Olen käynyt nyt puolisen vuotta terapiassa, koska sairastan skitsoaffektiivista häiriötä, johon kuuluu niin mania, kuin "masennus" jaksoja. Niinkuin kaikki varmasti tietävät, niin terapiassa näitä asioita selvitellään, muunmuassa sitä, että mistä nämä oireet johtuvat ja kuinka itse voi omilla teoillaan ja ajatusmalleillaan tilannettaan muuttaa. Kyse on siis paljon syvällisemmästä hoidosta kuin mielenterveystoimistojen psykologit tai psykiatrin tapaamiset. Psykiatri määrää lääkkeitä, psykologi kuuntelee. Mitään todellisia toimenpiteitä ei tehdä ajatusmallin tai aktiviteetin ymmärtämiseksi.
En ole itsekään kovin lääkevastainen ihminen ja olen joutunut TODELLA paljon syömään erilaisia lääkkeitä viimeisen kuuden vuoden aikana, koska sairastuin tällöin psykoosiin, josta olen sittemmin parantunut täysin. Matkan varrelle on mahtunut monenlaista oiretta, joista yksi on nk. masennus, joka tuntuu olevan oikein trendi tänä päivänä. Lähes jokainen ihminen tuntee olonsa masentuneeksi jossain vaiheessa elämäänsä ja siihen on yksinkertaista lähteä hakemaan lääkitystä, koska niitä määrätään kuin karkkia lapselle. Tämä ei kuitenkaan ole oikein. Masennus, niinkuin sitä nykyään kutsutaan, johtuu monesta eri asiasta, jotka kaikki pakkautuvat päällekäin ja mitä enemmän pakkautuneita asioita on kerralla päällä, sitä "syvemmälle" ihminen ajatuksissaan menee. Kyse on jokaiselle ihmiselle täysin luonnollisesta reaktiosta paineen alla työskentelemiseen. Oma käsitys tilanteen kuormittavuudesta ja sen aiheuttamasta stressistä ratkaisee, kuinka paljon siitä uupuu.
Olen käynyt omalla kohdallani terapiassa läpi tätä "masennuksen" kierrettä. Sairastan kuitenkin sellaista mielenterveyshäiriötä, johon selkeänä oireena "kuuluu" masennus. Näin ei kuitenkaan enää ole, sillä olen selvittänyt mistä tämä johtuu ja alkanut tekemään toimenpiteitä asian parantamiseksi. Tässä hieman vinkkejä joita voi kuka tahansa kokeilla omalla kohdallaan.
1. Kun mieli ja keho ovat väsyneitä, kyseessä on väsymys. Ei masennus, vaan meille kaikille luonnollinen tapa reagoida fyysiseen tai henkiseen kuormitukseen. Älä sotke näitä asioita keskenään. Kotiäidille tai henkistä työtä tekevälle psyykkinen kuormitus kuuluu osaksi arkea. Yritä siis jakaa vastuuta, kotona lastenhoidossa tai esimerkiksi töissä pitämällä sopivia taukoja niin usein kuin tarvetta on. Tämä ennaltaehkäisee uupumusta ja ylikuormittumista, joka johtaa tänä päivänä trendiksi nousseeseen "masennukseen", eli ylikuormittumiseen. Omilla teoillaan voi vaikuttaa hyvin paljon.
2. Esimerkiksi työttömillä ihmisillä esiintyy "masennusta" usein taas johtuen alikuormittumisesta. Kun vaikkapa pitkän työuran jälkeen jääkin työttömäksi tai ei ole koskaan töitä tehnytkään, tilanne muuttuu sellaiseksi helposti, että syrjäytyy yhteiskunnasta ja vetäytyy omiin oloihinsa. Ei ole enää riittävästi virikkeitä ympärillä, jotta mieli pysyisi virkeänä. Tämä on syy moniin erilaisiin mielenterveyden ongelmiin, muunmuassa moniin psykooseihin, koska jokainenhan on kuullut siitä mökkihöperöstä. Tähänkin voi omilla toimillaan vaikuttaa ja vieläpä paljon runsaammin kuin tuohon yllämainittuun ykköskohtaan. Mikäli terveys antaa periksi, voi aloittaa liikkumisen ulkona vaikkapa kävellen lenkin joka päivä (liikunta helpottaa myös stressinpurkua ykköskohdassakin), tai vaikkapa aloittaa uuden harrastuksen, jossa pääsee ihmisten kanssa tekemisiin ja turisemaan mukavia. Virikkeet ja erilaiset ärsykkeet pitävät mielen virkeänä, koska "omiin oloihinsa" jääminen tarkoittaa myös sitä, että alkaa tunnustella omaa vointiaan monella tapaa ja sitä kautta voida huonommin, koska tapana on diagnosoida itselleen kaikki vaivat, vaikka todellisuus on sitä että on vain turtunut olemaan tylsistynyt. Eipä siinä omassa jengissä silloin nuorempana paljon masennuksesta puhuttu, tai sitä edes ajateltu. Oli hyvää juttuseuraa ja pääsi kulkemaan ulkona vähän siinä sivussa, tietysti hölmöyksiä tehden, mutta ne ovatkin niitä virikkeitä mistä aikuinen, jopa tyhmänä voisi sanoa, jättäytyy pois jopa tietoisesti. Vähemmästäkin elämänilo karkaa ihmisestä.
Kaikkihan eivät näitäkään neuvoja voi noudattaa orjallisesti, mutta itsensä diagnosoiminen sairaaksi ei paranna valmiiksi väsynyttä tai turhautunutta mieltä. Myöskään päihteet, olivat ne mitä tahansa, eivät pitkässä juoksussa tee muuta kuin pahentavat tilannetta, vaikka niistä mukamas sen hetken helpotuksen saakin. Itse en ole käyttänyt päihteitä enää aikoihin, koska esimerkiksi alkoholi on keskushermostoa lamauttava aine ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että joka viikonloppu juominen pitkässä juoksussa uuvuttaa jo pelkästään sekin, sillä yhden kunnon kännin jälkeen aivot ovat palautumistilassa 2 viikkoa. Sen aikana unenlaatu on heikompaa ja aineenvaihdunta sekaisin. Johtuu puhtaasti siitä, että aivojen erilaiset välittäjäaineet, myöskin ne, jotka antavat mielihyvän tunteita, ovat poissa pelistä tai muuten vain sekaisin.
En ole itsekään kovin lääkevastainen ihminen ja olen joutunut TODELLA paljon syömään erilaisia lääkkeitä viimeisen kuuden vuoden aikana, koska sairastuin tällöin psykoosiin, josta olen sittemmin parantunut täysin. Matkan varrelle on mahtunut monenlaista oiretta, joista yksi on nk. masennus, joka tuntuu olevan oikein trendi tänä päivänä. Lähes jokainen ihminen tuntee olonsa masentuneeksi jossain vaiheessa elämäänsä ja siihen on yksinkertaista lähteä hakemaan lääkitystä, koska niitä määrätään kuin karkkia lapselle. Tämä ei kuitenkaan ole oikein. Masennus, niinkuin sitä nykyään kutsutaan, johtuu monesta eri asiasta, jotka kaikki pakkautuvat päällekäin ja mitä enemmän pakkautuneita asioita on kerralla päällä, sitä "syvemmälle" ihminen ajatuksissaan menee. Kyse on jokaiselle ihmiselle täysin luonnollisesta reaktiosta paineen alla työskentelemiseen. Oma käsitys tilanteen kuormittavuudesta ja sen aiheuttamasta stressistä ratkaisee, kuinka paljon siitä uupuu.
