P, sulla ei ole aavistustakaan millaisen mankelin läpi olen takiasi mennyt. Miksi meidän piti alkaa mihinkään, tämä toipuminen on tuskaa! Kävelen kadulla ja miehet kääntyvät katsomaan. Se ei lohduta, sillä sinua minä rakastan, tavallista, ihanaa miestä. Olet rikki ja sinulla on vaikeaa. Haluaisin niin olla rinnallasi, mutta se paikka on jo varattu. Enkä minäkään ole vapaa. Näimme vasta, olit helvetin komea repaleisissa farkuissasi, tukka pörrössä. Satoi vettä, mutta me vain seisoimme toisiamme katsellen. Himo sinua kohtaan tuntui joka solussa. Tiesin näyttäväni hyvältä treenikamppeissani, näin sen katseestasi. Miksi tämä elämä on meitä vastaan? Väärä aika, väärät elämäntilanteet, kaksi rikkinäistä, jotka jakoivat sielunsa ja ruumiinsa, kunnes oli pakko luopua. Elämä on. :/
Haikea ja surullinen, mutta ymmärrän
JotakinTärkeää
0154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.