HÄN EI OLLUT SE, JOKSI HÄNTÄ LUULIN

Vihaan häntä ja kaikkia miehiä. Paskoja ovat kaikki. Nyt itkettää. Nämä saa olla viimeiset kyyneleet elämässäni. Itken ne kaikki loppuun. Joskus oli aika, jolloin en osannut enää itkeä, en pystynyt. Haluan nyt siihen samaan olotilaan, vaikka se on todella pakahduttavaa, kun en osannut itkeä. Pakahtunut tunne on kuitenkin helpompi kestää kuin tämä tuska jota tunnen nyt. En luota enää kehenkään. Kerrasta jos toisesta en oppinut, mutta kantapään kautta piti näköjään oppia.
Näin hänen silmissään jotain, koin ja tunsin jotain. Se oli harhaa joka oli vain omassa päässäni. Elämä on vittuimaista, raadollista. Toisesta kun luullaan kaikkea paskaa, mikä ei pidä paikkaansa. Ei voida ottaa asioista selvää itse ja oletetaan jotain paskaa.
Kunhan olen kirjoittanut kirjani loppuun, pääsette minusta. Lähden täältä. Ehkä jo ennen kirjani loppuunsaattamista. Mietin vain miten ja minne. Kesälomalla sitten.

Se on turha vinkua kirjoitusasusta. En V!ttu välitä paskaakaan.

Ja tämä oli tämän palstan eka ja vika kerta.