Olen käynyt omalla kohdallani terapiassa läpi tätä "masennuksen" kierrettä. Sairastan kuitenkin sellaista mielenterveyshäiriötä, johon selkeänä oireena "kuuluu" masennus. Näin ei kuitenkaan enää ole, sillä olen selvittänyt mistä tämä johtuu ja alkanut tekemään toimenpiteitä asian parantamiseksi. Tässä hieman vinkkejä joita voi kuka tahansa kokeilla omalla kohdallaan.
1. Kun mieli ja keho ovat väsyneitä, kyseessä on väsymys. Ei masennus, vaan meille kaikille luonnollinen tapa reagoida fyysiseen tai henkiseen kuormitukseen. Älä sotke näitä asioita keskenään. Kotiäidille tai henkistä työtä tekevälle psyykkinen kuormitus kuuluu osaksi arkea. Yritä siis jakaa vastuuta, kotona lastenhoidossa tai esimerkiksi töissä pitämällä sopivia taukoja niin usein kuin tarvetta on. Tämä ennaltaehkäisee uupumusta ja ylikuormittumista, joka johtaa tänä päivänä trendiksi nousseeseen "masennukseen", eli ylikuormittumiseen. Omilla teoillaan voi vaikuttaa hyvin paljon.
2. Esimerkiksi työttömillä ihmisillä esiintyy "masennusta" usein taas johtuen alikuormittumisesta. Kun vaikkapa pitkän työuran jälkeen jääkin työttömäksi tai ei ole koskaan töitä tehnytkään, tilanne muuttuu sellaiseksi helposti, että syrjäytyy yhteiskunnasta ja vetäytyy omiin oloihinsa. Ei ole enää riittävästi virikkeitä ympärillä, jotta mieli pysyisi virkeänä. Tämä on syy moniin erilaisiin mielenterveyden ongelmiin, muunmuassa moniin psykooseihin, koska jokainenhan on kuullut siitä mökkihöperöstä. Tähänkin voi omilla toimillaan vaikuttaa ja vieläpä paljon runsaammin kuin tuohon yllämainittuun ykköskohtaan. Mikäli terveys antaa periksi, voi aloittaa liikkumisen ulkona vaikkapa kävellen lenkin joka päivä (liikunta helpottaa myös stressinpurkua ykköskohdassakin), tai vaikkapa aloittaa uuden harrastuksen, jossa pääsee ihmisten kanssa tekemisiin ja turisemaan mukavia. Virikkeet ja erilaiset ärsykkeet pitävät mielen virkeänä, koska "omiin oloihinsa" jääminen tarkoittaa myös sitä, että alkaa tunnustella omaa vointiaan monella tapaa ja sitä kautta voida huonommin, koska tapana on diagnosoida itselleen kaikki vaivat, vaikka todellisuus on sitä että on vain turtunut olemaan tylsistynyt. Eipä siinä omassa jengissä silloin nuorempana paljon masennuksesta puhuttu, tai sitä edes ajateltu. Oli hyvää juttuseuraa ja pääsi kulkemaan ulkona vähän siinä sivussa, tietysti hölmöyksiä tehden, mutta ne ovatkin niitä virikkeitä mistä aikuinen, jopa tyhmänä voisi sanoa, jättäytyy pois jopa tietoisesti. Vähemmästäkin elämänilo karkaa ihmisestä.
