Ihminen on fyysinen, sielullinen ja henkinen kokonaisuus. Jokaisesta ihmisestä löytyy nämä aspektit. Välillä joku näistä on korostuneemmin esillä, välillä taas joku toinen. Toinen ihminen saa jonkun osan paremmin esille kuin joku toinen.
Joskus voi kohdata sellaisen henkilön jonka läsnäollessa koko nuppu puhkeaa kukkaan. Se on harvinaista, mutta mahdollista : ).
Henkiseen puoleen liittyy ihmisen syvemmät arvot, elämänkatsomus sekä usko ja rakkaus.
Sielulliseen puoleen liittyvät järki, älykkyys, tunteet, ihastus.
Fyysiseen puoleen liittyvät seksuaalisuus, fyysinen nautinto,fyysinen hyvinvointi.
Mitä on syvällisyys?
Onko se kykyä keskustella asioista pintaa syvemmällä? Vai syvällisemmistä asioista?
Ja missä menee raja keskustella, koska kun riittävän syvälle asioihin uppoutuu, ne ovat syvällisiä kokemuksia, joissa ei tarvitse sanoja ja joita on vaikea sanoin kuvata. Väärinymmärryksiä kun niin helposti syntyy. Joskus on parempi vain olla hiljaa. Jos keskustelijat oavt samalla aaltopituudella ja muutenkin ymmärtävät toistensa "kieltä", on helpompi keskustella syvällisemmin. Kiireellä niitä asioita ei kannata "pilata". Joitain asioita ei aina voi kertoa, ne pitää itse kokea.
Mutta on hyvä tietää, että on vierellä kulkija, joka on käynyt läpi saman. Jolta voi sitten kysyä kun ne sanat sitten löytyvät. Monesti törmää siihen, ettei toisella ole valmiutta käsitellä asioita, kykyä vielä keskustella, ei ole työkaluja siihen. Silloin pitää odottaa niiden työkalujen löytymistä.
Joskus voi kohdata sellaisen henkilön jonka läsnäollessa koko nuppu puhkeaa kukkaan. Se on harvinaista, mutta mahdollista : ).
Henkiseen puoleen liittyy ihmisen syvemmät arvot, elämänkatsomus sekä usko ja rakkaus.
Sielulliseen puoleen liittyvät järki, älykkyys, tunteet, ihastus.
Fyysiseen puoleen liittyvät seksuaalisuus, fyysinen nautinto,fyysinen hyvinvointi.
Mitä on syvällisyys?
Onko se kykyä keskustella asioista pintaa syvemmällä? Vai syvällisemmistä asioista?
Ja missä menee raja keskustella, koska kun riittävän syvälle asioihin uppoutuu, ne ovat syvällisiä kokemuksia, joissa ei tarvitse sanoja ja joita on vaikea sanoin kuvata. Väärinymmärryksiä kun niin helposti syntyy. Joskus on parempi vain olla hiljaa. Jos keskustelijat oavt samalla aaltopituudella ja muutenkin ymmärtävät toistensa "kieltä", on helpompi keskustella syvällisemmin. Kiireellä niitä asioita ei kannata "pilata". Joitain asioita ei aina voi kertoa, ne pitää itse kokea.
Mutta on hyvä tietää, että on vierellä kulkija, joka on käynyt läpi saman. Jolta voi sitten kysyä kun ne sanat sitten löytyvät. Monesti törmää siihen, ettei toisella ole valmiutta käsitellä asioita, kykyä vielä keskustella, ei ole työkaluja siihen. Silloin pitää odottaa niiden työkalujen löytymistä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi syvällisyys pitäisi sitten määritellä? Jokainen käsittää sen omalla tavallaan; joidenkin maailma rakentuu syvämietteisyydestä, toiset pärjäävät ilman.
Yhteinen maailma - syvällä tai ei - on olemassa joidenkin välillä, toisten ei.
Muuten kommenttina kirjoitukseesi - ne, joilla tuo mainitsemasi kokonaisuus toteutuu, ovat todella eikoisessa asemassa! Sellaista ei tapahdu usein.
Ei sitä välttämättä tarvitse määritellä.
