Tunnusta sinäkin kaikki tähän ketjuun mikä mieltäsi painaa; himo, ahneus, kateus, ylpeys...?
Minä olen ollut liian ylpeä, Danten Helvetissä sillä pääsee jo syvälle.
Minä olen ollut liian ylpeä, Danten Helvetissä sillä pääsee jo syvälle.
Olen ripittäytynyt
annahantullakaikki
39370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Painaa loukattu itsetunto ja epävarmuus, joka kääntyi ylpeydeksi.
Et haluaisi oppia nöyryyttä? Tiedän kun olen ollut joskus kamalan ylpeä.
En minäkään olisi halunnut oppia mutta pitäähän sitä, miksi täällä muuten oltaisiin jos ei oppimassa uutta.
Himo ehkä ylpeys tai ei sittenkään. "Kun rakastuttiin siinä ruutia oli" :)
Himolla et pääse kovinkaan syvälle, et lähellekään minun osastoa.
I
Touch
Myself
For...<3
https://youtu.be/1xBAp42mEyA
Se on ihan normaalia tuossa iässä, ei lasketa synniksi ollenkaan.
Laiskuus, himo, itsekkyys ja itsemurha-ajatukset.
Itsekkyys johtaa itsemurha-ajatuksiin, mutta mitä on itsekkyyden taustalla? Oletko pettynyt läheisiisi voimakkaasti? Sinun on pitänyt pärjätä liikaa omillasi? Muut eivät ole kantaneet sinua niikuin olisi pitänyt?
Anna ihmisten kantaa murheitasi nyt ja kerro heille milta sinusta tuntuu, apua saa kun sitä kysyy.
Laiskuus voi olla masentuneisuutta, tai joku sairauskin. Himo on ainoa syntisi ja et pääse sillä lähellekään pohjamutia joissa minä uiskentelen.
Tällä hetkellä?
Epäluottamus muihin ihmisiin aiheuttaa minulle ahdistuneisuutta, sosiaalista vetäytymistä ja pelkoja masennusta, joka tavallaan johtaa lievämuotoiseen "syrjäytymiseen"
Tuo ja ahdistuneisuus johtaa ajoittaisiin kuoleman toiveisiin. Kuoleman toiveeni ovat tämän hetken suurin syntini ja häpeän aiheeni....
Joo mutta onko se syntiä, josko olet vaan väsynyt tai sairas?
Kuoleman toiveet ovat tuttu juttu minullekin, mutta onneksi ne menevät ohi kun pääsee parempaan vointiin. Jotenkin minusta tuntuu siltä että sinua auttaisi liikunta?
Me ihmiset nyt olemme kaikki enemmän tai vähemmän epäluotettavia, etkö muka itse ole koskaan huijannut ketään? Tietysti jos olet kohdannut jonkun tosi haavoittavan ihmisen niin terapia voisi auttaa sinua?
Älä pelkää hakea apua, maailmassa on paljon hyviä ihmisiä.
Syntejä en löytänyt yhtään.
Olen liikkuja ja puran siihen pahaa oloa, Olen saanut ammattiapua Paljon on aikaan saatu, eteenpäin menty, minun etenemiseen ollaan tyytyväisiä, kehuja tullut mm. yhteistyöhalustani, neuvokkuudestani ja siitä miten ripeästi itse olen ottanut vastuuta avun hakemisesta ja määrätietoisesta itseni eteen työn tekemisestä, sinnikkyydestä ja selvästä halusta selvitä ja pysyä hengissä.
Sielun haavat vie aikaa parantua tai korjaantua. Takapakkia tulee, epätoivoa on ajoittain, pahaa oloa siitä ettei asiat tapahdu niin nopeasti, Epätoivon hetkillä toivoo kuolevansa vaan pois.
Se toive jonka sisältäni haivaitsen tuo syvää pettymystä lisää itseeni. ja pettymys tuo masentuneisuutta ja ahdistusta ja lisää pelkoja ja lisää vetäytymistä koska huomaa että on niin haavoittuva että voi jopa kuolla siihen jos ulkoapäin tulee lisää pahaa. Tilanne pahenee kun noidankehässä ollaan.
Joo mutta syntiä sinusta ei löytynyt, ei muuta kun paranemista sinulle.
Olet selviytyjä, eikös vaan? Ei tuollaiset ihmiset saa kuolla, pystyt vielä auttamaan monta muuta jaloilleen kunhan annat anteeksi sinuun kohdistuneen pahuuden.
En mä aijokkaan kuolla. Tähtään siihen että tästä selvitään vielä. Nyt on vähän jo myöhästä alkaa luovuttaan kun oon niin paljosta jo selvinnyt. Loppu suoralla ei ja viimeisessä ylämäessä ei enää oma luonto anna oikein periksi luovuttaa, vaikka kipeää ottaa välillä.
Se on sama kuin tuossa urheilussa. Lihakset maitohapoilla ja tärisevät jo vietynä ihan loppuun, mutta kun on tavoite, niin siihen tavoitteeseen mennään luovuttamatta vaikka nestehukassa. Ei voi viimeisillä metreillä enää pysähtyä ja luovuttaa koska silloin kaikki ponnistelut ja kärsimykset olisivat olleet turhia. Mitätöisin kaiken tekemäni työn.
Ajatuksiini en kuitenkaan pysty vaikuttamaan. Kuoleman toiveita tulee toisinaan, mutta annan niiden tulla ja mennä reagoimatta niihin tekojen tasolla mitenkään.
Urheilijat on oma lajinsa, sinnikkäitä ja sitkeitä. Kunnioitettavaa tuo sinun sitkeytesi! Olet urhoollinen ihminen!
mietin joka päivä itsemurhaa ja kuinka sen toteuttaisin mutta esitän suht koht normaalia toivoen että unohtaisin sen kaltaiset ajatukset ja olen hiljaa koska ei ketään kiinnosta kuitenkaan
Miksi , oletko masentunut? Oletko miettinyt minkälaisista lähtökohdista ajatuksesi kumpuavat? Mikä elämässäsi on niin väärin ettet tahdo jaksaa sitä?
Minuakin kiinnosti välittömästi vaikken edes tunne sinua, voit uskoa että tuttusi haluavat tietää ja auttaa sinua.
Ihmiset ovat usein huonoja näyttämään rakkautta ja välittämustä, osaatko sinä kertoa omista tunteistasi niille jotka rakastavat sinua?
Selviytyminen omillaan on nykyään muotisana, et muka ole menestyjä jos pyydät apua. Huuhaata, sanon minä.
ei ole kavereita ja jos on hekin haukkuvat seläntakana, ja vittuilevat ja usein täällä palstoilla tätä myös tapahtuu, ja kaikkea muuta. Kääntyivät kaikki porukalla minua vastaan.
Vanhemmat? Sisarukset? Jos ei muita ole niin ammattiapuun!
ei tarvetta viha voimaannuttaa ihmisen kuntoon
taidat esiintyä "kiusasi" kohteena.
esiinny mitää... taijat olla yks niistä valehtelevista kusipäistä kuiteki ku noi uteluttaa
Mitä ajattelit tehdä ylpeyden korjaamiseksi?
Oletko luovuttaja joka vain totetaa noin ja antaa sen viedä itsesi helvetin syvimpään kohtaan, vai mitä sä ruikutat?
Se on jatkuvaa työtä ja taistelua ylpeyttä vastaan, Juakobinpainia.
Mistä te olette ylpeitä?
Oletteko ylpeitä vai pelkäättekö tunnustaa faktoja itsestänne?
Se on luonteenpiirre osittain. Ylpeys on sitä että tietää itse asiat paremmin kuin Isä Jumala, eikä halua tehdä niinkuin tietää oikeaksi.