Kaikkihan eivät näitäkään neuvoja voi noudattaa orjallisesti, mutta itsensä diagnosoiminen sairaaksi ei paranna valmiiksi väsynyttä tai turhautunutta mieltä. Myöskään päihteet, olivat ne mitä tahansa, eivät pitkässä juoksussa tee muuta kuin pahentavat tilannetta, vaikka niistä mukamas sen hetken helpotuksen saakin. Itse en ole käyttänyt päihteitä enää aikoihin, koska esimerkiksi alkoholi on keskushermostoa lamauttava aine ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että joka viikonloppu juominen pitkässä juoksussa uuvuttaa jo pelkästään sekin, sillä yhden kunnon kännin jälkeen aivot ovat palautumistilassa 2 viikkoa. Sen aikana unenlaatu on heikompaa ja aineenvaihdunta sekaisin. Johtuu puhtaasti siitä, että aivojen erilaiset välittäjäaineet, myöskin ne, jotka antavat mielihyvän tunteita, ovat poissa pelistä tai muuten vain sekaisin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lisään tähän nyt vielä yhteenvedon, kun se ei mahtunut tuohon aikaisempaan viestiin:
- Nukkukaa riittävästi, sillä riittävä lepo on välttämätöntä hyvinvoinnin kannalta
- Harrastakaa edes kevyttä liikuntaa, 30 minuutin kävely päivässä riittää mainiosti
- Älkää jääkö yksin ongelmienne kanssa, koska yksin ei tässä maailmassa pärjää
- Välttäkää kaikenlaisten diagnoosien toteamista itsellänne sen perusteella mitä netissä lukee. Todennäköisesti sinulla ei ole syöpää vaikka kaikki oireet siihen viittaisivatkin. Ihmisellä on tapana, esimerkiksi lääkärikirjaa lukiessaan todeta, että hänellä on kirjan kaikki sairaudet. Kokeilkaapa huviksenne
- Jos sinulla ei ole vakavaa aivovammaa, on erittäin epätodennäköistä että olisit masentunut. Vakava aivovamma ei tarkoita sitä että "minulla on masennus, eli minulla on oltava jokin rakenteellinen vika aivoissa." Todennäköisesti elämäntavoissasi on se vika eikä päässäsi
Tiedän että tämä aiheuttaa hirveän myrskyn, mutta koittakaan nyt edes ihmiset ottaa jotakin opiksenne tästä. Minäkin olen paininut täsmälleen samojen asioiden kanssa "masennukseni" kourissa vuosikaudet, pääsemättä niistä lääkityksillä puusta pitkään. Tästedes pystyn välttämään kaikki haitalliset sivuvaikutukset ja niistä johtuvat kuolemanpelot ihan ihmiselle luonnollisin keinoin. Jotakin tässä maailmassa pitää sietääkkin. Kaikkea ei voi lääkkeillä parantaa.
Vielä pieni lisäys.
Ihminen on luotu liikkumaan ja on laumaeläin. Itseasiassa ihminen on asunut ulkona jo ammoisista ajoista lähtien ja sitä tehdään vieläkin Afrikassa monessa paikkaan. Tämä on todella hyvä ja luonnollinen keino pitää itsensä kunnossa, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Siis ulkoilua tarkoitan.
Ja nyt vielä ISO neuvo kaikille. Älkää koittako kerralla muuttaa kaikkea elämässänne täydelliseksi. Itse olen sitäkin kokeillut, mutta todellisuudessa se kuormittaa vain lisää. Liika urheilu huonokuntoiselle väsyttää seuraavana päivänä, jopa niin ettei jaksa tehdä enää oikein mitään. Maltilla siis liikkeelle. Yksi pieni asia kerrallaan eteenpäin. Tänään voit esimerkiksi ottaa tavoitteeksi tiskata ne astiat, kun ne on siinä lojuneet jo monta viikkoa. Sitten se on tehty ja siitä tulee hyvä mieli, oli se kuinka raskasta tahansa. Viikon päästä voit toistaa saman. Tällälailla saat yhden asian kerrallaan elämääsi täydennystä. Kun kantti antaa periksi, voit kokeilla vaikkapa imuroida viikonloppuna tiskaamisen jälkeen. Ja taas toistaa tätä viikottain.
Näin pienistä asioista se parempi elämänlaatu on kiinni.
Voit olla sitä mieltä, mutta sairausluokituksissa masennus kuitenkin lukee. Sairausluokituksissa lukee hyvin paljon muitakin sekä fyysisiä että ruumiillisia sairauksia, jotka eivät ole sairauksia.
