Jos on ollut yksipuolisesti ihastunut johonkin ihmiseen todella pitkään, puhutaan vuosista enemmän kuin kuukausista, ja lopussa jo yrittänyt kaikin järjellisin ja tunteellisin keinoin saada itseään uskomaan tämän tilanteen toivottomuus. Niin jos tuo toinen joskus kiinnostuukin takaisin, onkohan mitenkään mahdollista enää purkaa mieleensä muodostaneita lukkoja siitä ettei siitä mitään tule, tai että kuvittelee taas vain. Epäuskoa toista kohtaan jolle kuitenkin ihan järkiperusteet. Kai se on sitä oman sydämen suojaamista jos ensin antoi tunteiden viedä liikaakin vaikka tiedosti tilanteen. Siis jos näin onnellisesti kävisi.
Miten purkaa lukot
AjatusYöhönVain
19670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En osaa sano, mutta ajan hammas nakertaa ja lukot ruostuu ja hajoaa.
Eipä se toinen siinä ehkä ajan hammasrattaita kauan jaksa katsella. Hapertuu ne varmasti muiden kohdalle, jos edes muille näkyvät, mutta sille yhdelle...
Kannattaa puhua ennenkuin olet aivan solmussa.
Aloituksessa oli "jos näin tapahtuisi että hän kiinnostuisi". En tiedä näin vielä tapahtuneen. Omalta osaltani olen puhunut aikanaan enkä lähde toista siksi härnäämään ennen kuin tiedän. Mutta lukkojen läpi näkee eri tavoin kuin ilman joten tietäminenkin on vaikeampaa. Olen jo aivan solmussa...
Siksipä laitoinkin, kun kerroit vuosien ihastuksestasi, että puhu ennenkuin olet solmussa. Mut jos niin on jo käynyt, niin enpä tiedä mitä sitten. Odottelet miten käy.
Entäpä jos ihastumisen lisäksi menisit askeleen eteenpäin ja tutustuisit häneen. Kyllä sinä keinot löydät. Ei se ole yksipuolista voi olla helpompaa kuin uskotkaan.
Lukot purkautuu, kun laitat pienen viestin. Eiköhän me yhdessä rassata se lukko sitten auki hellästi hyväillen. <3
Ajattelet liian monimutkaisesti. Pyörittelet liikaa kaikenlaisia vaihtoehtoja.
Varmasti onnistuu lukkojen purkaminen, JOS sellainen tilanne tulee, ei ne näytä sinua kahlitsevan nytkään tarpeeksi ;)
En omi. Niin hyvin kahlittu ettei pihaustakaan pystytä osoittamaan irl vaikka miten avaimia nokan edessä heiluteltaisiin. Palstaa ei lasketa, täällä leikitään anonyymejä.
Et tietenkään omi, kommentoin ihan sivusta ja olen myös nainen (oletan sinunkin olevan, vain me naiset olemme noin monimutkaisia ;) ).
Tarkoitin tuolla viimeisellä lauseellani sitä, että tekstistäsi paistavat niin voimakkaat tunteet häntä kohtaan, että vaikka irl ette pysty osoittamaan mitään, niin ajatustasolla olet täysin kykenevä viskaamaan ne pois, jos siis tulee se tilanne, että toinen yllättäen osoittaakin olevan halukas suhteeseen kanssasi. Jos on se oleellinen sana tässä.... usein vain naiset jäävät muuten jossittelemaan, ilmeisen pitkiksi ajoiksi.
Metsään meni nyt luulosi kerta kaikkiaan. Tunne se on eksyksissä olemisen ja selvyyden hakemisen tunnekin, ei vain ihastus. Onko tuo sitten jokin naisellinen piirre, että aina ajatellaan että suhteeseen ensisijainen pyrkimys kaikessa kanssakäymisessä?
Tein tulkintani aloittajan antamien tietojen pohjalta. Totta kai tunteita on monenlaisia! Eikä tietenkään olla aina suhteeseen pyrkimässä, joskin tällä palstalla se sattumoisin on ollut tai on monenkin haaveena...
Ymmärsin aloittajan tekstistä, että hän yhä toivoo toisen "kiinnostuvan takaisin", mutta ihmettelee, onnistuuko silloin "purkaa lukot". Nuo oli omasta mielestäni ne oleellisimmat asiat hänen tekstissään. Niihin yritin kommentoida, tokikin omasta näkökulmastani.
tilanneONmonimutkainen=aloittaja. Joka halusi vain oilaista että aina ei naiset jää miettimään monimutkaisesti vaan joskus tilanteet yksinkertaisesti on hankalia, ja jotkut miehetkin monimutkaisia ymmärtää... Kiitos kommenteistasi ja hauskaa päivänjatkoa sinulle!
Tässäpä tämä tuli sanottua ääneen, oleellisin mieltä painava asia, joka taas herätettiin henkiin erään taholta. Jos ei sitä toivonut niin kannattaisi sitten olla hiljempaa jatkossa. Tiedän että on ollut täällä, ja kiva tieto pelkästään sekin!
Laitan nettiyhteydet taas poikki ja keksin muuta puuhaa loppuviikoksi, parempi muualla eksyilemässä:)
No enpä näköjään keksinyt. En yleensäkään kovin hyvin tottele itseäni, missään, toisia paremmin.
Nyt nukkumaan turhia haaveilemasta. Kiellän itseäni ajattelemasta ennen kuin "jos" - eli ajattelen ihan liikaa kuitenkin.
Jos se kipinä on siellä, niin se on siellä. Jos tunteille saa vastakaikua, ei siinä varmaan lukot haittaa, hidaste ja suoja. Mutta jos toiseen voi luottaa, niin eiköhän ne lukot ole olemattomat.
Et häviä mitään selvittämällä tilanne ja toisen todelliset tunteet. Rohkeutta vaan selvittämään asia. Saat ainaskin itsellesi mielenrauhan.
Eikö sen toisen pitäisi silloin purkaa ne lukot, jos ehtii.
Näinhän se on myös. Jos haluaa. Tosin ei ihan kaikkea voi toisen harteille kasata mut tuo on turvallisin tapa jos tilanne olis tuo.
Yötä. Häivyn.