Kuinka moni nainen täällä antaisi oman lapsensa pois jotta saisi mieluummin uuden poikaystävänsä kanssa bilettää ja muuta hauskaa.? ja poikaystävä olisi vielä pikku-rikollinen, linnakundi, työtön ja kouluttamaton, ei asuntoa, alkoholisti ja pettäjä. No näin kävi, että äitini aikoinaan halusi mieluummin eroon lapsestaan kun kohtasi tämän unelmiensa prinssin. Mutta mikä olikaan palkkio tästä kaikesta . . lapsi oli annettu pois ja mies alkoi pettämään lähes heti kun oli tavattu joten erohan siitä tuli ja nainen jäi yksin eli ei jäänyt käteen ei lasta ei paskaa. Näin käy itsekkäille narsistiäideille joille tärkeämpää on omat halunsa, tarpeensa ja hauskan pito kuin oman lapsen etu.
Mies menee lapsen edelle
jätös
23
1502
Vastaukset
- elämävoirikkoa
Ihmisillä on niin paljon erilaisia kohtaloita. On erilaisia vaimoja, miespuolisoita. Lapset ovat erilaisia.
- pedyäk
Muistanpa muutamien vuosien takaa, kun äiti tappoi lapsensa, koska miesystävä halusi äidin mutta ei lasta. Muistaakseni äiti löi lasta kivellä päähän, mukiloi sitten itseään, kiskoi housut kinttuihin ja jäi metsään makaamaan väittäen, että huppupäinen mies kävi kimppuun, yritti raiskata ja tappoi lapsen. Vielä lapsen hautajaisissa pappi sanoi, että varmaan lapsen viimeinen sana oli "äiti". No niin varmaan, mutta ei ihan siten kuin pappi tarkoitti. Parempi on sitten vaikka antaa lapsi pois kuin tappaa, jos joku ukko on niin tärkeä. Minulla on neljä lasta, eikä maailmasta takuulla olisi löytynyt ainuttakaan ukkoa, johon olisin yhdenkään lapsistani vaihtanut.
- ajatuskinitkettää
En ikimaailmassa luopuisi lapsistani. En mistään hinnasta, on jo ikävä jos menevät mummolaan yökylään. Nousee karvat pystyyn kun tuollaista lukee. Miten kukaan pystyy tuommoseen :(
- jätös
Muistan myös kuinka kaikki lahjaksi saamani esineet mitä lapsena sain sukulaisilta tai ystäviltä niin ne hävisivät kummasti. Äitini väitti, että ne katosivat pesukoneen mukana tai ne varastettiin tai muuten vaan hävisivät vähin äänin, myöhemmin tajusin, että äitini oli myynyt ne luultavasti pikkurahalla, että saisi itselleen ostettua jotain hömppää. Äidilläni oli aina rahapula ja käytti kaikki lapsilisätkin pelkästään ITSEENSÄ, monesti rikkoi säästöpossunikin, jottai saisi ITSELLEEN jotain.
Tällaisia äitejä ei paljon suomessa ole, mutta oma äitini nyt oli tällainen itsekäs, ITSEKÄS ja todellakin pelkästään ITSEKÄS. Minutkin teki ilmeisesti siksi, että saa minusta hieman lapsilisää, muutoinhan olisi saattanut, vaikka myydä minut pikkurahasta jollekin jos se suomessa oisi laillista ja mahdollista.
En koskaan saanut vaatteita vaan jouduin aina kulkemaan rääsyissä ja teini-iässä en saanut muuta vaatteita kuin vanhoja rytkyjä ja esim. en edes alushousuja saanut vaan käytin jotain äidin vanhoja tai omia lapsuuden alushousuja jotka nekin olivat jo käytettyinä hankittu esim. mummoltani. Rintaliivejäkään en saanut ajoissa kun rinnat alkoi kasvaan vaan kerran laitoin äitini rintsikat, mutta äitini raivosi siitä ja jouduin kulkemana loppujen lopuksi ilman rintsikoita. Rinnat kasvoi kovaa tahtia ja kyllä hävetti kulkea iman rintsikoita ja siksipä ryhtikin meni huonoksi kun häpesin niitä.
Nuoruus meni siinä kun jouduon PALVELLA äitini mielitekoja esim. jouduin kulkea erilaisissa kirpputoreilla ja osto&myynti liikkeissä kauppaamassa jotain vanhoja tavaroita, jotta äitini saisi hieman rahaa. Joka aamu piti lähteä kauppoihin ostaan äidilleni tämän mielihalujen mukaan milloin mitäkin ja yleensä omilla rahoillani kun jossain vaiheessa olin hieman töissä mitä nyt nuori ensimmäisiä tilejä saa niin ne laitoin tietenkin ÄITIINI.
