Oloni on kauhea. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin vuoden. Rakastan häntä, tai sitten vain kuvittelen niin. En todella tiedä mitä tunnen. Ongelmana on erilaisuutemme. Käyn töissä ja tykkään muutenkin hommailla kaikennäköistä. Tämä toinen vain pelaa. Toisinaan moikkailee kavereitaan. Pelaaminen tuntuu olevan hänen elämässään prioriteettina. Asuntomme on pieni ja työni vuoksi olisi tärkeää että saisin nukkua kunnolla aikaisten herätysten vuoksi. Se on hankalaa tietokoneesta loistavan valon ja näppäimistön nakutuksen vuoksi. Olen sanonut asiasta, ei mitään vaikutusta. Poikaystäväni ei myöskään tee mitään vaan elää tuilla. Hänellä on ihmeellinen käsitys raha-asioista. Esim. jos hän tekisi töitä niin käteen pitäisi saada väh. 1500 jotta töitä olisi järkevää tehdä. Hänen sanoin: mähän saan tukia 1000 euroa, jos saisin palkkaa 200 enemmän niin eihän siinä olis mitään vitun järkeä painaa duunia kun kotona istumalla saa melkein saman summan. Ja ikää on reilusti yli 20. Mä en tollasta voi ymmärtää. En kehtaisi elää yhteiskunnan rahoilla. Toinen asia joka minua risoo onse ettei häntä kiinnosta tehdä asioita kanssani, tai lähteä kanssani mihinkään. Asia on eri jos on juomista tiedossa. Ja juominen johtaa taas uusiin ongelmiin: käytös muuttuu täysin. Hänestä tulee sellanen uhoaja. Tunnen niin suurta myötähäpeää kun toi yks möykkää miten laittaa päivänvalon paistaa jostakusta läpi ja pesarilla hakkaa..tätä listaa voisi jatkaa melkein loputtomiin. Kauheinta on miten koko seurue hiljenee ja häpeää ja poikaystävä vaan ei tajua pitää suutaan kiinni. Ja tämä tapahtuu aina kun ottaa tarpeeksi alkoholia. Hän myös lupailee kaikkea ja sanoo että alkaa opiskella ja etsii töitä jnejne. No vielä ei ole tapahtunut mitään. Vieläkin käy vanhempien lompakolla. Minulle tärkeät ihmiset sanovat että hän on lapsellinen ja saisin paremman. Sellaisen joka ottaa vastuun elämästään ja haluaa tehdä elämässään jotain järkevää
Mutta kun hän osaa olla ihana. Kysyy päivittäin miten mennyt päivä ja halailee ja pussailee. Uskon silti vahvasti etten pääse elämässäni eteenpäin tämän ihmisen kanssa. Arvomme, tapamme katsoa elämää ja kunnianhimomme ovat täysin erilaiset. Mietin eroa, mutta tulevaisuus yksin ahdistaa ja pelottaa. Pelkään etten löydä ketään enää ikinä. Pelkään että teen hirveän virheen jos jätän hänet ja pelkään myös mitä hän minusta puhuisi eron jälkeen. Puhuisi kaikki uskomaan mikä kauhea pääsairas ämmä olen. Tämä musertava ahdistus ja suru siitä että haluaisin jatkaa hänen kanssaan vaikka mietin eroa on kauheaa. Poruttaa niin pirusti. Kohtalontovereita jossain?
Mutta kun hän osaa olla ihana. Kysyy päivittäin miten mennyt päivä ja halailee ja pussailee. Uskon silti vahvasti etten pääse elämässäni eteenpäin tämän ihmisen kanssa. Arvomme, tapamme katsoa elämää ja kunnianhimomme ovat täysin erilaiset. Mietin eroa, mutta tulevaisuus yksin ahdistaa ja pelottaa. Pelkään etten löydä ketään enää ikinä. Pelkään että teen hirveän virheen jos jätän hänet ja pelkään myös mitä hän minusta puhuisi eron jälkeen. Puhuisi kaikki uskomaan mikä kauhea pääsairas ämmä olen. Tämä musertava ahdistus ja suru siitä että haluaisin jatkaa hänen kanssaan vaikka mietin eroa on kauheaa. Poruttaa niin pirusti. Kohtalontovereita jossain?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miettisin pidemmällä tähtäimellä yhteistä tulevaisuutta. Toista et voi muuttaa ja toinen tuskin tuleekaan muuttumaan. Asutte ilmeisesti yhdessä, hankkisin itselleni vähintään oman asunnon, voihan sitä sitten rauhassa vielä tapailla jos huvittaa, mutta kyllä mä jotain suhteelle tekisin. Sitten jos tulee lapsia voi olla vaikeampaa tehdä muutoksia. Harkitse ja toimi, niin minä tekisin.
Se on totta että turha tehdä jos ei saa palkkaa.
Niin tai kova palkka hyödytön jos sitä ei saa käyttää miten haluaa.
Eipäs ole, töissä on paljon virikkeitä joka pitää ihmisen kunnossa. Työ ei ole vain negatiivinen asia, siellä tapaa ihmisiä ja pysyy virkeänä.
Ihminen ei saa passivoitua, pit olla potkua.
Jätä se luuseri. Kuuntele nyt ystäviesi neuvoja ja toimi niiden mukaan. Noita on liikaa, lisänä sosiaalitukien perässä tulleet maahanmuuttajat. Rakkaus kuolee jos se kaiken aikaa kärsii.
Parisuhteessa kumppania pitää kunnioittaa, olette olleet yhdessä vajaan vuoden ja koska ajatuksenne elämästä ovat niin erilaiset on kunnioitus alkanut nopeasti rapistua.
Mieti tulevaisuutta; olet ollut hänen kanssaan 10v, hän hakkaa konetta yhä, humalassa on edelleen se sama ja sinä otat vastuun elämästänne ja lapsistanne kun hän leikkii yhä teiniä.
Jos poikaystäväsi ei muutu niin muuta pois, jos mies rakastaa oikeasti naista niin hän on valmis kasvamaan ja muuttumaan sellaiseksi mieheksi jollaista sinä voit kunnioittaa. Rakastava mies pystyy ihmeisiin halutessaan, pelien hakkaaminen sosiaalietuuksien turvin ja laiskana löysäily ei kuulosta ihmeeltä.