Hei olen 16v tyttö. haluaisin kysyä onko kelläkään tietoa mikä mielenterveys ongelma/sairaus voisi olla kyseessä.
Vuosi sitten kesällä menin rippileirille. Olin siellä luokkakavereideni kanssa joiden kanssa en vapaa-ajalla liiku. Yksi isosistani oli minun uusi kaverini, mutta hänellä oli koko ajan kädet täynnä töitä. Kuitenkin, minua alkoi ahdistaa siellä oleminen koska ei ollut kavereita ja tupakointi oli kielletty. Aloin saamaan "kohtauksia" jolloin todellisuuden taju laski pahasti, tuli kova halu satuttaa itseään ikään kuin jokin päässäni olisi pakottanut minut tekemään niin. Rippileirillä kohtausten aikana saatoin piirtää tai kirjoittaa väkivaltaisia asioita vihkooni, joita terve ihminen tuskin ymmärtäisi. Myös viiltelin itseäni saksilla ja pistin hakaneuloja käteni nahkan läpi. Sain kohtausten aikana suurta mielihyvää itsetuhoisuudestani.
Pääsin rippileiriltä ja olin todella iloinen kun sain taas nähdä kaikki ystäväni. Ajattelin myös että nämä kohtaukset lähtisivät, mutta olin väärässä. Aloin näkemään tytön jolla oli musta pitkä mekko, kuolleen vaalea iho, isot syvät silmät ilman pupilleja ja suuri irvistys naamassa. Kohtaukset pahenivat siihen että en silloin voinut puhua, tuijotin kaukaisuuteen ja saatoin lähtä kauemmas rauhoittumaam tai viiltelemään. Näin joka kerta saman tytön. Jos joku kavereistani yritti tulla puhumaan minulle, saatoin hyökätä tämän kimppuun.
Keskikesän jälkeen kyseisiä kohtauksia ei ole tullut. Mutta menetin kummitätini (syöpä), mummoni (vanhuus) ja lemmikkini (lopetus). Kaikki 3 kuoli kesällä. Tuntui kuin kaikki häviäisi ympäriltäni. Kaverini jaksoivat tukea ja piristää minua ja jaksavat vieläkin.
Syksy koitti ja alkoi masentaa viiltelin enemmän. Tuli talvi, halusin kuolla, mutta en kyennyt tekemään itsemurhaa, koska en halua aiheuttaa ystävilleni surua. Jättäisin kovat arvet niin nuoriin ihmisiin. Talvella terveydenhoitajani totesi minulle keskivaikean masennuksen pienen testin avulla.
Nyt haluaisin tappaa ihmisiä, nähdä kuinka veri halkoo huoneen ilmaa, tuntea kun lämmin veri roiskuu pitkin naamaani. Olen myös todella kiinnostunut siitä, mille ihmisen liha maistuu.
Käyn psykiatrilla, mutta siitä ei tunnu olevan apua. Olen miettinyt myös pääsisinkö mielisairaalaan vapaaehtoisesti hoitoon. En kestä enää itseäni, enkä halua olla vaaraksi muille.
Vuosi sitten kesällä menin rippileirille. Olin siellä luokkakavereideni kanssa joiden kanssa en vapaa-ajalla liiku. Yksi isosistani oli minun uusi kaverini, mutta hänellä oli koko ajan kädet täynnä töitä. Kuitenkin, minua alkoi ahdistaa siellä oleminen koska ei ollut kavereita ja tupakointi oli kielletty. Aloin saamaan "kohtauksia" jolloin todellisuuden taju laski pahasti, tuli kova halu satuttaa itseään ikään kuin jokin päässäni olisi pakottanut minut tekemään niin. Rippileirillä kohtausten aikana saatoin piirtää tai kirjoittaa väkivaltaisia asioita vihkooni, joita terve ihminen tuskin ymmärtäisi. Myös viiltelin itseäni saksilla ja pistin hakaneuloja käteni nahkan läpi. Sain kohtausten aikana suurta mielihyvää itsetuhoisuudestani.
Pääsin rippileiriltä ja olin todella iloinen kun sain taas nähdä kaikki ystäväni. Ajattelin myös että nämä kohtaukset lähtisivät, mutta olin väärässä. Aloin näkemään tytön jolla oli musta pitkä mekko, kuolleen vaalea iho, isot syvät silmät ilman pupilleja ja suuri irvistys naamassa. Kohtaukset pahenivat siihen että en silloin voinut puhua, tuijotin kaukaisuuteen ja saatoin lähtä kauemmas rauhoittumaam tai viiltelemään. Näin joka kerta saman tytön. Jos joku kavereistani yritti tulla puhumaan minulle, saatoin hyökätä tämän kimppuun.
Keskikesän jälkeen kyseisiä kohtauksia ei ole tullut. Mutta menetin kummitätini (syöpä), mummoni (vanhuus) ja lemmikkini (lopetus). Kaikki 3 kuoli kesällä. Tuntui kuin kaikki häviäisi ympäriltäni. Kaverini jaksoivat tukea ja piristää minua ja jaksavat vieläkin.
Syksy koitti ja alkoi masentaa viiltelin enemmän. Tuli talvi, halusin kuolla, mutta en kyennyt tekemään itsemurhaa, koska en halua aiheuttaa ystävilleni surua. Jättäisin kovat arvet niin nuoriin ihmisiin. Talvella terveydenhoitajani totesi minulle keskivaikean masennuksen pienen testin avulla.
Nyt haluaisin tappaa ihmisiä, nähdä kuinka veri halkoo huoneen ilmaa, tuntea kun lämmin veri roiskuu pitkin naamaani. Olen myös todella kiinnostunut siitä, mille ihmisen liha maistuu.
Käyn psykiatrilla, mutta siitä ei tunnu olevan apua. Olen miettinyt myös pääsisinkö mielisairaalaan vapaaehtoisesti hoitoon. En kestä enää itseäni, enkä halua olla vaaraksi muille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.