Johan tästä on muutama kuukausi, kun sain luetuksi Heidi Köngäksen väsäämän kirjan Hertta Kuusisesta. Määrittelisin viihdekirjallisuuteen kuuluvaksi ko. kirjasen, suunnilleen puolet siitä käsitteli Hertan eroottisuutta, puolet sitä sun tätä. Aivopestyltä tuntui kuitenkin hänen suhteensa kommunismiin, jopa lapsenomaiselta.
Vakavin kohde Hertan sekstailuissa oli Yrjö Leino, joka hänkin paljastui aikamoiseksi naistenmieheksi, heikohkonpuoleinen luonne, ei päässyt edellisistä naisistaan eroon. Kevyttä oli Köngäksen teksti lukea, montakin puutetta, oliko vähän liian tekasemalla tehty kirjanen. Uskottavuutt Hertan tekosiin ei oikein saanut, mistä Köngäs oli ns. faktat hankkinut Hertan ja Yrjö Leinon luonteenpiirteisiin, ei näkynyt mainintaa lähdekirjallisuudesta. Taisi olla jotensakin ´minusta tuntuu´ - pohjalta kirja huitaistu.
Liian vapaat kädet oli Köngäs ottanut kirjoitteluunsa, olihan siellä jotain pientä mainIntaa Hella Vuolijoesta ynnä muista ´ompelijoistakin´, mutta ainakaan tämä kirja ei tule historiaan jäämään.
Vakavin kohde Hertan sekstailuissa oli Yrjö Leino, joka hänkin paljastui aikamoiseksi naistenmieheksi, heikohkonpuoleinen luonne, ei päässyt edellisistä naisistaan eroon. Kevyttä oli Köngäksen teksti lukea, montakin puutetta, oliko vähän liian tekasemalla tehty kirjanen. Uskottavuutt Hertan tekosiin ei oikein saanut, mistä Köngäs oli ns. faktat hankkinut Hertan ja Yrjö Leinon luonteenpiirteisiin, ei näkynyt mainintaa lähdekirjallisuudesta. Taisi olla jotensakin ´minusta tuntuu´ - pohjalta kirja huitaistu.
Liian vapaat kädet oli Köngäs ottanut kirjoitteluunsa, olihan siellä jotain pientä mainIntaa Hella Vuolijoesta ynnä muista ´ompelijoistakin´, mutta ainakaan tämä kirja ei tule historiaan jäämään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yllättävän vähättelevään sävyyn tuo tämä aloitteentekijä oman näkemyksensä esiin, joka antaa ymmärtää hänen lukijana odottaneen enemmän historiaan pohjautuvaa faktaa, kuin aistillisen Hertta Kuusisen elämää kuvaavaa romaania.
Harmistunut kynänhuitaisu on kyllä tällä kertaa lähtöisin omasta kynästään.
Kirja-arvostelu antaa teoksesta aivan toisenlaisen kuvan, nostaessaan romaanin jopa Heidi Köngäksen parhaaksi teokseksi.
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1442286450377
Luinhan minäkin Hertan ja pikkuisen petyin kun luotin hyviin arvosteluihin. Faktaa oli kyllä, kuten siinä, että poikansa jätti tai joutui jättämään isälleen Moskovaan pantiksi, että tulee takaisin.
Sitten ihmetteli kun poika ei kirjoita mitään, ollen itse vankilassa Suomessa. Omaiset ei hennoneet sanoa Hertalle pojan kuolleen Siperiassa kun Ottoville oli sallinut hänet sinne viedä.
Palstan tila on nyt vaan tämä.
Miksi et itse tee mitään? ainoastaan moitit.
Eipä tuo nimimerkki KEKÄ ole kovin paljon keskusteluja avannut, ainakaan tuolla nikillä.
Palstan tila on sellainen kuin on ilman kekääkin. Kekä ainakin antaa ihmisten kirjoittaa mitä haluavat eikä ole häätämässä pois heti jos joku ilmaantuu kirjoittamaan.
Nyt näin, että yksi aloitus on aiheuttanut kokonaisen palstan tilan mikä se sitten lieneekin
Mikäpä estää ketään tuomasta omaa näkemystään lukemisistaan. ikävähkö perussävy moitteissa saa kyllä arvailemaan, mistä Heidi Köngäksen repostelu kumpuaa.
susille
Minä katselin sen TV:stä tulleen dokumentin ja ajattelin lainata kirjankin ja lainaankin.
Yllättäviä vastauksia sait näiltä toisilta kirjoittajilta ja ainakin, ..niin itse luet, jos haluat ?
Kieltämättä minua on nyt hieman alkanut kiinnostamaan politiikka, koska tämä media tuo sitä aivan liian lähelle.
Jotenkin koen tietämättömyyden piikkiin tuon "huutamala" kirjoittajan vauhkoiluja, joissa hän vannoo Kekkosen ja Väyrysen nimiin.
Sama "huutaja" on tuolla tuomitsemassa "avionrikkojia", valistaen omaa uskollisuuttaan, mutta onkohan hänenkään mies se uskollinen, kun mies pääsee vaimonsa kahleista, ...niin, ..jos pääsee?
Joopa joo, aamuyön sensitiivisimpinä hetkinä perehdyin vielä hetkeksi Köngäksen tekeleeseen, joten ajatuksia on vaikea tiivistää.
Luotan toki aikoinaan mahdottoman paljon lukeneena ja itsekin kirjoittaneena enemmän omaan arvostelukykyyni kuin jonkun ammattikriitikon tuntemuksiin. En edes vilkaissut ole yhdenkään kriitikon mielipiteitä.
Melko lailla kasvamista on sellaisella ´ kirjailijalla´ , joka puoli kirjaa kirjoittaa Hertan seksuaalisuudesta kuin tärkeimpänä asiana hänen elämässään. Aate kuin syrjässä siinä sivussa. Ja milä perusteella - mutu-tuntumallako-, kuulo-ja jälkipuheillako, ei faktan faktaa ole mainita lähteistä. Ainoan elossaolevan niiltä ajoiltako, Yrjö Leinon tyttären Lieko Zachovalovanko muistelmiin. Tai Olavi Paavolaisenko perillisten muistelmiin.
Seksuaalisuus on mahtava elinvoima, mutta vain sen varassako eletään, silloin on heikoilla asiat. Ja naiivilla aatepohjalla kommunismin ihanuuteen, jopa ymmärtämättä Stalinin tekoja.
Edelleen sanon, että heppoinen on kirja Hertasta, loukkaavakin, ottamalla seksuaalisuuden tärkeimmäksi ominaisuudeksi hänen elämässään. Hertta-parka!
Mutta kova ja itsekäs oli Hertta Kuusinen tällaiselta pohjalta kirjoitettuna - ehkä hän olikin, viettiensä varassa elänyt onneton ihminen.
Sehän on selvää, että lukemiskokemusten kritisoiminen on lisääntynyt ikääntyessä, ihmisillä, jotka ovat lukeneet paljon, omien elämänkokemustenkin myötä.
P.S. Heidi Köngäs ei minua kiinnosta piut-paut-vertaa, ehkäpä hänkin oppii kirjoittamaan joskus oleellisista asioista, ei asian vierestä. Enemmän olisi suonut saavan aikaseksi Hertan muista ominaisuuksista, kovin tyhjäksi jäi.
Katselin telkusta pätkän Hertan elämästä. Tulin tulokseen että Hertasta tehtiin heppoinen nainen. Jätin kesken, ei kiinnostava juttu ollenkaan.