Aloin vain pohtimaan itsekseni, mitä se voisi olla? Päällimmäisenä kuitenkin ajatus, ettei ihmisiä yleensä lokeroitaisi. Koskaan emme voi tietää kenenkään syvimpiä ajatuksia tai ns. syvällisyyttä. Eikö ihminen ole syvällinen, jos hän ei esitä syvällisiä mietteitä ääneen. Poissulkeeko se syvällisyyden?
Kiitos kommentistasi moikkaaja!
Toteutuuko se kokonaisuus helpommin iäkkäämpänä, kun muutkin arvot alkavat kiinnostamaan. Ja on itsensä kanssa sinut muutenkin.
Sillä tavalla sen juuri ajattelin, että syvällisyys voi olla kahden samanhenkisen ihmisen välinen juttu, maailma, jossa sanoja ei tarvita kun toisen henkisen elämän tuntee vaikkei sanoja käytettäisi. Sellaista samaan tahtiin hengittämistä. Tämä nyt liittyi siihen ilmassa leijuvaan syvällisyyteen, ei yleisesti määriteltävään.
Lokeroimiseen ei pitäisi kenelläkään olla edellytyksiä, kun ihmisten arvomaailmat on niin erilaisia. Ihmiset, jota kuvittelevat muiden ajattelevan saman kaavan mukaisesti kuin itse tekevät, joutuvat oman lokeroimiseni piiriin. Tekisi mieli ravistella sellaisia :)
Ihminen yleensä viisastuu iän karttuessa, joten kaippa kokonaisuus toteutuu silloin paremmin. Kun turhat piirteet karisevat toivottavasti vuosien myötä,
sanoo alle kolmikymppinen
Luin mielenkiinnolla kyseistä kirjoitustasi ja kirjoitit kyllä asiaa.
Miksi sitä niin harvoin tapaa samankaltaisuutta ja samanlaista kemiaa omaavaa ihmistä? Ymmärrän kyllä että jokainen ihminen on erilainen.
Miksi ihmisten taipumus on lokeroida ja arvostella toisen ajatuksia/tekemisiä? Eikö kuitenkin jokaisella ole oikeus omaan ajatteluun, eikä tarvitse mukautua esim. ns.ystävien muottiin tai "yhteiskunnan oletuksen" mukaan?
Mikä oikeus toisen ihmisen on vähätellä toisen surua? Eihän kukaan voi tietää sitä. Yrittää voi kyllä ymmärtää ja olla tukena.
Onko nämä niitä syvällisempiä ajatuksia.. en tiedä, mutta näitä jäin pohtimaan.
On todella upeaa jos löytää vierelleen kulkemaan ns. sielunkumppanin. Jokaiselle se suotakoon.
Nautitaan elämästä ja annetaan muidenkin nauttia juuri sellaisina kuin olemme =)
Hyviä kysymyksiä. Vastauksia on varmaan vaikea löytää. Ehkä se erilaisuus on juuri kiehtovaa ja arvokasta. Onko siinä erilaisuudessa vaikea hyväksyä erilaista ajattelua, mielipiteitä? Mikä saa hyväksymään erilaisuuden helpommin? Onko se rakkaus? : ) vaikka. En tiedä.
Mikä on sopiva, onnistunut yhdistelmä? Että on hyvä elää. Onko se sopivassa määrin erilaisuutta ja toisaalta myös samankaltaisuutta? Jos liian paljon samaa, ei mene eteenpäin, jos taas liian paljon erilaisuutta, helposti paljon kiistoja. Vai vaatiiko se paljon kärsivällisyyttä, rakkautta, anteeksiantamista, kypsyyttä ja vaikka mitä ihmettä..... ihmeitä vaikka.
Ehkäpä elämä itsessään on pieni ihme.
Elämä itsessään on erilaisuudessaan ihmeitä täynnä. Kyllä se taitaa olla tuo rakkaus elämään ja toiseen ihmiseen joka hyväksyy erilaisuuden.
Se vaan on harmi että elämä tuo eteensä liian usein "virhevalintoja" ja siksi oma epäilys elämän tarkoituksesta häilyy. Se hämärtääkin ajatuksen ja elämän tuomia nautintoja ei osaa arvostaa. Kumpa ihmisillä olisi taito nauttia kaikesta kauniista ja ihanasta, eikä arvostella ja voivoitella elämän kurjuutta. Nautinnollisia kevätpäiviä toivoo m33 (ja tasavertainen jokaisen ihmisen kanssa) =)