Jaz'in "koti, uskonto, isänmaa"

Kun Jasmin Mäntylä, 25,
katselee vanhoja lehtijuttuja
itsestään, hän omien sanojensa
mukaan pyörittelee päätään
sille, kuinka sinisilmäinen
on ollut. Vaikka kolhuja, haukkuja
ja pettymyksiä on tullut, yksi
on pysynyt.
– En ole koskaan menettänyt
uskoani, se on aina ollut kaiken
pohjalla.
Koti, uskonto, isänmaa. Kokoomusnuorissa
jo vuosia toimineelle
nuorelle naiselle kaikki nämä perinteiset
arvot ovat läheisiä. Uskonkriisiä
hän ei ole kokenut.
– Ei ole ikinä ollut sellaisia epäilyksiä
mielessä, että olisin kokenut
olevani ei-uskova. Usko on aina
ollut siellä pohjalla, mutta en ole
tehnyt siitä numeroa. Äidin kanssa
käymme kirkossa, joulukirkko on
ihan perinne.
– Se, että jotkut eivät usko mihinkään,
on hassua. Kuinka voi olla
uskomatta? Jonkinlainen usko on jo
oman itsen kannalta tärkeä, se antaa
varmuutta elämään, kun tietää että
on jotain pysyviä asioita.
Mäntylä ei muista koskaan joutuneensa
puolustamaan uskonnollisia
näkemyksiään. Ehkä juuri siksi,
etteivät ne ole kuuluneet hänen julkisuuskuvaansa.
Kun nuori nainen
on nähty lehtien sivuilla, aiheena
”Kuinka voi olla uskomatta?”
ovat olleet mönkään menneet
miesjutut, paljastavat
kuvat tai känniset kolaroinnit.
Kirkkoon hänet on yhdistetty
ainoastaan hääkuvissa.
”Kirkkoon enemmän
suvaitsevaisuutta”
Julkisuudessa ryvetetty kohukaunotar
kaipaa seurakunnilta yhä
rennompaa otetta.
– Suvaitsevaisuutta ylipäänsä pitäisi
olla enemmän. Pappien pitäisi
toimia esimerkkeinä muille, mutta
monella on vähän liian jäykkä
asenne. Ihmisten pitäisi voida olla
rennosti kirkon tapahtumissa.
Nykyisin yhä useampi nuori aikuinen
eroaa kirkosta. Verorahojen
säästämisen lisäksi syyksi kerrotaan
suivaantuminen naispappeuskiistaan,
muodossa tai toisessa.
– Naispappeuskiistat ja muut
ihmisten väliset riidat eivät saisi
vaikuttaa kirkosta eroamiseen.
Minusta eroaminen tuntuu aina
jollain tavalla kirkon kieltämiseltä,
Mäntylä pohtii.
Jos kirkon oma väki kaipaa Mäntylän
mielestä lisää suvaitsevaisuutta,
sama koskee myös tavallista kanssa.
Kirkossa käynti ei saisi olla mikään
tabu, jota kaikki ihmettelevät.
– Nykyisin se on vähän samanlaisen
ihmetyksen kohde kuin se,
kun lapsena kertoi tykkäävänsä
käydä koulussa.
Joka sunnuntai Jasmin Mäntylääkään
ei nähdä jumalanpalveluksessa.
– Lauantai-iltaisin on
usein työkeikka, eikä silloin kerta
kaikkiaan jaksa nousta aamulla
kirkkoon.
Radio Pookin mediamyyjän päivätyönsä
lisäksi Mäntylä siis tekee
yhä laulukeikkoja.
– Kesällä meni yksi kuukausi ilman
yhtään vapaapäivää, sen jälkeen
olikin hyvä pitää pari viikkoa
lomaa. Parasta keikkailu on silloin,
kun se on puoliksi työtä ja puoliksi
harrastus.
Omaan repertuaariin kuuluvat
mittatilaustyönä Jasmin Mäntylälle
tehdyt kappaleet sekä kotimainen
iskelmä. – Ei kuitenkaan humppa,
hän naurahtaa.
Kysyttäessä intoa laulaa joku päivä
gospelia tulee hetken hiljaisuus.
– Gospel-musiikki on äärettömän
hienoa, olisi kiva koettaa sitä, mutta
mietin onko minusta siihen. Se
vaatii niin paljon tunnetta, sitä ei
voi vaan laulaa mukana.
”Vanhukset ovat tosi
herttaisia”
Viime aikoina Jasmin Mäntylä on
tehnyt avustustyötä oululaisessa
vanhainkodissa.
– Autan yhteisten lauluiltapäivien
järjestelyissä ja kahvitarjoiluissa ja
vien vanhuksia edes takaisin. Vanhukset
ovat tosi herttaisia ihmisiä.
On hienoa nähdä, kuinka kasvoille
nousee iloinen ilme ja he taputtavat
mukana lauluissa.
Vanhempien ihmisten kanssa toimiminen
ei ole Mäntylälle uutta.
– 88-vuotias isoäitini asuu meillä
kotona minun ja äidin kanssa.
Isoäidillä on paljon tuttavia vanhainkodeissa
ja palvelukodeissa,
ja on surullista huomata, kuinka
yksinäisiä he ovat.
Mäntylän mielestä nuorelle sukupolvelle
olisi hyväksi olla tekemisissä
vanhusten kanssa.
– Ei ole parempaa tapaa saada
tietää vanhan ajan maailmasta ja
elämästä silloin. Niistä tarinoista
voi itse kukin ottaa opikseen.
”Jumala kuulee aina
ajatuksemme”
Iltarukouksen Jasmin Mäntylä opetteli
jo pienenä, mutta nykyisin tarve
rukoilemiseen voi tulla hänen
sanojensa mukaan ”milloin vain,
aamulla, päivällä tai illalla”.
– Jos on allapäin tai surullinen,
niin aina se auttaa. Uskon että
Jumala kuulee ajatuksemme aina,
yhteyttä yläkertaan ei tarvitse
erikseen avata vääntämällä nappia
auki niin kuin radiossa.
Rukoileminen on Mäntylälle ennen
kaikkea hiljenemistä ja avun
pyytämistä.
– Sitä en ymmärrä, miksi jotkut
rukoilevat pyytääkseen jotain tavaraa.
Ymmärtämättömät lapset voivat
vielä tehdä niin, mutta aikuisten
tapauksessa se on outoa.

Tainnut vakaumus vaihtua muutamaan kertaan. Miksi olla ihminen ihmiselle, joka on elättänyt sinua, kun voit toivoa entisten elättäjien kuolemaa?

Jo tuolloin (millon lie?) Jässi puhui ihan täyttä tuubaa! Ja tuo "laulajan ura"... *tirsk*

Petturi
Valehtelija
Tekopyhä

Tais olla vanhusten auttaminen vaan oman fetissin toteuttamista...

Kusista paskaa saatana!

Terveisiä

Perseestä

Kusista paskaa saatana!

Terv.
Hekla

Jaska ollut kai yhdyskuntapalvelussa papsuparatiisissa ratin takia.....siitä lähti pyryharakan pappafetissi : D