Onko nämä MINÄ-ihmiset narsistisia? Joka keskustelussa sanoo mitä hyvänsä on puheen loputtua minulla ei ole, minulla on ja minulla jne. Aivan kuin koko maailma pyörisi oman navan ympärillä. Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen vain se MINÄ. Tällaista alkaa karttaa, koska tällainen on vielä usein tylsä tyyppi.
Minä, minä ja taas mielenkiintoinen minä
En_itse
112840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinä voit puhua vain omasta puolestasi, mistä et pidä ja mitä alat karttaa. Et voi yleistää... Vai oletko SINÄ niin viisas ihminen, että voit yleistää ajatuksesi koskemaan keitä tahansa?
kumpiparempi sinun täytyy ottaa kalanmaksaöljyä.
kumpiparempi
Et kykene asennoitumaan muihin empaattisesti etkä ymmärrä, miltä muista tuntuu. Kykenemättömänä eläytymään toisten ihmisten tunnetiloihin ja tarpeisiin tekee sinusta vaikean.
Nämä minä ihmiset ovat rasittavia. Eipä olekaan ihme, kun yksin keikkuvat. Eikö tuommonen osaa edes järjellä olla hiljaa itsestään, vai onko se selvyys, jotta hän on erityisihminen?
Minä-muotoa käyttävä ihminen on vastuuntuntoinen ja ottaa asian vahvasti esille. Inhottavampaa on kun sananmuoto epäsuora.
Minä- muoto on tärkeä osa ihmisen itsetuntoa uskokaa pois, sen käyttöä ei pidä vähätellä. Kumma kun joku tulee keskustelupalstalle sanomaan mitä sanaa ei saa sanoa.
MINÄ olen nyt sitä mieltä, että koska sanon itse olevani tai tekeväni, ajatetlevani tavalla tai toisella niin otan vastuun omista sanoista, ajatuksista ja teoista. MINÄ olen ihminen jolla on terve itsetunto, uskallan pysyä totuudessa.
"Minä- muoto on tärkeä osa ihmisen itsetuntoa uskokaa pois, sen käyttöä ei pidä vähätellä. "
Niin monenlaisia ajatuksia, osin ristiriitaisiakin liittyy tähän "minä, minä" teemaan ja on osin totta, että se liittyy kyllä narsismiinkin, mitä meissä kaikissa ihmisissä on...
Ompa aiheesta tehty näytelmäkin
http://www.hs.fi/arviot/teatteri/a1448519062378
Mutta jäin miettimään sitte erikseen tuota pers. häiriö tasoista, että puhuuko narsisti itse avoimesti ihan siitä omasta minästään/itsestään, ilman vertailua toisiin. Aloittajakin tavallaan tarvitsi sen toisen, itse vs. ne muut jotka puhuu minäminä kieltä, mutta en-itse
Jostain narsistien ominaisuuksista jääny mieleen, että narsisti kätkee todellisen itsensä ja "tiedetään", että narsistin minuus olisi joiltain puutteellinen, jäänyt kehittymättä jolloin hän tarvitsee toista ihmistä, tunteaksen olevansa olemassa, jollekkin joku, että onko narsistilla sitä minää josta hän puhuisi ainakaan totta...
"Yhteenvetona voimme todeta, että narsististen ongelmien ja häiriöiden ytimessä on varhaisen kehitystarpeita vastaavan ja minuutta rakentavan omistautumisen ja peilauksen puuttuminen sekä niistä johtuva minuuden puutteellinen haltuun otto ja hauraus. Minuuden puutteita täydentävän ja minuutta ylläpitävän toisen tarve on suuri."
http://www.jotte.info/narsismin-kohtaaminen
Ilmeneekö se minäminä keskeisyys enemmänkin niin, että narsistin pitää olla keskustelun aiheena, häntä pitää huomioida, hänen tarpeensa ovat tärkeimmät, hän ensin, muut sitten perässä. Vai onko se niin, että narsisti luo niitä vaikutelmia itsestään ja niiden perusteella me kerromme narsistille mikä/millainen hän kulloinkin on. Ilman toista hän ei koe olevansa mitään...