Sitten kun menin naimisiin ei se äidin hyysäys siihen loppunut vaan jopa mieheni joutui antamaan äidilleni rahaa ja jouduin maksamaan äidin velkoja omilla rahoillani, ja ei ei todellakaan lainaksi koska äitini ei ikinä ole penniäkään maksanut takas vaan sinne ne on menny kaikki äidille kuin kankkulan kaivoon. Nykyisin ei onneksi tarvi lähetellä rahaa koska äitini on edunvalvonnassa eikä pääse velkaantumaan tolkuttomasti.
Lisää äidistäni täällä . .
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14296097/tyhman-aitini-stoori
- Vaimojaäiti
Mieheni (lapseni isä) on mulle tärkeämpi kuin yhteinen lapsemme, mutta vaikea olisi ajatella, että uusi mies menisi ohi lapseni. Hirmu monille naisille lapset ovat tärkeämpiä kuin suhde mieheen... sitä en ymmärrä ollenkaan.
- 1säpappa
Mun mielestäni taas on itsestäänselvää, että lapset ovat menevät aina puolison edelle.
- kiinnostaa_tietää
vastaatko seuraavaan hypoteettiseen kysymykseeni Vaimojaäiti.
teitä on kolme, sinä, miehesi ja lapsesi.
on ilta, jääkaapissa vain yksi sämpylä, ei mitään muuta ruokaa missään.
kaikilla on nälkä, mutta muuta ruokaa ei tule ennen kuin vasta seuraavana päivänä joskus. Sämpylää ei saa jakaa kaikkien kesken, vain yksi saa syödä sen.
Kuka teistä kolmesta syö sämpylän? - Vaimojaäiti
Typerä kysymys. Lapsi, koska se on heiveröisin ja tarvitsee ruokaa eniten. Sämpylä menisi heikoimmalle myös siinä tapauksessa, jos se olisi minulle tuntematon lapsi, vanhus tai sairas aikuinen.
No ei semmoista ihmistä ole olemassakaan, jonka vuoksi omat lapset hylkäisin. Ei edes lasten isä, jos on pakko valita. Mielummin en valitse.
- kaksikymmentäyhdeksän
Ei ole (vielä?) lasta, mutta pitäisin miestäni (luonnollisesti sen lapsen isä siis, ei mikään "uusi miesystävä") tärkeämpänä kuin lasta. Jos valita pitäisi. Lapsi kuitenkin jossain vaiheessa rakentaisi itselleen oman elämän, joten jäisin sitten viimeistään yksin, jos olisin aina laittanut lapsen miehen edelle ja saanut miehen kyllästymään suhteeseen. Ja vaikkei kyllästyisikään, niin kyllä siinä varmaan olisi tämä "ai NYT minä olen tärkein, kun se edellinen tärkeä ei enää tarvitse sinua ja löysi uusia tärkeimpiä?!" -asetelma. En itsekään jaksaisi olla mikään kakkonen omassa suhteessani, jos mies pistäisi lapsen minun edelleni.
Ideaali tietysti on, ettei perheessä pistetä ketään toisen edelle, onhan perhe keskenään samanarvoisista yksilöistä koostuva yksikkö.
Sitä taasen en oikein ymmärrä, että jos on lapsi ja uusi lapseen liittymätön parisuhde, että SE parisuhde sitten muka menee oman lapsen edelle. Ihan kuin olisi sen lapsen vika, että vanhemmat ovat eronneet...
Jos sattuu olemaan YH ja on uusi mies tai nainen kierroksessa, niin kannattaisi muistaa, että lapset ovat kuitenkin oma valinta ja oman toiminnan tuotos, eli on kannettava seuraukset (=vastuu omista lapsistaan), eikä vain "heitettävä syrjään" kun tulee uusi uhkea ihminen vastaan. On aika moraalitonta antaa lapsi pois (tai vähän lievemmissä tapauksissa riepottaa hoitoon milloin minnekin mummolaan, kaverille, siskolle....) kun vähän tekee mieli viihteelle. - vastuuvanhemmilla
Jos pakkotilanne tulisi eteen ja pitäisi päättää kumman pelastaisin tulipalosta ensin mieheni vai 2 vuotiaan lapseni, valinta olisi lapsi.
