilman syytäkin. Ajattelin hakea yhteishaussa johonkin muuhun kouluun, mutta en tiedä hyväksyykö isäni sitä. Asun kahdestaan hänen kanssaan,äitini on kuollut. Isäni sanoi aikaisemmin että jos jätän koulun kesken ja haen jonnekkin muualle niin en saa enää asua hänen luonaan. En enää tiedä mitä tehdä.
Auttakaa mua.
tampereen tyttö-
4417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi! En tunne sua mut annan vinkin, puhu siint jollee johon voit luottaa. En voi auttaa muuten. PÄRJÄILE!!!!
T: Auttaja
Mulla on just sama tilanne! Mutta mä oon vaan 13v. Mulla ei oo yhtään kaveria. kaikki haukkuu ja nauraa mulle. Mä en jaksa enää, ajattelen joka päivä miten tehdä itsemurha. Mä en oikeasti usko että musta on enää mihinkään.. Oon viillelly itseäni useasti, mutta olen lopettanut, se on turhaa, ei sillä mitään aikaan saa, en osaa mitään koulussa. Mä pelkään koko ajan etää sekoan lopullisesti. Mun äiti elää, mutta mun isä on kuollut. Äiti sanoo että mä oon tosi masentunut, mutta en itse usko sitä.. Yritä jaksaa, minäki yritän koko ajan, vaikka se ei ole helppoa..Juuh, ja yritä löytää joku jolle puhua...
Frozen,yritä säkin pärjäillä. Pitäs tosiaan olla joku jolle puhua, mut kun mulla ei ole. Jos olisi joku jolle puhua niin en olisi varmaan edes tänne kirjoittanut. Olen itse 16 vuotias. En enää tiedä mitä tehdä. Ennen mulla oli kavereita mutta nekin on alkanut katoamaan.. en tiedä miksi.Onko vika sitten minussa vai "kavereissani".. Ette voi tietää kuinka paha on olla. Joka aamu kun herään, toivon vain että päivä olisi nopeasti ohi. Olen harkinnut itsemurhaakin muutamaan kertaan..
Menkää ihmeessä juttelemaan koulun terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa. Jatkuvan huonon olon kanssa eläminen on todella raskasta, jokaisella on oikeus elää normaalia elämää ja olla onnellinen. Hakekaa apua, lääkärit ja psykiatrit haluavat auttaa teitä, siksi he alalle ovat opiskelleet. Lääkityksen ja terapian avulla voi mielialaa kohottaa uskomattoman paljon, tulla iloiseksi ihmiseksi. Siinä ei ole mitään pahaa, ja kun elämä on raiteillaan voi sen myöhemmin lopettaa. Toivon teille molemmille kaikkea hyvää, älkää luovuttako vaan hakekaa apua. Tulette vielä yllättymään kuin ihanaa elämä voi olla. Myös minulle voi kirjoitella jos tuntuu todella pahalta.