Ylpeyttä rakkauden edessä.
Laiskuuteni ehkä inhottaa itseäni eniten, kun ei viitsi tehdä mitä pitäisi ehkä tehdä, mutta kun ei se ole niin kuoleman vakavaa ja aivan tärkeääkään sitten tällä sekunnilla.
Laiskus tulee usein siitä että onkin liikaa tehtäviä, nykyään pitäisi suorittaa jotain koko ajan.
Toisaalta hengen laiskuus on syntiä, kumpaakohan sinä nyt tarkoitst?
Omaa laiskuutta se on, tekemättömyyttä, ja senkin asian takia tuollainen hieman ärsyttää itse itseäni, kun on noita sotilastuttuja.
Osaako ne sotilastutut rentoutua ja nauttia elämästään? Murehtiminen on synti myös.
Hengen laiskuus on eri asia kun laiskuus, jos olet virkeä aivoiltasi ja autat muita ei laiskuutesi mene synniksi. Se voi ärsyttää itseäsi mutta kellut pintavesissä.
tyhmää, mutta kahden viikon kuluttua iso tentti eikä mua huvita yhtään lukea
mieli harhailee muualla, olen sanonut selviäväni mutta...
kaikkea muuta pientä "paperi"hommaa tekemättä, en vaan saa tehtyä
pitäisi pakata ullakolle tavaroita, jotka haluan säilyttää, silti en saa vietyä niitä
olen käpertynyt vaan illuusioon joka on särjettävä ennen kuin saan asiat eteenpäin
Luultavasti olet väsynyt tähän aikaan vuodesta, happea ja liikuntaa, sitten jaksat lukea.
Matka sohvalta ulko-ovelle on se pisin.
Minulla on hieman samankaltaista juttua, kyllä sitten jos nälkä tulee niin jaksaa käydä kaupassa, ja muutenkin ulkoilemassa ja katsomassa toisia ihmisiä kaupungilla, mutta perusasiat tympivät hoitaa.
Mulla on jossain joku huvittava kuva meistä, olemme istumassa jossain baarissa, nurkkapöydässä kaljalla, minä olin perimmäisenä siinä istumassa ja olin sanomassa jotain, kaljatuoppi toisessa kädessä ja toisella kädellä sormi pystyssä, kun olin sanomassa jotain asiaa.
Meillä oli "operaatiosuunnittelut" käynnissä, kaveri nappasi kuvan :)
saan kyllä lenkkeiltyä, tuo asioiden lopullisuus hirvittää
tavarat kun vien pois..onko se poissa silmistä, poissa mielestä
viimeinen tentti, sitten ole muka valmis...
olisipa kiva nähdä se kuva :)
Se on tallessa jossain, itselläni oli päällä sellainen teräksen-vaaleansininen kauluspaita päällä siinä... en jaksa sitä nyt etsiä, niin jooo, kaveri sanoi ennen kuin menimme kaljalle baariin silloin että: älä laita sitä texas ku klux klan -paitaa päälle mustalaiset voivat suuttua sellaisesta.
Jossain levyllä tietokoneen backupeissakin voi olla tallessa, on se jossain...
eihän se niin paha ollut :)
no nyt on eri kuviot ja uudet tuulet, ehkä ne suunnitelmat vielä joskus toteutuu
Olen ylpeä siitä, että sain tunnissa asunnon siivottua. Olen kateellinen naapurilleni, jolla meni siihen vain puoli tuntia. Olen vihainen koiralleni, joka kakkasi olohuoneen matolle. Olen liian laiska siivotakseni sen. Olen ahne ja ylensyön lapseni karkkipussista kaikki salmiakit. Himoitsen myös hedelmäkarkkeja.
Siinäpä sievä lista.
Kummasti sait mukaan kaikki seitsemän sen suuremmin sortumatta yhteenkään.