Kiipeän kenkätelineelle seisomaan ja kurkotan ylimmältä hyllyltä crocseja. Ulkona häikäisee. Kävellessäni kämpälle mietin, miten nopeasti opistovuosi on mennyt. Syksystä on jo ikuisuus, ja varsinkin siitä päivästä, jolloin isä toi opistolle ja järjestelin tavaroita huoneeseeni. Katselin silloin ikkunasta ulos. Järvi oli tyyni. Aurinko paistoi yhtä kirkkaasti kuin nytkin. Vain näkymä on muuttunut toiseen soluun muuttamisen myötä. Katselen samaa järveä toiselta puolelta opistoa.
Keittiössä istuu porukkaa. Brownien ja minttukrokantin tuoksua. Hymyilyttää, vaikka mieli on haikea. Liian pian pitää hyvästellä kaikki niin rakkaiksi tulleet ystävät. En haluaisi miettiä liikaa, mutta tulevaisuutta on ollut pakko miettiä. Minne opiston jälkeen, kun mikään ei tunnu oikealta? Vanhemmat ovat kuitenkin rohkaisseet: Kyllä sinullekin vielä löytyy oikea paikka tässä maailmassa.
Pilvet ovat värjäytyneet punertaviksi. Ulkona on jo viileää. Kävelen ajatuksissani metsäpolkua pitkin. Kameraan on piirtynyt muistoja. Auringon säteitä sammalilla. Koivuissa uusia puhtaanvihreitä lehtiä. Ihmisiä hymyilemässä.
– Mitkä fiilikset, ku opisto loppuu pian?
En osaa vastata, mutta jään miettimään kysymystä mielessäni. Vuoden aikana olen saanut niin paljon, ettei sitä vaan voi käsittää. Niin paljon uusia ystäviä. Kokonaisen opistoperheen ympärilleni. Kokemuksia, joita ei voi rahalla saada. Kymmeniä eri keskusteluja, jolloin on saanut kertoa kaiken mieltä askarruttavan. Keskusteluja, jolloin on saanut olla kuuntelija.
Muistan myös paljon muuta. Lumisodan melkein koko opistoporukalla. Elämänkaariviikon. Levyjen äänitykset ja ne niin monet muut yksittäiset muistot. Olen oppinut arvostamaan kotia ja perhettä aivan eri tavalla. Myös jotkut uskonasiat ovat tulleet lähelle.
Pimeys ympäröi opiston. Toivottelen ulkona toisille hyvät yöt, ja menen kämpälle. Kuuntelen kuulokkeilla Siionin lauluja, ja mietin, miten onnellinen saan olla tästä kaikesta.
Keittiössä istuu porukkaa. Brownien ja minttukrokantin tuoksua. Hymyilyttää, vaikka mieli on haikea. Liian pian pitää hyvästellä kaikki niin rakkaiksi tulleet ystävät. En haluaisi miettiä liikaa, mutta tulevaisuutta on ollut pakko miettiä. Minne opiston jälkeen, kun mikään ei tunnu oikealta? Vanhemmat ovat kuitenkin rohkaisseet: Kyllä sinullekin vielä löytyy oikea paikka tässä maailmassa.
Pilvet ovat värjäytyneet punertaviksi. Ulkona on jo viileää. Kävelen ajatuksissani metsäpolkua pitkin. Kameraan on piirtynyt muistoja. Auringon säteitä sammalilla. Koivuissa uusia puhtaanvihreitä lehtiä. Ihmisiä hymyilemässä.
– Mitkä fiilikset, ku opisto loppuu pian?
En osaa vastata, mutta jään miettimään kysymystä mielessäni. Vuoden aikana olen saanut niin paljon, ettei sitä vaan voi käsittää. Niin paljon uusia ystäviä. Kokonaisen opistoperheen ympärilleni. Kokemuksia, joita ei voi rahalla saada. Kymmeniä eri keskusteluja, jolloin on saanut kertoa kaiken mieltä askarruttavan. Keskusteluja, jolloin on saanut olla kuuntelija.
Muistan myös paljon muuta. Lumisodan melkein koko opistoporukalla. Elämänkaariviikon. Levyjen äänitykset ja ne niin monet muut yksittäiset muistot. Olen oppinut arvostamaan kotia ja perhettä aivan eri tavalla. Myös jotkut uskonasiat ovat tulleet lähelle.
Pimeys ympäröi opiston. Toivottelen ulkona toisille hyvät yöt, ja menen kämpälle. Kuuntelen kuulokkeilla Siionin lauluja, ja mietin, miten onnellinen saan olla tästä kaikesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.