Olen laittanut historian saitille kahdeksanosaisen kirjoitukseni Väinö Tannerista. Se perustuu professori Jaakko Paavolaisen paljon kehuttuun Tannerin elämäkertaan ja käsittelee siis Tannerin koko elämää.
Koska Tanner on historiamme merkittävimpiä poliitikkoja ja valtiomiehiä, jonka vaikutus ulottui ja ulottuu yhä yli puoluerajojen, on luonnollista, että laitan linkin tuohon kirjoitukseen tälle keskustankin saitille.
Tässä linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000006154102
Koska Tanner on historiamme merkittävimpiä poliitikkoja ja valtiomiehiä, jonka vaikutus ulottui ja ulottuu yhä yli puoluerajojen, on luonnollista, että laitan linkin tuohon kirjoitukseen tälle keskustankin saitille.
Tässä linkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000006154102
Vastaukset 27
Vanhimmat
Riikka Tannerin kirjan isoäidistään?
En ole lukenut. Olisiko pitänyt lukea ja jos, niin, miksi? Eikö riitä tähän yhteyteen se, mitä kerron johdannossa lukeneeni Väinö Tannerista? Mielstäni kuitenkin tuo Jaakko Paavolaisen 2096 sivun mittainen Tanner-elämäkerta hyvin riitti tämän 110-sivuisen esitykseni perustaksi.
jollei muuten niin mielenkiinnosta. En minä sitä vaadi, että sitä olisi pitänyt ruveta referoimaan, mutta jos ei kiinnosta niin ei sillä sen suurempaa merkitystä ole.
Sorry, tarkoitukseni ei ollut olla töykeä. Saatan hyvinkin vielä joskus lukea tuon Riitta Tannerin kirjan, vaikka en häntä tunnekaan. Hän on kai Heikki Tannerin tytär? Onhan hänen isoäitinsäkin, eli Linda Tanner julkaissut myös omat muistelmansa, joiden konseptin Väinö Tanner ehti vielä lukea ennen kuolemaansa. En ole niitäkään lukenut. Kun on niin tavattoman paljon niin mielenkiintoista luettavaa, nytkin monta kirjaa kesken.
Luen aina useita yhtäaikaa, niin ei ehdi kyllästyä. Olivat nuo Paavolaisen Tanner-elämäkerratkin monen muun ohella minulla "työn alla" monia kuukausia, kesti kauan niiden läpikäynti, kun samalla kirjoittelin niistä tuon yli satasivuisen esitykseni, ja tähän aikaan sattui kaiken muun elämästäni joksikin aikaa syrjäyttänyt tapahtuma, vaimoni kuolema. Toisaalta myös siitä yli päästäkseni, terapiakseni, olen lukenut tänä aikana paljon, myös kirjoittanut, muutakin kuin tuon esitykseni Tannerista.
Ilkka Hakalehto on kirjoittanut erittäin hyvän "yhteenvedon" Väinö Tannerista... oletko tutustunut siihen... tai hällä ja väliä... mutta tutustu kuitenkin...
=
"Väinö Tanner. Taipumattoman tie, 1973
Väinö Tanner. Omalla linjalla, 1974"
Olen noista tuon viimeksi mainitsemasi ainakin lukenut jo kauan sitten. Myös Paavolainen tuossa 2096 sivuisessa esityksessään, johon tämän 110-sivuisen esitykseni perustan, mainitsee usein Hakalehdon. On siitä minullakin jokin mainita, mutta tämän esitykseni perustan vain tuohon Paavolaisen teokseen ja aivan muutamin kohdin johdannossa mainitsemiini Tannerin omiin kirjoihin.
O.K.
... olen kirjoittanut joskus aineen, jonka nimi oli jotain Mies, joka on tehnyt eniten ja toisaalta vähiten Suomen hyväksi.
Hän jättäytyi punakapinan ulkopuolelle, oli eheyttämässä maata vapausodan jälkeen, toimi 20- ja 30-luvuilla ministerinä useissa hallituksissa, jopa pääministerinä, oli johtamassa myös sitä osaa kansasta, joka taisteli vapaussodassa bolsevikkien puolella, yhteiseen taisteluun N-liiton hyökkäystä vastaan talvisodassa. Toimi vielä ministerinä sodan aikana ansiokkaasti aina vuoteen -44.
On väärin lainata Kekkosen kirjoittamia ylistäviä sanoja Tannerista hänen 60-vuotispäivänään vuonna 1941. Tannerhan aloitti sen mallemme vahingollisen osan elämästään vasta jatkosodan loppupuolella -44:
Hän alkoi vastustaa rauhantekoa, ei halunnut olla Paasikiven ja Kekkosen kanssa rakentamassa niissä oloissa ainutta meidät pelastanutta "ystävyyspolitiikkaa" N-liiton kanssa. Olimmehan joutuneet sodassa N-liiton etupiiriin ja meidät oli sidottu Pariisin rauhansopimuksella ja YYA- sopimuksella tiukasti N-liiton valtapiiriin. Tanner jäi sodan juoksuhautoihin eikä huomannut, että sota oli loppunut.