Ihminen tarvitsee jonkin diagnoosin, jotta voisi saada hoitoa ja kuntoutusta. Olisiko sinusta parempi, että nk. masentunut määriteltäisiin vaikka skitsofreenikoksi? Toisaalta esim. korkeat verenpaineet ja korkeat kolesterolit eivät ole sairaus. Vanheneminen ei ole sairaus. Ylipaino ei ole sairaus. Alipaino ei ole sairaus. Enpä kovin sairautena pitäisi lieviä flunssia ja allergioitakaan. Lastentarkkaavaisuushäiriöistäkin moni on vanhempien elämäntaidon puutetta. Eli sairausluokituksesta voisi siivota 99 % pois. Ja niin tehdäänkin, kun taloudellisista resursseista on riittävästi pulaa.
Sinulla on hakusessa sairauden käsite. Masennus-sairauskonsepti on ICD:ssä, ei lääketieteellisistä vaan poliittisista ja byrokraattisista syistä.
Masennus ei ole tieteellisesti sairaus. Se on tunne tai kokemus, miten vaan, siinä missä rakkaus ja onnikin. Masentuneisuus tai masennus sairautena on metafora, mutta valitettavasti moni on ottanut merkityksen kirjaimellisesti. Masennus-sairauskonsepti ("kliininen masennus", "vakava masennusoireyhtymä" etc.) on luotu ihmisten kontrolloimista ja nykyisellään kasvavissa määrin lääkemyyntiä varten. Psykiatrian ammattikunta, valtion viranomaistahot sekä lääketeollisuuden edustajat yrittävät, ja ovat varsin onnistuneesti levittäneet, ajatusta masennuksesta oikeana, kirjaimellisena sairautena. Usein kuultu viranomaislausahdus "psyykkinen sairaus on sairaus siinä missä somaattinenkin sairaus ja meidän pitäisi alkaa käsitellä niitä kuin muitakin sairauksia" on tieteellisesti katsoen naurettava. Mikään niin sanotuista mielisairauksista (jotka voitte tarkistaan ICD:n F-luokka -kohdasta) ei ole todellinen sairaus; ei anoreksia, ei masennus, ei kaksisuuntainen mielialahäiriö, ei skitsofrenia, ei addiktiot/riippuvuudet, mutta valtaa ja rahaa niilä kyllä saa, ja paljon.
Sinä pelkäät taatusti kommunistien hyökkäystä, sen verran vainoharhaiselta juttusi kuulostavat. Ihan kuin olisi palannut 50 vuotta ajassa taaksepäin.
Huono avaus, jolla henkilöllä ei ole mitään tietoa asioista.
Kuhan vain trollailee yrittääkseen ärsyttää ihmisiä.
Tuntuu oudolta miten niin monille on tärkeää eritellä masentuneen kokemia tunnetiloja. Masennukseen kuuluu suru, ahdinko, alakuloisuus. Banaanikin on ruokaa, se että se on banaani ei poista sitä tosiasiaa, että se kuuluu alalajina ruokakonseptin alle.
Aloittajan sanoma on, että masennusta ei ole. Voidaanko myös todeta, että ruokaa ei ole, on vain banaaneja ja makkaroita ja muita, mutta ei ruokaa-unohdetaan sen sanan käyttö kokonaisuudessaan, sehän on turhaa, kun voimme kätevästi eritellä jokaisen ruoka-aineen erikseen. Seuraavalla kerralla kutsuessamme toista syömään ruokaa, voimmekin kätevästi todeta: tule syömään lihaa, mausteita (saako tämän sanan käyttämistä jatkaa, vai otetaanko tässäkin käyttöön ihan jokainen mauste erikseen) ja perunoita kera maidon.
Aloittaja on voinut ilmaista asian toisin kuin tarkoittaa. Tietenkin ihmiset masentuvat siinä missä onnellistuvatkin. En tarkalleen osaa sanoa mihin tai mitä aloittaja otsikoinnillaan tarkoittaa.