Vertailen itseäni muihin naisiin jatkuvasti. Syy on lähinnä se että olen todella epävarma itsestäni enkä tiedä olenko muiden silmissä yhtään viehättävä. Vaikka pukeudun siististi ja olen muuten huoliteltu niin tunnen että yritän liikaa. Kun vertaan itseäni muihin niin näen itsessäni vain negatiivisia asioita ja tuntuu että olen outo ja kuvottava. Muut elävät normaalia ja täyttä elämää ilman huolen häivää mutta minä olen kokoajan varuillani kuin pelkäen että kaikki tuijottavat ja arvostelevat minua. Suoraan sanottuna välillä vihaan itseäni ja toivon etten olisi ikinä syntynytkään. Pelkään että tulen aina olemaan sinkku koska en pysty uskomaan että olisin kenellekään tarpeeksi. Mulle kyllä välillä flirttaillaan ja osoitetaan kiinnostusta mutta en ajattele sitä minään. Rakastuminen on täysin utopistista.
Olen säälittävä ja raukkamainen ja ihmiset taitavatkin olla mulle mukavia yleensä vain säälistä. Joskus toivoisin että joku sanoisi mulle päin naamaa yhtä pahasti kuin itse ajattelen itsestäni tai edes vähän sinne päin niin se tuntuisi jotenkin niin helpottavalta.
Olen säälittävä ja raukkamainen ja ihmiset taitavatkin olla mulle mukavia yleensä vain säälistä. Joskus toivoisin että joku sanoisi mulle päin naamaa yhtä pahasti kuin itse ajattelen itsestäni tai edes vähän sinne päin niin se tuntuisi jotenkin niin helpottavalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei, nimimerkki "INHO"
Oli surullista lukea, että vihaat itseäsi ja näet kaiken itsessäsi negatiivisena.
Kuitenkaan tuollaiset tuntemukset eivät synny sattumalta, vaan jokin elämäntarinassasi, kenties sen varhaisimpina vuosina, on johtanut siihen, ettet hyväksy itseäsi.
Hyvä uutinen on, että asialle voi jotain; Ihmisen yksi elämäntehtävä on oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, niin sinunkin. Kun saa parannettua itseluottamustaan, se tuntuu vapauttavalta ja terveeltä.
Usein tie on kuitenkin vaikea ja joutuu ehkä kohtaamaan monia kätkettyjä tunteita menneisyydessään - tähän on oikeus pyytää apua.
Kirjoittamasi perusteella ajattelen, että hyötyisit keskusteluavusta. Vaikka itse 'työn' itsesi hyväksymisen polulla joudut tekemään itse, ei sitä tarvitse tehdä yksin. Keskusteluapua antava taho omalla olemuksellaan jo tuo hyväksynnän ilmapiirin, kun asioistasi puhutaan. On tarkoitus, että oppisit näkemään itsesi kokonaisena: niin omat surusi, kipusi, varjosi kuin myös omat voimasi, taitosi ja valosi.
Keskusteluapua voit etsiä lääkärin kautta; terapiaankin on Kelan kustantamana mahdollista päästä tai sitten voitte kartoittaa muuta keskusteluapua paikkakunnallasi. Myös seurakuntasi diakoniatyöntekijät ovat kuuntelevia korvia ja voit varata ajan myös sinne. Joskus 1-5:kin keskustelukertaa voi ratkaisevasti huojentaa ja antaa tilaa uuden kasvulle.
Merja, diakoni
Emme me vihaa itseämme vaan niitä asioita itsessämme joita emme siedä, mutta emme osaa muuttaakaan. Lukeminen tekee hyvää ihmiselle. On parempi elää lukemalla kirjoja kuin etsimällä suhdetta jossa voisi elää toisen kautta. Minä luin nuorena kirjoja, kun tunsin etten aiheuta kuin pahennusta ja vihaa muissa ihmisissä. Omien ongelmiensa kohtaaminen voi olla ylitsepääsemätöntä, joten emme hädässäkää kykene avautumaan vieraalle tai osaa hakea apua. Sinne kotimakuuhuoneeseen apu ei tule kuin pyytämällä. Kukas sen avun sinne pyytäisi. Jos tulee hetkellinen romahdus niin suojamuuri palaa turvaksi sekunneissa.