Jos mieheni pitäisi valita kumman hän pelastaisi tulipalosta, minut vai 2 vuotiaan lapsensa, valinta olisi hänelläkin lapsi.
Miksi näin, siksi, kun kumpikin meistä antaisi oman elämänsä tämän lapsen puolesta.
Näin yksinkertaista se on.
Eikä tämä tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi miestäni tai hän minua.
Kyse on pienestä lapsesta joka on täysin riippuvainen meistä kahdesta. Me olemme hänet tähän maailmaan tehneet ja me olemme vastuussa hänen terveydestään ja hyvinvoinnistaan siinä määrin, että tämä vastuu ylittää meidän rakkautemme toisiamme kohtaan hädän hetkellä.
kun lapset ovat aikuisia, he vastaavat itse itsestään ja elämästään. - lapsiparatkärsii
Kyllä näitä lapsensa ohittaneita on kun makaavat joka miehen kanssa entisen kumppanin kaveritkin kai kaikki läpikäyty?Lapsia odottanut ainakin neljälle miehelle ,abortteja useita,missähän vika?Vastuusta päässeet huojentuneita mutta lapsien isät panettelun kohteina koko ajan.Isovanhemmat hoitaa lapsia kun äiti vaan bilettää ja keksii uusia valheita!
- LapsetOvatTärkeintä
Joku on joskus sanonut että ei ole suurempaa rakkautta olemassa, kuin rakkaus omaan lapseen. Olen ollut rakastunut montakin kertaa mieheen, aivan hulluna rakkaudesta... Mutta silti, allekirjoitan sen että rakkaus lapsiin voittaa kaikki muut rakkauden tunteet joita olen kokenut.
Suurin osa äideistä vastaa varmasti, että lapset menee kaiken edelle. Niin minäkin. Voin vain sanoa, kun olen ollut lähellä menettää yhden lapsistani, että vaikka en ole uskonnollinen, niin silloin rukoilin että lapsi säästyisi ja minä kuolisin hänen sijastaan. Vaikka se ei olekaan mahdollista... Mutta olin silloin aivan epätoivoinen kun lapsen henki oli vaarassa. Antaisin milloin vain oman henkeni säästääkseni lasten hengen, jos sellainen tilanne eteen tulisi. En edes epäröisi... Ja tiedän että mieheni tekisi saman.- nellimaariaaaa
Minua vähän ärsyttää tuo tuollainen ajattelu, että "rakkaus lapseen on suurempaa kuin mikään muu". Sillä jotenkin vähätellään sitä, jos joku on ihan oikeasti tosi rakastavainen kumppaniaan kohtaan ja välittää kumppanistaan enemmän kuin muista.
Siis tietenkin, jos on niitä lapsia, niitä täytyy rakastaa melko ehdoitta. Mutta siis esimerkiksi minulla ei ole lapsia (en aio hankkia), ja rakastan puolisoani aivan äärettömästi. Sitten tulee joku vatipää, jolla on niitä lapsia, siihen jeesustelemaan, että "mutta minä koen OIKEINTA rakkautta, koska minulla on LAPSIA! Sinun rakkautesi puolisoosi ei ole MITÄÄN verrattuna vanhemman rakkauteen lapseensa!!" siis meinaa oikeasti palaa hermo, koska mitäs helvettiä, mitä se toinen ihminen on luokittelemaan itseään sen suuremmaksi rakastajaksi kuin kukaan muukaan? Ei rakkauden määrää noin voi mitata.
Ja jos tuo lause pitäisi paikkansa, niin sitten en varsinkaan haluaisi lapsia (enhän toki halua muutenkaan niitä riesakseni), koska sittenhän en enää "saisi" rakastaa puolisoani piloille, vaan olisi velvoite laittaa ne mukulat hänen edellensä. Ja sama toisinpäin, jäisin myös itse paitsioon. Skenaario olisi eri, jos sen voisi (saisi) nähdä niin, että ne mukulat ja puoliso on yhtä tärkeitä. - hmm..toisaalta
nellimaariaaaa kirjoitti:
Minua vähän ärsyttää tuo tuollainen ajattelu, että "rakkaus lapseen on suurempaa kuin mikään muu". Sillä jotenkin vähätellään sitä, jos joku on ihan oikeasti tosi rakastavainen kumppaniaan kohtaan ja välittää kumppanistaan enemmän kuin muista.
