Mitähän siinä tapahtui

Aluksi et ollut elämässäni tai en kiinnittänyt huomiota sinuun, sitten huomasin sinut ja nyt en saa sinua enää pois mielestäni. Kohtaloa vai sattumaa?
6403
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Ehkäpä jonkin korkeamman suunnitelmaa kaikki :)

Äänestä

Mulla saattoi olla jotain siinä tekemistä kanssa. Muistan ensikatseen ja tunteet. Sitten kysyin ehkä jotain yllättävää ja huomasin välillämme jotain. Nyt on helppo jutella ja arvostan sinua, ajattelen paljon sinua. Oikeastaan olet mielessäni jatkuvasti. Kuitenkin tilanne on mahdoton tavallaan. Ihminen jonka seurassa viihtyy ja saa inspiraatioita, ei niitä ole liikaa.

Äänestä
  • Kuulostaa tutulta, mutta tuskin mulle(n) kuitenkaan. En usko että olen hänen mielessään, koska on taas niin hiljaista. Eikä hän varmaan täällä edes käy.
    Hyvältähän se kyllä tuntuisi kuulla olevansa jollekin tärkeä. Ei sitä liian usein kuule.

    Jotain kuitenkin välillämme tapahtui. Kaikki ei voi olla vain mun päässäni. Nyt ehkä jokin on muuttunut?

    Äänestä

  • Enosaaminäkäänsanoa22 kirjoitti:

    Kuulostaa tutulta, mutta tuskin mulle(n) kuitenkaan. En usko että olen hänen mielessään, koska on taas niin hiljaista. Eikä hän varmaan täällä edes käy.
    Hyvältähän se kyllä tuntuisi kuulla olevansa jollekin tärkeä. Ei sitä liian usein kuule.

    Jotain kuitenkin välillämme tapahtui. Kaikki ei voi olla vain mun päässäni. Nyt ehkä jokin on muuttunut?

    Mitä on tapahtunut?
    Mikä on muuttunut?

    Äänestä

  • Mäosaan kirjoitti:

    Mitä on tapahtunut?
    Mikä on muuttunut?

    On niin hiljaista hänen puoleltaan. Se voi tarkoittaa jotain tai olla tarkoittamatta. Edelleen on helppo ja tuntuu hyvältä jutella hänen kanssaan, mutta miksi keskustelumme ovat muuttuneet aiempaa pinnallisemmiksi?

    Mulla on ikävä sitä kun puhuttiin kaikesta mahdollisesta, elämän pienistä tärkeistä asioista, itsestämmekin. Mulla on ikävä sua.

    Äänestä

  • Enosaaminäkäänsanoa22 kirjoitti:

    On niin hiljaista hänen puoleltaan. Se voi tarkoittaa jotain tai olla tarkoittamatta. Edelleen on helppo ja tuntuu hyvältä jutella hänen kanssaan, mutta miksi keskustelumme ovat muuttuneet aiempaa pinnallisemmiksi?

    Mulla on ikävä sitä kun puhuttiin kaikesta mahdollisesta, elämän pienistä tärkeistä asioista, itsestämmekin. Mulla on ikävä sua.

    Meilläkin yhdessäolo oli...ja on edelleen...jotain ainutlaatuisen mukavaa ja välitöntä, mutta kun mä kerroin rakastavani, mä aloin ihan pikkaisen miettimään sanomisiani, etten olisi liian tungetteleva.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


miehellevain kirjoitti:

Aluksi et ollut elämässäni tai en kiinnittänyt huomiota sinuun, sitten huomasin sinut ja nyt en saa sinua enää pois mielestäni. Kohtaloa vai sattumaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu