Sussa on monta puolta. Niin monta eri ihmistä kuin sua kuvailee, niin monta eri versiota susta on. Ja lisäksi vielä se millaisena minä sinut näen. (Siihen en kuitenkaan luota, ainahan tunteet vähän sokaisee ja kokonaiskuva hämärtyy).
Kuka on se oikea sinä? Kerro olenko mä nähnyt sen?
Kuka on se oikea sinä? Kerro olenko mä nähnyt sen?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olet nähnyt.
Ajattelen asian sillä tavalla, kun olet nähnyt itsesi selkeästi, silloin näet toisenkin oikeana.
Mitä mieltä olet?
työminä, arkiminä, kotiminä, velvollisuusminä, emominä, naisminä, tukiminä, huoliminä, stressiminä, laiskiaisminä, harrastusminä, erakkominä. Onhan noita kun aloin itseäni miettimään. Monta on roolia, joita tässä vuorotellen pyöritän.
En tiedä itsekään enää, kuka olen. Ehkä on aika matkata itseensä.
Miten mua sit kuvaillaaan? Olen ujo ja herkkä, aito ja huumorintajuinen, luotettava mm. kännissä joskus liiankin räväkkä ;D Ja on tullut hulluteltua liikaakin viinan kanssa vaikeina aikoina (mitkä kyllä jatkuvat edelleen) mutta mikään huora/jakari mä en ole, enkä varattujen pokailija.
Niin ja kiltti mä oon, joskus liiankin....
Mut senhän näkee kun katsoo
Katso sisälle sieluun..
Tule lähelle..
Tee kuoreen pieni reikä ja katso...(*_*)
Nimimerkeille parasluottaaitseensä & heivei: Tähän haluaisin uskoa. Ei me kumpikaan virheettömiä olla. Koen sen omalla kohdallani niin, että se vaatii suurta luottoa toista kohtaan että uskaltaa olla oma itsensä tämän seurassa. Tuntuisi sitä sitten olevan.
Se auttaa minua selviytymään kaikesta paremmin.
Kenelle näytät sen oikean minäsi vai näytätkö kenellekään? Tuohan on joku suojautumismekanismi. Usein silti silloinkin ainakin jonkun seurassa pystyy olemaan ilman suojaa.
Jokaisessa hetkessä olen oma itseni, mutta tuon sen eri tavalla esille. Joillekin olen vähemmän ja joillekin enemmän oma itseni. Tavallaan se on itsensä suojelua, mutta pidän sitä enemmän sopeutumisena eri tilanteisiin.
Jospa jokainen näkee jonkun osan siitä hänen oikeasta minästään? Ihmisessä on paljon, mikään ei ole kaikki.
Moni näkee raapaisun jostain tilanteesta ja hetkestä. Aika harva tuntee minua kunnolla. Jos olisit hän niin sinä olet nähnyt sen mitä yleensä olen.
Näin se varmasti on.
Olen juuri se mitä tilanne vaatii. Kuitenkin pohjimmiltani olen kiltti, herkkä, hyväsydäminen, oikeudenmukainen, ujo.
Huomannut, että paljon puhuttu ensivaikutelma istuu ihmisissä sitkeään. Periaatteessa sama mitä teet tai muutut, niin ihmiset puhuu, että se on sellainen ja sellainen. Itse olen kasvanut iän myötä ja toivoisin toisten myös.
Kyllä ihmiset yleisesti ottaen tämän tietävät. Ehkä susta vain tuntuu tuolta? Uskon että muutos kyllä huomataan, sinussakin.
Tuskin mitään hyviä asioita on kerrottu.
No sekä että. Mutta ei sillä sinänsä väliä. Muodostan käsitykseni kuitenkin ihan itse.
Mitä paremmin opin tuntemaan sinua(häntä), sitä varmempi olen.
Jos olisit hän, niin et nähnyt oikeaa minääni, olen pahoillani.
En ole nipottaja siisteydessä, en myöskään ylipuhelias. En ole niin ujo, enkä liian flirttaileva. En pidä tärkeilevistä ihmisistä, enkä välitä heidän mielipiteistään. Olen tässä ylpeä, tiedän. Heiltä voisin oppia paljon asioita.
Millainen olen sitten. Pidän ystävän puolta niin pitkälle kuin mahdollista. Jos koen jonkun asian sydämen asiaksi, teen kaikkeni, että asia menee oikeaksi katsomallani tavalla. En ole kovin sosiaalinen oikeasti, tarvitsen yksinoloa ja aikaa jäsentää asioita päässäni. Olen hyvin syvällinen ihminen ja pinnallinen oleminen ahdistaa pidemmän päälle minua. Toisaalta nämä sosiaaliset tilanteet ovat usein hyvin antoisia, koska nauran sisäisesti näille ihmisille. Säälin ja nauran, skitsotila, mutta niin teen. Tunteet moninaisuudessaan ovat komiikkaa minulle, myös oma tunteellisuuteni huvittaa alituiseen minua.