Siis tietenkin, jos on niitä lapsia, niitä täytyy rakastaa melko ehdoitta. Mutta siis esimerkiksi minulla ei ole lapsia (en aio hankkia), ja rakastan puolisoani aivan äärettömästi. Sitten tulee joku vatipää, jolla on niitä lapsia, siihen jeesustelemaan, että "mutta minä koen OIKEINTA rakkautta, koska minulla on LAPSIA! Sinun rakkautesi puolisoosi ei ole MITÄÄN verrattuna vanhemman rakkauteen lapseensa!!" siis meinaa oikeasti palaa hermo, koska mitäs helvettiä, mitä se toinen ihminen on luokittelemaan itseään sen suuremmaksi rakastajaksi kuin kukaan muukaan? Ei rakkauden määrää noin voi mitata.
Ja jos tuo lause pitäisi paikkansa, niin sitten en varsinkaan haluaisi lapsia (enhän toki halua muutenkaan niitä riesakseni), koska sittenhän en enää "saisi" rakastaa puolisoani piloille, vaan olisi velvoite laittaa ne mukulat hänen edellensä. Ja sama toisinpäin, jäisin myös itse paitsioon. Skenaario olisi eri, jos sen voisi (saisi) nähdä niin, että ne mukulat ja puoliso on yhtä tärkeitä."olisi velvoite laittaa ne mukulat hänen edellensä"
Eihän rakkaus ole mikään velvoite.
Ihan yhtälailla se puoliso on "riesa", jos kerran rakkauden koet riesaksi.
On kyllä toisaalta myös niitä ihmisiä, jotka eivät juuri rakasta tai edes välitä lapsistaan. Valitettavasti ja ilmeisen paljonkin. - LapsetOvatTärkeintä
nellimaariaaaa kirjoitti:
Minua vähän ärsyttää tuo tuollainen ajattelu, että "rakkaus lapseen on suurempaa kuin mikään muu". Sillä jotenkin vähätellään sitä, jos joku on ihan oikeasti tosi rakastavainen kumppaniaan kohtaan ja välittää kumppanistaan enemmän kuin muista.
Siis tietenkin, jos on niitä lapsia, niitä täytyy rakastaa melko ehdoitta. Mutta siis esimerkiksi minulla ei ole lapsia (en aio hankkia), ja rakastan puolisoani aivan äärettömästi. Sitten tulee joku vatipää, jolla on niitä lapsia, siihen jeesustelemaan, että "mutta minä koen OIKEINTA rakkautta, koska minulla on LAPSIA! Sinun rakkautesi puolisoosi ei ole MITÄÄN verrattuna vanhemman rakkauteen lapseensa!!" siis meinaa oikeasti palaa hermo, koska mitäs helvettiä, mitä se toinen ihminen on luokittelemaan itseään sen suuremmaksi rakastajaksi kuin kukaan muukaan? Ei rakkauden määrää noin voi mitata.
Ja jos tuo lause pitäisi paikkansa, niin sitten en varsinkaan haluaisi lapsia (enhän toki halua muutenkaan niitä riesakseni), koska sittenhän en enää "saisi" rakastaa puolisoani piloille, vaan olisi velvoite laittaa ne mukulat hänen edellensä. Ja sama toisinpäin, jäisin myös itse paitsioon. Skenaario olisi eri, jos sen voisi (saisi) nähdä niin, että ne mukulat ja puoliso on yhtä tärkeitä."Siis tietenkin, jos on niitä lapsia, niitä täytyy rakastaa melko ehdoitta. "
Vanhemmat rakastaa lapsiaan yleensä aina ilman ehdoitta, ilman mitään "täytymistä". Se on vaan luonnollista, omaan lapseen tulee ne rakkauden tunteet vaan jostain, kun se lapsi syntyy, ja oikeastaan jo silloinkin kun lapsi kasvaa sisällä...
Eihän tämä ole mikään rakkauskilpailu. Että kuka rakastaa OIKEINTA rakkautta...? Sairastahan kenenkään on sillä tavalla miettiä tätä asiaa, ikävä jos joku on näin sulle sanonut.
Minun tunteeni ovat nämä. Kumpikaan rakkaus, rakkaus lapsiin tai puolisoon, ei ole toisiltaan mitenkään pois. Rakastan lapsiani ja olen onnellinen, että heidät on annettu mulle lainaan hetkeksi. Ehkä se tilanne on alleviivannut minulle sen tunteen, kun lapsi on ollut vähällä kuolla. Rakastan myös miestäni, ja vielä toistan tähän tuon viimeisen lauseen jonka kommenttiini jo aikaisemmin laitoin: tiedän että mieheni tekisi samoin, antaisi lastemme takia vaikka henkensä. Ehkä se kuulostaa jeesustelulta jostain, mutta se on fakta, ei mitään asian romantisoimista.
