Unijukalle

Huomenta!

Eilen eräs henkilö kertoi, että hänen ystävänsä kuoli äkillisesti.
Kuinkahan raskaasti hän nyt mahtaa ottaa asian? Vieköhän se
hänen omaa elämäänsä yhä enemmän huonompaan suuntaan?
Eilen ainakin hän otti alkoholia, ilmeisesti siksi, koska tuli suru.
Yritin olla ymmärtäväinen, mutta en tiedä, oliko minusta apua?
Mietin nyt, että jos hän ei halua kertoa enempää asiasta, niin
kannattaisiko minun silti yrittää saada hänet puhumaan surusta?
Siis vaikka vähitellen, muiden keskusteluaiheidemme välissä.
370
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Hän kaipaisi enemmänkin tästä surusta irrottautumista, kuin siitä puhumista. Jos hän haluaa puhua, niin sen pitää tulle itsekseen.
Jokin käytännöllinen tekeminen, ehkä pieni matkustelukin voisi olla paremminkin paikallaan, joka irroittaisi näistä tuntemuksista, jotka ovat nyt päällä.
Toisaalta liikaa aktiviteettiä ei pitäisi olla, vaan enemmänkin "meditatiivinen" ote, joka parantaisi näitä tuntemuksia. Parempi kuitenkin olisi, että tämä henkilö ei käpertyisi liikaa itseensä, asioiden täytyy kuitenkin antaa tulla luonnollisella tavalla.

Äänestä
  • Lintuaura kiittää!

    Ok eli minä en ota suruasiaa esiin.
    Hän voisi ehkä Suomessa matkustaa jonnekin. Tosin hän
    aiemmin totesi työhönsä liittyen,
    ettei jaksa sen vuoksi matkustaa,
    kun ikää on tullut.

    Mitähän tässä muuten tapahtuu?
    Haluaako hän vielä kirjoittaa mun
    kanssa? Hänellä oli ollut kiire, onko
    se todellinen syy?

    Äänestä

Anna herran jestas ihmisen olla rauhassa,älä mitään reissuja ,tekemistä keksi ja ala purnaamaan surustaan! eI LIENE TAHDO edes puhua sun kanssa siitä,jokainen suree omalla laillaan,ole normaali ,ja älä utele.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


lintuaura kirjoitti:

Huomenta!

Eilen eräs henkilö kertoi, että hänen ystävänsä kuoli äkillisesti.
Kuinkahan raskaasti hän nyt mahtaa ottaa asian? Vieköhän se
hänen omaa elämäänsä yhä enemmän huonompaan suuntaan?
Eilen ainakin hän otti alkoholia, ilmeisesti siksi, koska tuli suru.
Yritin olla ymmärtäväinen, mutta en tiedä, oliko minusta apua?
Mietin nyt, että jos hän ei halua kertoa enempää asiasta, niin
kannattaisiko minun silti yrittää saada hänet puhumaan surusta?
Siis vaikka vähitellen, muiden keskusteluaiheidemme välissä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu