Minun pieni tarina

Aloin laihuttaa ja laihduin n. 10 kiloo, talvella oli kurja olla, sillä silloin oli reppu ja painava takki välillä tuntu etten kyennyt kävelemään, koulussa väsytti ja en pystyny keskittyy, muihin ihmisiin sattui(opettajallani oli huono olla) pääsin osastohoitoon, jolloin olin melko onnellinen ja tyytyväinen. Koitan varmaan sanoa, että oli aika perseestä olla alipainone, en sano etteikö sieltäki tuu jotai hyvää mielee kute tube (last of us gameplay) mut sillon mua vaan väsytti, aiheutin äidille varmaan veljellenikin huonoa oloa. En tiedä mitä voin sanoo jos teil on joku ääni pään sisällä, itestä tuntuu et ei ollu alko vaan ahdistaa ajatus lihomisesta ku olin laihtunut. En varmaan haluais enää ikinä olla alipainoinen siitä on vaan muille harmia enkä kyllä mitenkään viihtynyt, tällä hetkellä olen n. 65kg ja alimmillaan 47kg olen siis poika ja n. 179cm pitkä. Tiedän, että voi ärsyttää keho ja sen piirteet mutta en tänä päivänä mieti kauheesti kuinka voisin olla laiha, koska en nää siinä tulevaisuutta tai järkeä. Syön lähinnä kun on nälkä ja joskus en. Toivon, että ne jotka lukee tän ymmärtää olla perheen ja tärkeide ihmiste seurassa tai jotakin, kannattaa keskittyy elämään ilosiin asioihin ja harrastuksiin. En ees tiedä miks kirjotan täällä tämmöstä mutta toivottavasti auttoi. Ja haluun mainita että oma laihtuminen ei johtunu mistää äänestä, mietin vaan yks päivä toissatalvena et alkaisin laihduttaa. Toivon, että kukaan täällä ei loukaaannu mun tekstistä se ei ole tämän tarkotus ku muute vaan höpisen. Jos on ongelmii nii kannattaa hakee apua. Tai puhuu lähimmäisille, oon itse kiitollinen että tänä keväänä oon voinu hakee apua (ei liity syömisee) siskolta.