Nauti sinä miehesi kanssa välisestänne tunteesta. Olettehan te perhe ilman lapsiakin, sehän on teidän oma valintanne haluatteko lapsia vai ette. Minä taas nautin siitä että olen elossa ja minulla on perheeni, ja meidän välisemme, keskinäinen rakkaus toisiimme. - epärakastettu
Minullekin on pari kertaa sanottu noin, että se ei ole mitään jos rakastan miestä, mutta "vain jos on lapsia, saa tuntea oikeaa aitoa rakkautta" ja onhan se vähän silleen ärsyttänyt.
Minun isäni laittoi ja laittaa aina itsensä edelle ja on vieläkin (olen 30) sitä mieltä, että hän on tärkein ja hänen juttunsa ovat etusijalla. Saneli aina "ehtoja" tykkäämiselle: "jos et tee niinku minä sanon, sinä et tykkää minusta ja sitte minä tapan itseni". Tässä on esimerkki siitä, ettei kaikki rakasta mitenkään ehdoitta.
Itse en "rakastaisi" mitään koulukiusaajaa tai muuta toisia tahallaan satuttavaa lasta. Välittäisin, kuten välitän isästäkin, mutten kyllä hokisi tärkeimmäksi ja ihanimmaksi koko maailmassa. Ilkeät ihmiset eivät ansaitse rakkautta ja kehuja.
Mutta lähtökohtaisesti siis mielestäni normaalioloissa puoliso ja lapset olis yhtä tärkeitä ja rakastettavia, en tajua miten jotkut voivat nostaa itseään jalustalle sillä, että sattuu olemaan lapsia kun toisilla ei ole. - Edellinen
Onhan se tietysti naiivia kuvitella että kaikki vanhemmat rakastaisivat lapsiaan pyyteettömästi ja myös osoittaisivat sen. Valitettavasti! Todella kauheat kokemukset sulla.... Kun ei ole mitään rotia siinä, kuka niitä lapsia hankkii/saa. Jotkut haluaisivat, mutteivät saa, ja jotkut jotka ei pysty tai halua heistä huolehtia, heitä sitten saavat.
Minusta on reilua kaikkia kohtaan tiedostaa, jos ei halua ottaa sitä vastuuta lapsen aineellisesta mutta myös henkisestä hyvinvoinnista, eikä sitten "hanki" lapsia ollenkaan, jos siltä tuntuu... Eihän sitä voi tietenkään etukäteen kuvitella sitä sidettä millaiseksi se lapsen kanssa muodostuu. Ja kukaan ei voi kuvitella etukäteen myöskään sitä työn määrää joka lapsen kanssa on tehtävä, oli lapsi ns. helppo tai ei. Siihen pitää realistisesti "valmistautua" henkisesti myös, ettei tule yllätyksenä. Joillain tulee ilmeisesti ns. koiranpentu-efekti, että kun se suloinen vauva alkaakin kasvaa tai onkin hankala ja itkee ja vaatii kaikkea, niin ei sitten tykätä tai jaksetakaan kasvattaa. Silloin saattaa olla että lapsesta kasvaa "ilkeä", joka onkin itseasiassa oirelua huonosta kasvatuksesta kotona tai sen puutteesta, eli vanhempien vika, ei lapsen! Tai oikeastaan, rakkauden ja välittämisen puutteesta.
Sanon suoraan että ei se rakkaus vähene lasta kohtaan, vaikkei hän korrektisti käyttäydykään. Se on vanhempien homma puuttua siihen käytökseen ajoissa. Se on sitä kasvattamista, jota vanhempien on tehtävä. Rahalla ei voi ostaa esim hyvää käytöstä ja toisten kunnioittamista...
Ei minulla ole itselläkään ollut mikään helppo lapsuus... ja juuri siksi haluankin että lapseni tietävät, että rakastan heitä yli kaiken. Ja se ei ole todellakaan sama asia kuin että hemmottelisin heidät jotenkin piloille! Rakkautta ja jjärkeviä rajoja, se on se vanha mutta toimiva juttu... - 1säpappa
Vähän ehkä karrikoidusti, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että rakkaus puolisoon on aina enemmän tai vähemmän rakkautta itsekkäistä syistä. Rakkaus lapseen taas on täysin epäitsekästä.
- mamelukkipää
1säpappa kirjoitti:
Vähän ehkä karrikoidusti, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että rakkaus puolisoon on aina enemmän tai vähemmän rakkautta itsekkäistä syistä. Rakkaus lapseen taas on täysin epäitsekästä.
Aijaa? Minä en ole koskaan nähnyt asiaa noin? (Paitsi joskus yläasteella kaverit seurusteli ja "rakasti" poika- ja tyttökavereiaan, koska "nokun kaikki muutkin seukkaa, minäki haluun!!" ja sitten valikoitui niitä kaikenlaisia hiippareita seurustelukavereiksi, kun oli vain "oltava joku".)
No, näkökulmahan tuokin.
Ja kyllä ne muksutkin joillekin on "osa kulissia", siis että täytyy olla ne, koska "sitten pidetään jonakin", vaikkei siis OIKEASTI niinkään välitä siitä LAPSESTA. Käsittikö joku, mitä ajan takaa...
No onneksi sentään vähintään puolet parisuhteista on aitoja ja vähintään puolet lapsi-vanhempi-suhteista on aitoja myöskin..
- somebodyelse
Omasta mielestäni:
- Jos on puoliso, hän on tärkein. Jos on puoliso sekä lapsi(a), he ovat yhtä tärkeitä.
- Jos on avoerolapsi, hän on tärkein. Jos on se oma avoerolapsi sekä uusi puoliso, tilanteesta riippuen joko yhtä tärkeitä tai lapsi etusijalla (varsinkin tuoreemmissa uusioparisuhteissa!! Eri juttu, jos on uuden kanssa ollut yhdessä 10-20 vuotta jo... sitten voi pitää yhtä tärkeänä sen lapsen kanssa.)
- Jos on puoliso, jolla on avoerolapsi, puoliso on tärkein tai hän ja lapsi yhtä tärkeitä (ja jos ei pysty tykkäämään siitä lapsesta, ei tartte mennä yhteen semmosen kanssa, jolla on se lapsi).
Kaikenlaisille ihmisille ei sovi vanhemmuus. Sellaisten ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan.
Tuohon, mitä joku sanoi, ettei kehuisi lasta, joka olisi kiusaaja, niin en minäkään. Häpeäisin aivan törkeästi. Toki kasvattaisin hetimmiten pois kiusaajasuunnasta, mutta jos ei vain kasvaisi "oikein", niin häpeäisin. En silti lakkaisi välittämästä tai mitään kadulle potkaisisi (kuvaannollisesti, jos kyse alaikäisestä, 18 voisin jo potkaistakin pihalle), mutta en kyllä haluaisi kiusaajalapseni luulevan, että hyväksyisin hänet sellaisena kiusaajana. Olin itse rajusti koulukiusattu, minkä takia pari kertaa melkein tapoin itseni, joten en voisi sietää ihmistä, joka pitäisi kiusaamista millään tavalla oikeutettuna. Jos ei kasva kunnolliseksi, niin ei se aina vanhempienkaan vika ole - ne minun kiusaajani saivat kyllä kovaa huutia vanhemmiltaan ja koulustakin, mutta kyllä ne silti kiusasivat, koska hokivat vain, että heillä on "oikeus" tehdä niin ja "porukat on paskapäitä". Sinänsä ihme, koska uskovaisista oli kyse. Mutta siinä ei voi kyllä vanhempia syyttää yrittämisen puutteesta.
No, onneksi suurin osa vanhemmista taitaa onnistua vähän paremmin ja lapsistakin iso osa kasvaa ihan kivoiksi ja järkeviksi. Itse en vielä tiedä, haluanko lapsia tai tuleeko niitä jonkun parisuhteen myötä joskus, mutta tällä hetkellä siis puoliso on se ykköstärkein. - FuckMyLife
No en mää sit jaksa pitää ittestäni huolta jos mun äiti ei välittäis musta. Polttaisin vaa röökii ja tappaisin sen poikaystävän
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1284815- 303056
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161777Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221740Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181591Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711451Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi181218Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?101189Ison Omenan uhri tukahdutettiin kuoliaaksi. Kuolinsyynä sydämen pysähdys.
Eli naisen hengittäminen estettiin ja tästä oli suorana seurauksena sydämen pysähdys. Ihan oppikirjan mukainen tapaus. H171157Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161147