olin hyvin nuori kun irtosuhteessa sain lapsen, isä asui monen sadan kilometrin päässä, eikä näinollen tiennyt koko raskaudesta mitään, olin hyvin yksinäinen eikä isä tiennyt mitään että olin tullut raskaaksi, päätin (kun nuoria olimme molemmat) että adoption lapsen ilman isän mitään tietämättä, niin tein, nyt 16 vuoden jälkeen otin isään yhteyttä (jolla on jo oma perhe) että hänellä on lapsi ja lapsi haluaa yhteyttä, isä suhtautui asiaan erittäin hyvin ja haluaa tavata lapsen niinkuin itsekkin haluan, teinkö väärin? kertokaa te isät mitä ajattelette asiasta?Kannoin tätä taakkaa näin pitkään ja halusin että kenenkään elämä ei sotkeutuisi kyseisen tapauksen takia. Lapsi on lahja mutta siihen elämänkuvioon se ei oisi mahtunut, ja aborttia en olisi voinut tehdä.
isäksi myöhemmin....
mimosa
61007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuolla aborttiosastolla jauhetaan sitä että "älkää hyvät ihmiset tehkö aborttia vaan antakaa lapsi lapsettomien adoptoitavaksi!"
Esimerkissäsi nähdään että asiat eivät ole niin yksinkertaisia, kuin jonkun periaatteen vuoksi halutaan tuoda esille.
Voinkin kysyä sinulta nyt, teitkö väärin kun et tehnytkään aborttia silloin? Yhtä järkevää kun tuo sinun esittämäsi kysymys tilanteestasi nyt.
Lisää epärehellisiä,toivon että isä ymmärtää lasta ja on hyvä isä sille vaikka äiti teki typerän tempun,ja pitäisikö sulle nyt vielä anteeksi antaa????? sitäkö kerjäät.
isänkin mielestä ratkaisu minkä silloin tein oli hänen mielestään oikein, ei hänkään ois halunnut vielä niin suurta vastuuta alle parikymppisenä. Anteeksi en kerjää koska tekoni ei sitä tarvitse, onni kohdallani on se että isä oli järkevä ja viisas ja ratkaisu oli hänelle se oikea vaikka sen yksin teinkin. Totta, että ajatteluni oli liian itsekästä koska isälle en ilmoittanut aikanaan.Mutta lopputulos on se että lasta ei abortoitu, hän sai hyvän perheen ja onnellisen elämän, ja me isän kanssa saatiin laittaa oma elämämme järjestykseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.....
Ensin avioliitto, ja sitten lapsia jos luoja suo.
puolikkaita sisaruksia omistavana tiedän, että se voi olla yhtä perhehelvettiä. Menit sitten ja teollasi sotkit erään onnellisen perheen elämän. Itse en kestäisi, jos joku nainen tulisi ovelle kertomaan että mun miehellä on lapsi jossain. No way. Tai edes että tämä lapsi tulisi ovelle ja vaatisi tavata isäänsä. Isä on se henkilö joka kasvattaa. Olisit pitänyt salaisuutesi salaisuutena. Ei keinohedelmöitetytkään saa tietää biologisia vanhempiaan!
Tulit nuorena raskaaksi ja teit rakkauden teon: annoit lapsellesi elämän ja perheen, jota et itse pystynyt antamaan silloin. Kannoit lasta, synnytit ja annoit pois, mikä varmasti oli vaikeaa, uskoisin, että yksi elämän vaikeimmista kokemuksista.
Et kertonut silloin isälle...Tottakai olisi ollut hyvä, että isä olisi tiennyt alusta asti, muttet ehkä uskaltanut kertoa, jostain syystä jätit kertomatta..Mutta, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja itselleen pitää antaa anteeksi virheet.
Ehdottomasti toimit oikein kun kerroit isälle nyt lapsesta ja hienoa, että hän suhtautui aikuisen kypsästi asiaan. Tasapainoinen perhe ei aiemman suhteen lapsesta hajoa, parhaammassa tapauksessa vaimo kannustaa miestään tapaamaan lasta.
Lapsi haluaa tavata oikeat vanhempansa ja velvollisuutesi oli kertoa lapsen isälle, eikä varmasti ollut helppo tilanne sinullekaan. Olet saanut kritiikkiä, muttet tarvitse kaikkien hyväksyntää: riittää, että itse tiedät tehneesi niin kuin pitää. Älä enää mieti toimitko oikein: tottakai toimit, kerroit isälle ja teit sen rakkaudesta lapseesi. Siinäpä vastaus: teit sen rakkaudesta lapseesi, miten siinä voisi olla mitään pahaa?