Kano oli radikaali jujutsun kehittäjä, joka otti judoon useiden jujutsu-koulukuntien tekniikoita eikä epäröinyt hyödyntää Aasian ja Euroopan painilajien parhaita puolia kehittäessään judoa. Myös harjoittelutekniikassa Kano ja judo olivat edelläkävijöitä, randori syrjäytti katan tärkeimpänä harjoitusmuotona ja tulokset puhuivat puolestaan. Alkuvuosina maksimaalisen tehon periaate ohjasi lajia enemmän kuin perinteet. Elämänsä alkupuolella judo keskittyi omaksumaan parhaita asioita ympäriltään ja ehkä siksi kehittyikin maailmanlaajuisesti menestyneeksi kamppailulajiksi.
Nyttemmin judo on kehittymisen sijaan keskittynyt rajoittamaan itseään. Tekniikoita ja otteita karsitaan tavoitteena kuvitteellinen "puhdas judo", jota pitäisi puolustaa. Ainakin Suomessa kataa kumarretaan kun Mekan pyhää kiveä ja maailmalla Vizer kieltää judokoita osallistumasta muiden kamppailulajien kilpailuihin, jotta "judo pysyisi puhtaana vierailta vaikutteilta". Olisiko Kano, vallankumouksellinen kamppailun kehittäjä, halunnut että judoa pidätellään väkisin takavuosien muotissa? Vai olisiko Kano kuitenkin ollut eturivissä viemässä judoa kohti yhä tehokkaampaa tekniikkaa hyväksyen kaikki uudet hyvät ideat sekä positiiviset vaikutteet muista lajeista?
Ollaanko tilanteessa, jossa vapaaottelu, brasilialainen jujutsu ja lukkopaini ovat filosofialtaan lähempänä alkuperäistä judoa kuin judo itse? Näissä uudemmissa kasvavissa ja menestyvissä lajeissa evoluutio ja uuden tekniikan soveltaminen ovat lajien moottori, lähes itseisarvo. Bjj harrastajat lataavat joka kuukausi youtubeen uusia tekniikoita, josta osa jää kuriositeeteiksi ja osa nähdään MM-kisojen ratkaisutilanteissa. Myös judossa syntyy uutta, mutta uuden kehittäminen ei tunnu nauttivan samanlaista arvostusta. Pikemminkin päinvastoin, kun esim. Yaden Gerbi onnistui ratkaisemaan MM-finaalin uudella tekniikalla, IJF kiirehti kieltämään sen.
Olisiko aika palata judon juurille. Unohtaa peruutuspeiliin (katat, oletetut olympiakomitean toiveet ym.) katsominen ja mennä eteenpäin kuten Kanokin aikoinaan meni? Olisiko aika tehdä judosta uudelleen takkipainilajien kuningas, jonka harrastaja tietää selviävänsä kunnialla kaikissa tilanteissa, myös sillon, kun vastustaja syöksyy jalkoihin tai saa yrittää kuristaa selkäpuolelta kauemminkin kuin parikymmentä sekuntia?
IJF:n sääntöjä on vaikeaa täältä käsin muuttaa, mutta asenteissa voimme päättää olemmeko edelläkävijöitä vai perässähiihtäjiä. Esimerkiksi, onko nuorelle kilpailijalle tärkeämpää osata nagenokataa vyökokeessa vai näyttää siellä sen sijaan oma Koreankieppi, joka on toiminut isojen kisojen finaalissa?
Nyttemmin judo on kehittymisen sijaan keskittynyt rajoittamaan itseään. Tekniikoita ja otteita karsitaan tavoitteena kuvitteellinen "puhdas judo", jota pitäisi puolustaa. Ainakin Suomessa kataa kumarretaan kun Mekan pyhää kiveä ja maailmalla Vizer kieltää judokoita osallistumasta muiden kamppailulajien kilpailuihin, jotta "judo pysyisi puhtaana vierailta vaikutteilta". Olisiko Kano, vallankumouksellinen kamppailun kehittäjä, halunnut että judoa pidätellään väkisin takavuosien muotissa? Vai olisiko Kano kuitenkin ollut eturivissä viemässä judoa kohti yhä tehokkaampaa tekniikkaa hyväksyen kaikki uudet hyvät ideat sekä positiiviset vaikutteet muista lajeista?
Ollaanko tilanteessa, jossa vapaaottelu, brasilialainen jujutsu ja lukkopaini ovat filosofialtaan lähempänä alkuperäistä judoa kuin judo itse? Näissä uudemmissa kasvavissa ja menestyvissä lajeissa evoluutio ja uuden tekniikan soveltaminen ovat lajien moottori, lähes itseisarvo. Bjj harrastajat lataavat joka kuukausi youtubeen uusia tekniikoita, josta osa jää kuriositeeteiksi ja osa nähdään MM-kisojen ratkaisutilanteissa. Myös judossa syntyy uutta, mutta uuden kehittäminen ei tunnu nauttivan samanlaista arvostusta. Pikemminkin päinvastoin, kun esim. Yaden Gerbi onnistui ratkaisemaan MM-finaalin uudella tekniikalla, IJF kiirehti kieltämään sen.
Olisiko aika palata judon juurille. Unohtaa peruutuspeiliin (katat, oletetut olympiakomitean toiveet ym.) katsominen ja mennä eteenpäin kuten Kanokin aikoinaan meni? Olisiko aika tehdä judosta uudelleen takkipainilajien kuningas, jonka harrastaja tietää selviävänsä kunnialla kaikissa tilanteissa, myös sillon, kun vastustaja syöksyy jalkoihin tai saa yrittää kuristaa selkäpuolelta kauemminkin kuin parikymmentä sekuntia?
IJF:n sääntöjä on vaikeaa täältä käsin muuttaa, mutta asenteissa voimme päättää olemmeko edelläkävijöitä vai perässähiihtäjiä. Esimerkiksi, onko nuorelle kilpailijalle tärkeämpää osata nagenokataa vyökokeessa vai näyttää siellä sen sijaan oma Koreankieppi, joka on toiminut isojen kisojen finaalissa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hyviä ajatuksia :)
Kompataan :)
Täsmälleen oikeaa asiaa!
Aivan mielettömän hienoa analyysiä.
Fiksuinta tekstiä tällä kanavalla! Gerbin kuristuksessa meni kaiketi uken olkapää sijoiltaan, ehkä siksi kiellettiin. Jalkoihin tarttumisen kieltäminen on erittäin iso muutos. Sama ero kuin painissa kreikk.-roomalaisen ja vapaan kanssa. Nykysääntö suosii japseja mielestäni. Muistan kun Japanin supertähti Keiji Suzuki hävisi "huonommalle" eurooppalaiselle morote-garilla. Suzuki on ehkä kaikkien aikojen teknisin raskassarjalainen ja elävä legenda Japanissa. Tämmöisillä voi olla yllättävän suuri merkitys judo-politiikassa?
Näinhän se on. Gerbin kuristuksesta sen verran, että olen kuristanut sillä useamman kerran onnistuneesti Bjj-sparreissa, mutta en oikein keksi miten siinä voisi sattua olkapäähän? Mielestäni se on turvallinen ja tehokas kuristus. Toisaalta se on torille melko vaikea, koska sitä on helppo puolustaa, jos osaa varoa ajoissa. Taidettiin kieltää ettei mikään judossa muuttuisi, tai vain silkasta kieltämisen ilosta?
Hienoa tekstiä. .Tämä kiinnostaa monia..Eräs hyvä ystävä ja Italian mestari on puhtaan judon puolesta ja jo opettaa että ei kamppailla voittaakseen ja häviö ei ole tappio. .Kun jotkut koulut leipoo mestareita hinnalla millä hyvänsä.keskitty niihin jotka ovat nopeita oppimaan ja pääsee piiriksoihin..hänelle jokainen on yhtä tärkeä opoilaana..judon henki on tärkeä muistaa..
Gerbi käyttää kuristuksessa omaa takinlievettään kietoen sen uken kurkulle. Ongelmallista? Toisessa versiossa ote on normaalisti kauluksessa. Lisäksi kuristuksessa on hieman niskalukon makua? Judo halutaan pitää turvallisena aloittelijoille. Yksi kuristus sinne taikka tänne ei judoa kaada. Yleisilme kisoissa on muuttunut paljon edukseen. Tempo on todella hyvä ja komeita heittoja paukkuu paljon.
Yleisilme on hyvä ja mattotekniikan osaaminen kehittyy silmissä, nyt kun sitä sallitaan enemmän.
Isoja pulmia on silti olemassa. Jalkoihin tarttumisen kielto tekee uuden sukupolven judokasta "jalkapuolen kamppailijan" ja vääristää ottelemista. Mieleen tulee väkisinkin taekwondoka, joka näyttää kummalliselta kun potkaisee selvästä lyöntipaikasta vain outojen piste- ja kontaktisääntöjen takia. Lahkeiden varominen myös supistaa tekniikkavalikoimaa sekä pystyssä että matossa ja erityisesti mattoon siirtymisessä, mikä on judon hienoimpia osa-alueita.
Outoa on myös kaikkien harvinaisempien tekniikoiden tulkitseminen niskalukoiksi vaikka moni suositumpi kuristus vääntää nikamia yhtä paljon/vähän. Taustalla tässä lienee se, että uusien tekniikoiden opiskelun sijasta tuomareiden energia menee siihen, kun opiskelevat jatkuvasti uusia tulkintoja yhä monimutkaisemmista otesäännöistä ja jalkoihin tarttumisen tulkinnoista?
Muistanpa kuinka Kyösti aikoinaan otti käsilukon pystystä ja voitti sm-kisoissa kaksi nuorta dania pystykäsilukolla, Kykällä oli ikää jo tuolloin liki 40 v, tämä oli oikeaa judoa ja teknistä taituruutta, samoin Simo Akreniuksen mahtava judo, Timo Korpiolan taidokas Taiotoshi, Kivisen Joken kovuus.
Oli Judon kultaista aikaa tuo, jotenkin puhtaampaa aikaa ja ja hienoja fiiliksiä.
Hienoa aikaa ja isoja tasoeroja jopa arvokisoissa. Katso vanhoja filmejä - ei seisoi vanhat mestarit täyttä matsia nykykisaajia vastaan. Vauhti, voima, nopeus, tekniikka. Kovassa kärjessä ollaan myös tasaisia. No, onneksi huomenna SM kisoissa taas näkee isoja tasoeroja joka saa muutamat voittajat näyttämään tosi hyviltä.
Vertailut entiseen on vaikeita. Nykymestareiden kuuluukin olla parempia! Onhan kaikki kehittynyt, tieto ja puitteet. Silti esim. Arska Tarvainen, Korpiolat, Akrenius, Kivinen, Jimbo , Mylvi Myllylä eivät häpeäisi tänäkään päivänä. Lihaskunnoltaan kenties jopa parempia kuin jotkut nykymestareistamme.
Oulussa nähtiin vanhemman polven edustaja vs nuoremmat. Ottelut kestivät 0:37 0:25 ja 0:53. Näin sen kuuluu mennä. Tappioista huolimatta nostan Jukka Laitiselle hattua,hienoa että näytää mallia osallistumalla.
Usein kuulee (vanhoilta kovilta tekiöiltä) kuinka HE veisivät PUHTAAN tekniikkansa ansiosta näitä reilusti nuorempia kisaajia kuin litranmittaa. Noh kuinka kävi? Litran mitta oli aivan joku muu(kaikki kunnia Laitiselle) joka ei ole sieltä huonoimmasta päästä. Eli tällaiset egon nostatus spekulaatiot voidaan varmaan lopettaa
Eihän tuo kommentti nyt mitenkään tähän keskusteluun liittynyt... Kun on vertailtu vanhoja mestareita/judokoita,tarkoitettu,että miten kävisi,mikäli kohtaisivat saman ikäisinä,eikä kolmenkympin ikäerolla.Toivottavasti Suomessakin järjestetään jossain vaiheessa veteraanien sm-kisat.Vetskut rules!!!
Kannatan ajatusta veteraanien SM-kisoista. Tykkään muutenkin siitä, että veteraanisarjoja on usein mukana shiai-kisoissa. Judo tarvitsee kaikenikäisiä harrastajia ja on hienoa että kaikenikäisille on myös mielekkäitä kisaamismahdollisuuksia. Veteraanisarjat myös mahdollistavat sen, että judokisoihin voidaan hyvin lahteä vaikka koko perheellä kisaamaan, eikä vaan kannustamaan lapsia. Lapsistakin on hauskaa (ehkä joskus noloa) nähdä, kun isä tai äiti vääntää tatamilla tosissaan.
Jokainen sana oli asiaa.Kyllä sitä itsekin on tässä matkalla joutunut nöyrtymään/ymmärtämään varttuneempia judokoita ja elämää ylipäänsä.Nuorempana kuunteli ihmetellen ja ymmärrystä vailla,kun vanhemmat treenikaverit kertoivat ns. sotavammoista ja miten paikkoja kolottaa.Ajatteli vain,että treenin puutetta.Nyt,kun itselle on noita vuosikymmeniä kertynyt,niin samassa jamassa ollaan.Mieli kuin nuoruusvuosina,mutta vartalo ei tottelekaan enää samalla tavalla,kuin ennen... Silti tatamilla ollaan joka viikko ja kisoissakin käyn,oltiin veteraaneista mitä mieltä tahansa.Judo on elämäntapa.Kilpailu kuuluu lajiin,myös veteraaneille,mutta ei ole mitään järkeä pistää vastakkain vuosikymmenien ikäerolla olevia judokoita.Molemmat kovia vertailuryhmäänsä nähden.Veteraanit Rules.Aurinkoista viikkoa Kaikille Suomen judokoille toivottaa juuri tatamilta kotiutunut veteraani judoka.
Kyllä liitty ja toivottavasti ei järjestetä!
Kyllä ne judon katat judoon ihan Kano itse ottanut. Jos ne nyt sais olla
Jalkoihin tarttumisen kieltämine taas on olympia statuksen puolustamista. Ja siksi ihan ymmärrettävää