Et olisi saanut rakastua...

Enpä niin.

Kaikkeni tein, ei auttanut.

On se vaan kummaa tämä elämä.

Tuossa valossa ajateltuna. Ei hittolainen. Jos tuokin oikeus minulta vietäisiin, niin johan on markkinat!!

Olipa onnettomasti sanottu. Rakkaus juurikin pitää hengissä ja elämän elämisen arvoisena. Jos vain saa sen edes jotenkin näyttää. Anna toisen näyttää, älä kiellä oli tilanne mikä tahansa teillä!

On ihana ystävystyä. Sitä voi rakastaa ystävää ja olla kiinnostunut hänestä kunnioittavasti ja arvostavasti ja kunnioittaa hänen parisuhdetta. Se on upeaa.

Pystympä tyyliin "Who's Next To Kill?"

Mutta musiikkikilpailu pitää katsoa kuka voittaa... hirveätä valvomista...

Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Mun mielestä myös väärin sanottu noin...ettei saisi. Ajattelen myös, että se rakastuminen on elämän suola. Historia on ainakin mun kohdalla se juttu, mikä aiheuttaa negatiivia/sietämättömiä tunteita. Liian paljon onnettomia ihastumisia ilman vastarakkautta. Eikä me olla kaikki samanlaisia. Toisilla on parempi kyky käsitellä ja sietää pettymyksiä, kuin toisilla...niin, jos tämä aloitus oli siis tarkoitettu pettymykseksi. Eli joku on siis rakastunut onnettomasti??

Ei ollut minulle, koska pystyisin todellakin elämään hänen(m) kanssa;)

Ja sulla ei ollu asian kanssa mitään tekemistä vai?

Rakkaus on maailman tärkein asia. Rakkaus on myös sitä kun rakastaa, vaikka ei saa vastarakkautta. Häntä oli niin helppo rakastaa, siksi koska emme tuntenee. Silloin kuviteltu rakkaus on kaiken kattavaa ja ihanaa ja sielua repivää. Rakkautta ei ole aina tarkoitettu lausuttavaksi ääneen, niin ainakin uskon.

Turha tulla sanomaan että turhaa se täällä on, koska niin onkin ja olkoon niin. Mä toivon hänelle rakkautta elämään, toivon myös itselleni ja etten koskaan unohtaisi miten hyvältä rakkaus tuntuu.

eipä ollut tietoinen valinta rakastua vaiko ei.

Kukaan ei ole rakastunut sinuun. Hetätät vain pelkoa ja tuhoa.