tilanteeni on todella hankala, olen varattu, mutten voi vielä erotakaan hankalan tilanteen vuoksi. Enkä tiedä tarkalleen, kuinka kauan tätä tulee vielä kestämään. Syyt ovat mm. taloudellisia ja lapsista johtuvia. Nyt olen kohdannut aivan käsittämättömän ihanan naisen ja kiinnostus tuntuu olevan molemminpuolista. Nyt harmittaa, että tilaisuus menee ohi suun, kun en voi tehdä aloitetta. En haluaisi herätellä toiveita turhaan toiselle. Onneksi en ole mitään vielä tehnyt, mutta pelkäänpä että ne pitkät katseetkin on jo liikaa. Hän tietää kyllä jo varmasti, että olen kiinnostunut.
Ehkä toisaalta sillä toisella ei ole vielä yhtä voimakasta tämä kiinnostus, toivon ainakin niin, vaikka toisaalta en toivo. :-/
Turha aloitushan tämäkin taas oli. Kunhan avauduin...
Ehkä toisaalta sillä toisella ei ole vielä yhtä voimakasta tämä kiinnostus, toivon ainakin niin, vaikka toisaalta en toivo. :-/
Turha aloitushan tämäkin taas oli. Kunhan avauduin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Inhoan tänne vastailua, tulee vaan kurja fiilis..mutta tutulta kuulostaa. Voisin siis kuvitella, että rakastamallani ihmisellä on vastaava tilanne. Vaikeahan sitä on auttaa, kun ei tiedä, vaikka miten haluaisikin. Jos olisit hän, niin olen huomannut kiinnotuksesi, ne katseet, kaiken..enhän sitä kemiaa yksin ole voinut saada aikaan. En ole snonut mitään, etten menetä sitä vähäänkin ystävyyttä ja läheisyyttä. Myös siksi koska olen pohjimmiltani epävarma ja teen pian itseni naurunalaiseksi toteamalla sinun olevan kiinnostunut, jos kiellät kaiken. Ehkä sinun on helpompi olla näin kanssani, kun et ole tunnustanut mitään.
Ei kai siitä haittaa ole jos tutustutte, eihän sen tarvitse johtaa mihinkään suhteeseen. Olet vain rehellinen tilanteestasi heti, ettei toinen ala kuvitella liikoja.
Eikö olisi kiva tutustua ihmiseen joka herättää mielenkiinnon ja ottaa selvää miksi, vaikkei suhdetta aloittaisikaan.
Voisitko yhtään raottaa verhoa misssäpäin ollaan, tilanne voisi natsata .
Ehkä sun kannattaa oppia sietämään sitä puolisoasi ja yrittää löytää se yhteinen kipinä uudelleen, mikä teillä silloin alussa oli. Ihastuminen on merkki siitä, että haet jotain ratkaisua tilanteeseenne, mutta järkesi sanoo, että haluat kuitenkin pysyä liitossasi lasten ja taloudellisten syiden vuoksi, joten mikä siitä omasta puolisostasi on tehnyt niin kauhean ettet voisi yrittää löytää sitä yhteistä säveltä jälleen, vaan katselet mieluummin aidan toiselle puolen. Onko sinussa itsessäsi ja omassa käytöksessäsi jotain syytä siihen kylmyyteen/kipinän sammumiseen, kannattaa miettiä sitäkin eikä " syyttää" vain toista.
Ikävän kuuloinen ja syyllistävä kommentti ap:lle. Toisaalta ap turha välittää näistä kommenteista täällä, sillä ne ovat aivan turhanpäiväisiä niin kauan kuin muut eivät tiedä tilannettasi ja täällä sitä ei kukaan tarkemmin voi tietää.
En yleensä neuvo muita, mutta nyt voisin antaa neuvon. Ei se, että unohdat ihastuksesi pelasta huonoa liittoasi. Liiton pelastaminen on mahdollista vain, jos kumpikin niin tekee ja korostan kumpikin. Vaikka seisoisit päälläsi ja toinen ei suostu asioita korjaamaan ja muuttamaan niin ei asiat miksikään muutu. Tuo yhteisen kipinän löytäminen ym. tyhjänpäiväinen höpötys ei oikeasti auta ketään, jos liitossa on suurempia ongelmia. Lisäksi kuka voi pakottaa yhteistä kipinää löytymään, ei tunteet tule käskemällä. Tosiasia valitettavasti on se, että moni asuu huonoissa liitoissa talousasioiden, lasten ym. asioiden vuoksi. Hammasta purren, eteenpäin mennen, mutta moni on kuitenkin rakkauttakin kaipaava ja ennenpitkää niitä ihastumisia tai rakastumisia tulee sitten eteen. Eli vaikka tuon ihastuksen jätät silleen niin uusi tulee ennepitkää. Kannattaa myös muistaa, että se mikä on huono suhde yhdelle ei välttämättä ole sitä toiselle suhteen osapuolelle. Mutta pahimmillaan suhde voi aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja jopa itsetuhoisia ajatuksia. Mutta yritä purra vain hammastasi, kyllä siihen helpotus tulee viimeistään lähdön hetkellä.
Annan sulle aikaa miettiä mitä haluat.. älä murehdi..Tiedän että olet ylikuormittunut, siksi yritän huumorin pohjalla sua piristää. Onhan sulla muitakin apuja, mutta myös minä olen läsnä jos jotain tarvitset... kaiken ei tarvitse kaatua sun niskaan...
Tämä oli kaunis kirjoitus. Kiva, kun olet ystävällinen jollekin ja hänen tukenaan, mutta ethän satuta itseäsi.
Tässä tapauksessa oli tilanne mikä hyvänsä, olen tukena..kuulu mun olla sitä muutenki, mutta nyt erityisesti.. Ja sanotaan näin, kun hommat pyörii kuten niiden kuuluu, on se minullekin helpompaa...
Teillä on sitten hienot välit, kuulostaa kivalta.. Minun olisi varmaan vaikea uskoa, että kukaan mitään hyvää haluaisi. Onhan avioero epäonnistuminen ja raskas sellainen, jos lapsiakin on. ja kyllähän se välttämättä herättää ajatuksia epäsopivuudesta ja epänaisellisuudesta, kun tietää kuinka hyvin monet miehet kohtelee äreämpiä ja vaativampiakin vaimoja. Ja omilla epäonnistumisilla ylipäätäänkin ei näytä tulevaisuus muutenkaan mitenkään hyvältä. Ja tiedän nykyihmiset arvostaa ja haluaa vain täysin vahvoja kumppaneita.Yksin on muutenkin tarvinnut pärjätä niin yksin sitten jatkossakin