dissosiatiivinen identiteettihäiriö

Väkivalta lapsuudessa ja jos lapsi on vielä erityisherkkä niin oppii hän pakenemaan mielessään tilanteita. Puhumattakaan väkivaltaisista riitelevistä alkoholistivanhemmista ja mahdollisesti seksuaalisesta väkivallasta.........

Voiko sivupersoona olla narsistinen? Tällä palstalla kun narsismi tuntuu olevan pinnalla. Tai voiko narsistinen sivupersoona suojella henkilön omaa persoonaa?

Jaksamista!

Kiitos samoin!

Hienoa että hän uskaltaa antaa kasvot persoonallisuushäiriöille. Tapasin erään persoonan joka kertoi samankaltaisista oireista. Huimausta, tärinää, heikotusta jne. Hän piti oireitaan sydänperäisinä ja koki tietävänsä enemmän kuin lääkärit. Potilas onkin usein paras asiantuntija omassa sairaudessaan, mutta joskus sairaus voi olla se hänen ''juttu'' eli turvapaikka johon ei kukaan muu saa puuttua. Jos puuttuu, niin siitä voi seurata mitätöinti. Olet kuollut hänelle sen jälkeen.

Narsistisen persoonan kanssa ei väitellä. Siitä seuraa mitätöinti tai persoona vaihtuu tilanteen mukaan toiseksi tai narsistinen minä uhriutuu, heittää asiat leikiksi, muuttuu agressiivikseksi hyökkääjäksi tms. Henkilön oma hauras minä ei kestä ristiriitoja eikä omien ongelmien kohtaamista. Siksihän ne sivupersoonat ovat syntyneet. Auttamaan ja suojelemaan mieltä uhkaavalta väkivaltaiselta ahdistavalta maailmalta.

Tuosta jutustakin kävi ilmi että mieluummin kuvitellaan sairauden olevan joku muu kun menee huonosti. Näin asiaa pystyy lähestymään helposti ja käsittelemaan kun keksii oman sairauden jota sairastaa. Se hidastaa sitten ongelmaisen omaa kykyä toimia sairautensa kanssa ja antaa vallan sivupersoonile.

Aina tulee joku persoona joka ottaa ylivallan ja estää hakemasta apua tms. Persoonilla on myös erilaisia vaivoja, mm. mielenterveysongelmia, joten meitä pitäisi hoitaa persoona kerrallaan. Itse en tiedä tunnistaako edes hauras heikko minä kuka minä olen. Tiedän vain että tulen esille aina kun tarvitaan aggresiivisuutta ja ylivaltaa.

Luin tuon. Jostain syystä juttu antoi henkilöstä varsin positiivisen ja lämpimän kuvan. Tavallaan hänellä on erikoinen vamma, jonka kanssa on vain selvittävä. Erikoisinta minusta on, että hänen mies sietää asian. Itselläni on toisen tyyppinen persoonallisuushäiriö, enkä voi sietää sitä, että ihmisessä on monia eri puolia. Eli kumppanini on oltava hyvin vakaa ja yksitotinen. Tosin niitä partnereita on useampi kuin yksi. Pitäisikö polyamorisuuskin psykopatologisoida?

Monta totista torvensoittajaa. Persoonallisuus voi olla myös epeli eli epävakaa. Silloin vakaata ja yksitotista kumppania tarvitaan ken ei analysoi ja joka hyväksyy myös useat partnerit, mielialan vaihtelut jne.

Jotain tuttua mutta en osaa sanoa. Lähipiirin erityisesti kasvavien lapsien voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Nuorten maailma on muutoinkin kova, jossa ei erilaisuutta sallita. Voimia!!