Lyhyesti : olen vuosia kärsinyt masennuksesta/ahdistuksesta.
Olin useamman vuoden mielialapolin asiakas (loppujen lopuksi oli tarkoitus aloittaa psykoterapia) mutta olin tilanteessa että en jaksanut hoitaa psykoterapeutin etsimistä ja tapaamisen järjestämistä koska samoihin aikoihin etsin paniikissa töitä itselleni (olin työkkärin asiakas) ja vihdoin sain töitä ja vaikka ahdistus työttömyydestä lakkasi niin nyt muutaman kuukauden jälkeen on iskenyt todella paha uupumus/väsymys/ahdistus ja ahdistaa mennä töihin ja kuoleman toiveet. En jaksa enää.
Terkkarista en edes halua lähteä hakemaan apua tai toivoa sairaslomaa ja työterveyshuoltoa meillä ei ole ja polin asiakas en enää ole. Sain heiltä kirjeen että koska en ollut yhteydessä niin en ole enää heidän asiakas....
Nyt mietin että jos menen yksityiselle ..Voinko saada sairaslomaa ja miten voin selittää tuon poli asian että en enää käynyt siellä tms koska varmasti yrittävät laittaa lähetettä jonnekin keskustelemaan pelkän sairasloman sijaan. Apua :'( en jaksa enää
Olin useamman vuoden mielialapolin asiakas (loppujen lopuksi oli tarkoitus aloittaa psykoterapia) mutta olin tilanteessa että en jaksanut hoitaa psykoterapeutin etsimistä ja tapaamisen järjestämistä koska samoihin aikoihin etsin paniikissa töitä itselleni (olin työkkärin asiakas) ja vihdoin sain töitä ja vaikka ahdistus työttömyydestä lakkasi niin nyt muutaman kuukauden jälkeen on iskenyt todella paha uupumus/väsymys/ahdistus ja ahdistaa mennä töihin ja kuoleman toiveet. En jaksa enää.
Terkkarista en edes halua lähteä hakemaan apua tai toivoa sairaslomaa ja työterveyshuoltoa meillä ei ole ja polin asiakas en enää ole. Sain heiltä kirjeen että koska en ollut yhteydessä niin en ole enää heidän asiakas....
Nyt mietin että jos menen yksityiselle ..Voinko saada sairaslomaa ja miten voin selittää tuon poli asian että en enää käynyt siellä tms koska varmasti yrittävät laittaa lähetettä jonnekin keskustelemaan pelkän sairasloman sijaan. Apua :'( en jaksa enää
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tietenkin voit mennä yksityiselle. Kun on sairausloman paikka, niin on sairausloman paikka. Ei sitä jaksamista niin nopeasti käynnit polilla kuitenkaan toisi (käynnit ehkä kerran viikossa). Kuolemantoiveet kertovat sen verran vakavasta voimattomuudesta, että eiköhän ole breikin paikka.
Ehkä nyt voisit vähitellen aloittaa psykoterapian.
Kolmen kuukauden aikaisemman hoidossaolonehtohan sinulla jo täyttynyt. Hoidon ei tarvitse olla ns. tuoretta, vaan se voi oll ayli vuodenkin takaa. Pohdi asiaa. Psykoterapeutteja voit lähestyä sähköpostitse ja vaikak samalla viestillä useampaa samaan aikaa. Ei ole niin raskasta kuin soittaa jokaiselle mahdolliselle.
Tsemppiä sinulle oikein paljon!!
Kyllä olen yksityiselle varaamassa aikaa mutta ahdistaa jo valmiiksi miten voin selittää tilanteeni ja saada ymmärrystä ja lepoa mitä kaipaan :( pelkään että eivät ymmärrä koska hoitoni päätettiin ja ehkä saan vain viikon sairaslomaa :( hirveää kun joutuu jo näistä ahdistumaan
Masennukseen on sellainen lääke, että "ei anna masentaa".
Pittää ruveta ajattelemaan toisella tavalla, silleen että pönkittää ihtensä niin että "kaikki onkin mukavasti".
Vois auttaa että teet listan, mitä teet että olo parantuisi ja että minkälainen immeinen haluat olla.
Joo voi kuulostaa hölmöltä, mutta ei se oo ollenkaan.
Kirjoitappa ylös kaikki jutut, mitä voisit tehdä että tilanne parantuisi:
- tänään aion olla tunnin iloinen
-keksinpä yhden kivan jutun mitä teen että tulen iloiseksi tänään
- luen jotain myönteistä. (on muuten ilmainen palsta "positiivarit" netillä, minkä voi tilata)
Ite en oo ikinä ymmärtänyt että ollaan "masentuneita". Sitähän itse päättää omat ajatuksensa ja voi tehdä ite tilanteelleen, mitä haluaa.
Minusta sellainen lista-systeemi on hyvä, - että kirjoittaa listalle mitä kaikkea voi tehdä, ja sitten rupeaa toteuttamaan!
Mee iloisuus/onnellisuus/harrastus/elämä on mukavaa/ ym palstoille ja rupee vain toteuttamaan kaikkea.
Kirjastot ovat mahtava paikka löytää kaikenmaailmaan "onnellisuus"-kirjoja.
Itestäsi kaikki riippuu, mitä rupeet ajattelemaan! Jos ite aattelet, ewttä oonpa masentunut, niin kyllä oot sitä. Jos aattelet, että "kaikki on hauskaa", niin se on niin.
Masennus ei ole valinta kysymys. Tässä Aloittaja kysyi sitä paitsi ihan toista asiaa ....
?????
Mulla on periaate etten ota saikkua lainkaan ja yritän vaan pää kainalossa mennä eteenpäin, vaikka rahat ois melko loppukin. Masennus- diagnoosia en halua mihinkään saikkutokareihin. Mielenterveysasiat pidetään huonoina juttuina ja niitä ei kannata antaa kellekään tiedoksi mustaa valkoisella. Näin se vaan menee ja ihmiset eivät ole vuosisatojen aikana muuttuneet sen kummemmiksi, vaan psykiatrista ihmistä pidetään huonona ja nimenomaan hulluna.
Kysyvät vaan " Ai ooksääki käynyt psykiatrilla?"
tai,..." Ai, syötkö säkin niitä lääkkeitä? Mä tunnen neljä, joil on kans toi psyykenlääke".
tai,..".joo joooo, hullu mikä hullu."
Joten töitä tehtävä vaikka itkien ja parkuen ja voimat vähissä. Vaikka lääkärikin ehdottaa saikkuu, niin en oo ottanut.
Pilkkaavien ihmisten taka ei voi ees saikkua ottaa masennuksen kanssa. Sellaisia te ihmiset olette toisillenne ja sitten ihmettelette, miks toi itkee tuolla. Katos se itkee, kun on niin surullinen eikä oo saanut nukuttua. Ja se itkee ih siks, kun ei uskalla viedä masennusdiagnoosia työnantajalle. Voi saada vaikka potkut.
Burn out on myöskin sellainen sana, ei kannata antaa kirjata mihinkään saikkutokareihin.