Elämäni on hirveää..

Olen 12v tyttö (joo ehk vähä nuori tänne mut kuitenki, halusin puhuu jollekki)
Mä en kestä mun perhettä.. Alotetaa vaikka isistä..
Se valittaa mulle kokoajan pikkuasioista ja huutaa ja haukkuu ja käyttää väkivaltaaki :( ja jos mä vaik joskus suutun ja huudan jotai ni heti tulee kauheet raget ja puhelin lähtee... Ja sitte ku isi on semmone ihminen joka on vaa kokoajan facebookis ja koneel ja kattoo ipadii ja muuta, ni mun 7V pikkusiskolla on oma ipad!! (Se sai sen 4vuotiaana, kerran on jo vaihtunu) ja oma iphone.. Sekä mummillekki on nyt menny lataamaan sen instagramin ja valittaa kokoajan kun se toinen mummi ei tiedä mitään teknologiasta vaik mun mielest mummin ei pitäis tietääkkää :(Lisäksi autossamme on vielä takapenkeillä lapsilukot joita isi ei suostu ottamaan pois...
Sitten äiti, joka pakottaa mut harrastamaan salibandya vaikken haluis, äiti itekki harrastaa sitä ni siks haluu munki harrastavan.. Ja sit äiti ei nykyää välitä yhtää mistää (no on se välil ihana) vaan on vaa kojoaja koneel tai lukee jotai eikä kiinnosta.
Ja sitten on täämun 7v pikkusisko...
Jotenki jääny kehityksest jälkee ku käyttäytyy niiku jotku 3vuotiaat, aina kun mulla on kavereita kylässä..ja sillon ku mul on niitä kavereita niin sen on ihan pakko änkee meiän seuraan ja äitiki pakottaa meiät ottaa sen mukaa ja se on niiiin ärsyttävää! Ei kukaa mun kaverikaa tykkää siit :( ja sit ku sil on se ipad..ni voi vittu ku se kattoo sitä ihan kokoajan..alottaa klo 7 aamulta kattoo jotai ohjelmaa ja siihen mä sit herään joten ei todellakaa oo kiva. Mut niitä sit vaa kattoo kokopäivän. Ei se enää mitää leiki ja mun mielestä tää on hirveetä! Siskolla on kyllä vaikeuksia koulussa..mut aargh en kestä tota idioottii...
Mun on hyvin kavereit ja rakastan olla koulus ku sit ei tarvii olla ton hirveen perheen kaa. Siel mul on kyl hyvin kavereit.
Mä niiiiiin haluisin muuttaa pois kotoo mut oon vast 12...ok viel 11 mut täytän 4kk pääst 12