Hakemalla muiden huomiota mm. flirtin avulla ei pääse eteenpäin omissa käytösmalleissaan eikä se johda pysyviin ihmissuhteisiin tai syvemmälle omiin sisäisiin ongelmiin ja ristiriitoihin. Huonot ihmissuhteet vain syventävät itseinhoa, masennusta, syyllisyyttä ja hajoittavat haurasta minää. Silti on se läheisyydenkaipuu ja yksinäisyys syvällä sisimmässä. Huonommuudentunne ja hylätyksi tulemisen pelko estävät aidot hyvät ihmisuhteet ja tilalla on vain addiktioita. Kumppani on masturbaation apuväline. Ei muuta. Koskaan emme tätä tule tunnustamaan vaan jatkamme onnen etsintää. Kun joku pääsee tarpeeksi lähelle alamme etsiä vikoja hänestä automaattisesti. 20 vuotta sitten oli sama virsi ja se jatkuu ja jatkuu......
Epävarmuus voi liittyä nuoruuteenkin. Siltikin suosittelen terapiaa (kuten kuunteleva kirkko suositti), jos siihen on tarve tai mahdollisuus, sillä ongelmien korjaaminen myöhemmin voi olla vaikeaa (ongelma synnyttää uusia ongelmia jne, jolloin ongelmat eivät suinkaan vähene, vaan lisääntyvät iän myötä - kerrostuneen ongelmavyyhden parantaminen on myös hidasta tai mahdotonta).
Pelkästään naisena itsensä epävarmaksi tunteminen voi korjaantua iän myötä. Itse olen varsin moniongelmainen, ja olisin tarvinnut apua jo nuorena. Joka tapauksessa tunnen itseni naisena varmemmaksi nyt keski-iässä kuin nuorena. Ehkä kiiltokuvista tai joulukuusista (eli luonnottomiksi laitetuista naisista) tykkää jokin miesryhmä, useimmat ei. Suurin osa miehistäkin on liene varsin tavallisia, ja he haluavat luonnollisia naisia. Omaa arvoaan on vaikea nähdä, mutta hetkittäin siitä voi saada vilahduksen.
Jos on muutenkin epävarma, niin pakonomaisella parisuhteeseen pyrkimisellä voi ajautua ojasta allikkoon. Sosiaaliset taidot opitaan. Etenkin jos sosiaalisiin taitoihin ei ole saanut riittävää kasvupohjaa kotoa, niin epävarma nainen voi hakeutua vääränlaisiin ja tuhoisiin suhteisiin. Senkin vuoksi terapia- tai keskusteluapu olisi tarpeellista. Väärä, tuhoava suhde ei ole sinulle parantava, vaan tuhoava voima.
Kaikkea hyvää sinulle silti toivottaen.
Kirjoittaja kokee minuutensa ongelmaksi. Jos sen pystyy myöntämään itselleen kirjoittamalla niin on se askel eteenpäin. Kirjoituksen loppu ilmentää arvottomuuden tunnetta. Kuitenkin meistä jokainen on arvokas. Kuka kellekin. Toivotan voimia ja toivon uskallista kohdata ongelmiaan hakemalla keskusteluapua jotta saa työkaluja joilla pärjää paremmin arjessa ja löytyy uusi tapa tutustua itseensä ja oman itsensä hyväksymiseen.
Kiitos teille kaikille! Ajoittain on kyllä käynytkin mielessä että jos todella aion päästä eroon ongelmastani niin on pakko ottaa yhteyttä terapeuttiin (yksityiseen), koska kenellekään tutulle en kehtaa puhua asiasta enkä kerta kaikkiaan halua että kukaan (joka tuntee/tietää minut) saa ikinä tietääkään. Häpeän asiaa niin paljon :(
Ei ole mitään hävettävää. Negatiiviset ajatukset kuten huonommuuden tunne, itseinho jne. syntyvät usein pelkästään omassa päässä ja ovat saaneet alkunsa koulukiusaamisesta, huonosta lapsuudenkodista jne. Kaikki ilahtuvat jos uskallat voittaa itsesi ja hakeaa apua.