Otan raskaasti ja henkilökohtaisesti ihmisten huolet ja onnettomuudet. Suren niitä vähän liikaakin. Jos suutun jostain asiasta, olen täysin sanavalmis ja tiedän, että selviydyn keskustelusta yleensä voittajana. Ihmiset, jotka pitävät harmittoman kilttinä hämmästyvät, kun"turpiin tulee" kunnolla. Sen näkee usein silmistä, hämmästyksen. Yksi väärä sana ja tilanne on täysin toinen kuin he ajattelivat.
Voin asettua heikomman puolelle tappelun uhallakin ja olen asettunutkin.
Näen sosiaalisten tilanteiden pelin. Esitän mielummin hölmöä, koska näen siten helposti, millainen on ihmisen moraali ja ajatukset.
Luon mielikuvia ja hauskuutan itseäni niillä. En suhtaudu niihin kovin vakavasti.
Olen hyvin tunteellinen ja harkitseva itselleni tärkeissä asioissa ja kun rakastan jotain ihmistä teen sen äärimmäisen pitkällä tähtäimellä.
Olipas pitkä ja itseen keskittynyt vuodatus, nauran olemattomaan partaani ja luotan siihen, ettei kukaan jaksanut lukea tätä loppuun asti, koska lopulta ihmistä kiinnostaa vain oma napansa ;).
Kerran luin kirjastossa kirjaa persoonallisuustyypeistä. Neljä eri tyyppiä oli muutettu väreiksi. Kaksi väriä punainen ja keltainen edustavat ulospäinsuuntautuneita ekstroverttejä. Vihreä ja sininen taas sisäänpäinsuuntautuneita introvertteja. Kirjan mukaan kaikissa ihmisissä olisi olemassa kaikki nuo värit, mutta jokin yksittäinen väri korostuisi sitten ehkä voimakkaimmin. Ja sitten on vielä niin, että jonkun toisen ihmisen kanssa tuleekin esille eri piirteitä itsestä, kuin jonkin toisen ihminen kanssa.
En voi olla varma, olisiko hän nähnyt oikean minäni. Tarkoituksella en ainakaan ole esittänyt mitään roolia, vaan suuret tunteet herättää mun ujouden ja pelkoja. Itseasiassa hän persoonana nimenomaan onnistuu mun ujouden karistamaan ja saa mut rohkeammaksi ja energiseksi. Ne on ne tunteet, jotka aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta (johtuen aiemmista kokemuksista).
Totta, että luottamus on se juttu. Jos luottaa, uskaltaa myös olla oma itsensä. Ja paljastaa itsestä myös sellaista, joka tekee myös haavoittuvaksi.
Tiedän myös nuo värit, olen vihreä. :)
Ja niissä on perää.
Okei, joo voisin kuvitellakin hänen (kaipaamani) olevan vihreä. Mä luulen myös että olen vihreä :)
Äippä tarkkaile enää jätäppä rauhaan.
Ketä noin harmittaa, onko sua tarkkailtu liikaa? :o
Juu niin toiset rakastaa mua ja toiset vihaaa.
Omalta osaltani voin sanoa,jos katson sinua pitkään suoraan silmiin,niin silloin näet sen joka todella olen..
Tämä oli vastauksista ensimmäinen, joka todella pistää miettimään. Olen nähnyt niistä paljonkin. Ihailua, lämpöä ja hyväksyntää, mutta myös surua (sellaiseksi sen olen tulkinnut). Toivon, että minä en ainakaan ole millään teoillani syynä siihen.
kyllä kaikkia niitä,myös surua,sinä kyllä aiheutat sen mutta ei se ole sinun vikasi..sinä vain olet ,liian myöhään kaikki,mitään väliä enää..
Toivon ainakin että näet sen että oikeasti olen todella hyväsydäminen ja kiltti en ollenkaan ilkeä, enkä paha. En tarkoituksella loukkaaa ketäään
Ihmiset loukkaantuvat niin erilaisista asioista. Siihen vaikuttaa aiemmat traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät muistot, jotka tulevat esiin usein tiedostamatta yllättäen vastaavanlaisissa tilanteissa.
Sinulle/hänelle sanoisin: Olet siis loukannut, mutta uskon ettet tarkoituksella ja ne asiat olen jo käsitellyt. Ethän voinut tietää silloin, mitä olen kokenut kunnen niistä ole ehtinyt sulle puhua. Kaikki on siis hyvin.
ja lisäksi olen itse ihmesuhderintamalla todella kokematon,
Niin olen itsekin. Siksi juuri niin epävarma kaikesta.
Älä käsitä väärin..olet ollut myös päivieni ilo,auringon säde harmaudessa.Olet auttanut jaksamaan läpi raskaidenkin aikojen,ihan pienillä teoilla,vaikket edes tiedä sitä.Pieni hymy on monta kertaa pelastanut päiväni,harmi vain,että siihen se on jäänyt ja tulee myös jäämään..Kiitos kuitenkin,että edes sen verran olet välittänyt.