Ettei välillänne tule olemaan mitään?
Mitä ajatuksia tuo tieto teissä härättää?
Mitä ajatuksia tuo tieto teissä härättää?
Kuinka moni tietää
Varmaksi
19399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Täällä on yksi käsi ylhäällä eli minä ainakin tiedän.
Tuntuisi, että tuollainen tilanne ahdistaisi kovasti?
Ei se enää ahdista eikä mitään muuta koska ei oltaisi kuitenkaan oltu sopivia toisillemme ja hänen sydämensä sykkii toiselle joten parempi niin ettei. Aika on myös auttanut ja tehnyt tehtävänsä.
Ei kuulosta helpolta. Varmaan vienyt aikansa päästä tuolle ajatustasolle.
Kun pääsi aika pian käsittelemään asioita niin olen siitä hyvilläni ja kyllä, oman aikansa mutta olen jo onneksi aika loppusuoralla tässä käsittelyssä ja nyt on jo aika tyhjälliset tunteet. Siksi kannustan myös muitakin ottamaan yhteyden siihen ihmiseensä jotta voi päästä jollain tasolla eteenpäin tunteiden ja asioiden käsittelyssä, oli se sitten mitä tahansa. Toivon vain hänelle hyvää elämää ja onnekasta sellaista.
Siitä asti olen tiennyt kun kuulin, että hän on varattu. Tavallaan se oli vaikeaa aikaa kun sain täyden selvyyden, että mitään ei tule koskaan olemaan. Tuntuu ehkä hassulta sanoa, mutta silloin alkoi tietynlainen suremisprosessi. Aivan kuin joku läheinen olisi kuollut. Nämä minun tunteeni olivat siis aika vahvat ja kestäneet muutamia vuosia. Suremisvaihetta kesti muutama kuukausi. Nyt on jo helpompaa. Olen hyväksynyt asian ja en enää haaveile. Toki ajattelen häntä välillä, sille ei voi mitään. Joskus harvoin jos ajattelee kunnolla, saattaa vieläkin kyynel vierähtää. Siksi yritän toimia niin, että poissa silmistä on toivottavasti joku päivä vielä poissa sydämestä.
Hirman samoissa tunnelmissa. Ajattelin juuri eilen, että tuntuu melkein, kuin joku tuttu olisi kuollut. Ei aivan yhtä paha, mutta sa,anlaisia tuntemuksi silti. kukkan kauan suunnilleen tuo suremisprosessi sinulla kesti?
Siloin, kun olin ihastunut ei tuntunut näin pahalta. Nyt, kun olen varma, ettei meitä tule, olen aloittanut luopumisen ja olo melko ahdistava.
Minä odotan vieläkin keskustelua, tilanteesta huolimatta sinä olet se, jonka haluan.
Elämäni hulluin tilanne.
Oli hauskaa olla viikon ihastunut :D ,,,tai ehkä se tunne oli paremminkin sellaista odottelua.
En tiedä. En ole omista tunteistanikaan halunnut avautuu just sen takii kun en tiedä yhtään millä mielellä toinen on. Vaikee tilanne. Tavallaan ois helpottavaa kuulla se "ei" sitten jos häntä ei kiinnosta ja sillonhan ois tietty pakko ite kertoo tunteistaan. Pääsis yli ja eteenpäin. Mut siis tottakai toivon et voitais koittaa yhdessä ja toivon et hänkin tykkää musta. Rehellisesti sanottuna luulen silti ettei tää selviä koskaan, koska en mä ainakaan uskalla tehdä mitään ja eikä varmaan hänkään.
Sitä kuvitteli, että kun tietää varmasti, ettei mitään tule, niin pystyy menemään eteenpäin ja olo olisi helpottunut. Yhtä paskaa tämä on silti ollut! Ihan hirveää aikaa! En voi muuta sanoa.
Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset tunteet.
Järki tietää, sydän silti vielä toivoo.
Jos tietää varmasti kaiken mahdottomaksi, miksi sydän ei osaa luovuttaa? Tai aonakin auree menetystään, kuin läheistään. Sen täytyy olla ijastumisen luomaa harhaa.
Nykyään se herättää sellaisia ajatuksia, että hyvä ettei mitään koskaan varsinaisesti tullutkaan. Eli en enää edes halua välillemme mitään. Olen jopa kiitollinen siitä, ettemme menneet sössimään mitään jo olemassa olevaa. Ollaan päästy takaisin päiväjärjestykseen ;)
"Tieto ei ole viisauden väärti" vanha viisaus.
"Tieto lisää tuskaa.."
mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma...