Jos saisin pyydettyä

Sen näkee sitten. Mutta en mä sulta mahdollisuutta siihen ole koskaan kieltänyt. Ja se riippuu siitäkin kuinka pian toteutat tuon. Anteeksi voin antaaa mutta jatko riippuu ihan siitä olenko mennyt jo eteenpäin, en jaksa enää kauaa olla yksin.

Mulle anteeksi pyyntö merkkaisi sitä että mun tunteilla on väliä, joten mitä suurempi loukkaus ollut takana, sitä vahvempi mun reaktio anteeksi pyyntöön saattaisi olla.

Uskoisin etten mä hänen kohdallaan kovin hyvin pystyisi itseäni kasassa pitää, vaan saattaisin alkaa itkeä. Mua hävettää julkisesti itkeminen joten yrittäisin varmaan aika paljon itkua estää. Kyyneleet olisivat sitä pahaa mieltä joka tulisi vain ulos ja sitä helpotusta että asia olisi saatu käsiteltyä.

Toimin aika vaistonvaraisesti monesti tuollaisissa tilanteissa kuulostellen sitä toisen olotilaa jos tulkitsisin tilanteen niin että saan tehdä ja se on soveliasta tehdä, niin todennäköisesti itkun vaikeuttaessa mun puhumista vastaisin halauksella että asia on sovittu.

Jatko nyt sitten riippuu monista asioista enkä itse oikein ole halukas suunnitteleen tuollaisessa asiassa asioita etukäteen liian pitkälle. Esim. mitä se toinen haluaa

Käytökseni osaan ennustaa suurinpiirtein, mutta ei ole minulle oikein mieluista tuollaisessa alkaa kehitteleen kamalia haavekuvia. Elän hetkessä ja katson tuollaiset päivä kerrallaan

ja jos et enää kauaa mua kiduta niin sitä paremmat mahdollisuudet jatkaaaaa

Kiitos asiallisista vastauksista. :)

Anteeksipyyntö on aina hyvä lähtökohta uudelle alulle. Kannattaa pyytää jokatapauksessa oli sitten lopputulos mikä vain.

Olisin otettu siitä. 2.0 No more games.

Kun kirjoittelet suoraan asianomaiselle etkä pelleile täällä

Vois tulla jatko-osia. Ai millasia? Rauhallisia ja yksityisiä. Kivaa ja lämmintä.

varmasti oikein? Ettet kuitenkin tarkoita jatko-sotaa, sillä siihenhän se menee. Kaiken sen jälkeen mikä sekoitti jo alullaan olevan, niin ei siitä saa enää ehyttä, se on repaleinen ja menee entisten kaiveluun.