Vai onko "minäminä" taudissa aina edes kyse narsismista. Ainakin monet ikääntyneet/ sairaat käpertyvät niin itseensä, että minäminä puhetta piisaa silloin harvoin kun joku sattuu tulemaan kuulolle...
Mutta onhan noita toki muitakin, joskus jostain kyläpaikoista itsekin lähtenyt ja kotimatkalla miettinyt, että tulipas ny rautaisannos tietoa "isäntäpariskunnan" työstä, lapsista,harrastuksista, vaatteista, ostoksista/mitä mikin maksoi matkoista, jne
http://www.karikuula.com/121
Saahan sitä tietysti sanoa "minä" asioissa, missä ihan kaikki muutkin sanovat. Ei voi olla niin, että osan tulee kieltää persoonallisuutensa asioissa, missä muutkaan eivät koskaan niin tee.
Mutta noissa N-henkilöissä... Olen huomannut, että he eivät vain kestä muiden kehumista! Jos sanoo jotain myönteistä paikalla olemattomasta kolmannesta henkilöstä tai suorastaan ihailee jotakuta ääneen, N-henkilö aina ennemmin tai myöhemmin "mutta olenhan MINÄKIN, MINÄ, MINÄ..." Eikö koskaan voida keskustella mistään tuomatta MINUN itseylentämistä mukaan? He eivät edes huomaa, että keskustelukumppanit eivät samalla tavalla tuo omaa MINÄÄ joka ikiseen asiaan!
Sittenhän SINÄ on tietysti varattu virheille, syytöksille ja syntipukiksi pukemisille, vaikka sitten valheen/itsepetoksen kautta. Jos arvostelisit henkilöä joka asian palauttamisesta MINÄÄN, mitä ei kannata tehdä, niin sitten se olisit lennosta ja miettimättä EIKU SINÄ, joka saat kantaa hänen vikansa!
Luulevat kai, että kuulun heidän hoviinsa, kun kuuntelen minä-jutut lävitse kommentoimatta yleensä juuri mitään. Useinhan he luulevat, että muut ovat automaattisesti samaa mieltä, kunhan itseään fiksuna ja viisaana pitävä N sanoo mitä mielen päällä on. Ihmiskunnan erityiset aivot :-D
Minun mielestäni on aivan ihana pystyä sanomaan, että MINÄ. Olen narsistin uhrina ollut todella hukassa, maahan poljettu, en tiennyt kuka oikeastaan olen, onko minulla oikeuksia ollenkaan. Olin vain toisen omaisuuttaa joka ei saanut olla oma itsensä eikä minulla ollut minkäälaista käsitystä siitä että MINÄ olisin tärkeä. En kunnioittanut itseäni. Minulta oli riistetty kaikki mikä liittyy oman arvontunteeseen ja minuuteen. Matka sieltä ylös löytämään oma itseni on ollut pitkä.
Siksi olen sitä mieltä että jokaisen itsetunnon kannalta on tärkeä opetella sanomaan että MINÄ olen tärkeä, MiNÄ olen kallisarvoinen, MINÄ rakastan itseäni terveellä tavalla, MINÄ arvostan ja rakastan lähimmäistäni niin kuin toivon itseäni arvostettavan ja rakastettavan.
On vain tervettä huomata ja hyväksyä että MINÄKIN olen arvokas ihminen.
"On vain tervettä huomata ja hyväksyä että MINÄKIN olen arvokas ihminen."
MINÄ olen tässä kohtaa samaa mieltä kuin SINÄ
Hyvä ME
Mielestäni on myöskin ihan ok kaikille olla mielenkiintoinen persoona.
Enemmänkin se suojelee narsismilta.