Hän jatkoi omaa sotaansa ns. asevelisosialistien ja myöhemmin oikeiastolaisten piirien kanssa ja pyrki lopettakaan Paasikiven ja Kekkosen luoman uuden ulkopolitiikan ja liittämään meidät silloisten kylmän sodan oloissa Natoon. Hän ei tajunnut, että länsivallatkaan eivät olisi meitä voineet irroittaa N-liiton valtapiiristä. Suurvallat pitivät jopa asevoimin kiinni sopimistaan etupiireistä. Ei kolmatta maailmansotaa olisi aloitettu Suomen takia. Ei sitä aloitettu Itä-Saksan, Tsekkoslovakkian eikä Unkarinkaan takia, vaan näissäkin tapauksissa suurvalta piti omansa asevoimin. Samoin länsivallat pitivät omansa lukuisissa Afrikan, Latinalaisen Amerikan sekä Korean, Suezin ja Vietnamin sodissa.
Tanner pääsi vielä puolueensa puheenjohtajaksi, josta seurasi Sos.dem puolueen jakautuminen, samoin kävi ammattiyhdistys- ja työväen urheiluliikkeille. Puolue joutui olemaan kauan hallitusvastuun ulkopuolella eikä näin päässyt rakentavaan työhön isänmaan hyväksi. Suomen hallituksessa ei näet niissä kylmän sodan oloissa voinuut olla avoimesti neuvostovastaista puoluetta eikä ministeriä.
Lopulta 60-luvun alkupuolella puolueessa pääsi vallalle tosiasiat tunnustanut suuntaus ja Tanner joutui eroamaan. Tästä alkoi taas uudelleen pitkä punamultahallitusten kausi, joiden toimesta paljolti tämä kukoistava maa rakennettiin. Nämä hallitukset pitivät myös N-liiton suhteet kunnossa ja niiden varjossa voitiin rakentaa myös meille elintärkeät läntiset kaupalliset ja poliittiset suhteet.
Neuvostoliitto sitten alkoi heiketä omaan mahdottomuutensa takia 7-luvun loppupuolelta perestroikan myötä ja saatoimme hengittää vapaammin ja kun se täydellisesti romahti 90-luvun alussa irrottauduimme vikkelästi YYA:sta Pariisin rauhansopimuksesta.
On omituista jatkuva kirjoittelusi, jossa solvaat todella suurta suomalaista Kekkosta ja nostat vähintäin kiistanalaisen Tannerin hänen yläpuolelleen. Kansa ei häntä, aivan oikein, äskeisseä laajassa kyselyssä, kelpuuttanut edes kymmenen finalistin joukkoon. Varmaan sinä alat pitää oppi-isääsi ja nykyisten uustannerilaisten koklipien johtohahmoa Paavo Lippostakin suurempana kuin Urho Kekkonen. Paavo oli sanomassani äänestyksessä jossain 60 huonommalla puolella.
Toiseksi viimeisessä kappaleessa pitäisi olla "... alkoi heiketä oman mahdottomuutensa takia 80-luvun loppupuolelta perestoikan myötä ja saatoimme hengittää vapaammin ...".
>> On väärin lainata Kekkosen kirjoittamia ylistäviä sanoja Tannerista hänen 60-vuotispäivänään vuonna 1941.> Tannerhan aloitti sen mallemme vahingollisen osan elämästään vasta jatkosodan loppupuolella -44: > On omituista jatkuva kirjoittelusi, jossa solvaat todella suurta suomalaista Kekkosta ja nostat vähintäin kiistanalaisen Tannerin hänen yläpuolelleen.> Kansa ei häntä, aivan oikein, äskeisseä laajassa kyselyssä, kelpuuttanut edes kymmenen finalistin joukkoon.> Varmaan sinä alat pitää oppi-isääsi ja nykyisten uustannerilaisten koklipien johtohahmoa Paavo Lippostakin suurempana kuin Urho Kekkonen. Paavo oli sanomassani äänestyksessä jossain 60 huonommalla puolella.
Jouduin tuolla historian saitilla eräälle selventämään tarkoitustani, jonka asianomainen oli ymmärtänyt ilmeisen väärin. Laitanpa siitä ydinosan Sinullekin, ja kysäisen: millä perusteella olet vakuuttunut siitä, että Kekkonen oli muutamia vuosia myöhemmin viisaampi, enemmän oikeassa kuin tuolloin talvisodan rauhanteon aikana?
- - - - - -
Mielipiteen esittäjä otsikolla "Niukkanen oli katastrofi" hirvitteli siis sitä, mihin olisimme joutuneet, jos hänen mielipiteensä olisi päässyt voitolle. Minä arvioin näin:
- - - - - - - -
Minähän toistin tuossa professori Paavolaisen kertomaa historiaa ilman omia painotuksiani. Saattaa olla, että tuo sitaatti asiayhteydestään reväistynä (oloen typistänyt esityksessäni kirjan 2096 svua 110 sivuun) ei oikein aukea.
Mutta kai Paavolaisenkin tarkoitus oli osoittaa vain se vastakohtaisuus, mikä vallitsi Niukkasen ja Tannerin kesken: Tanner realiteetit tajuten ja mm. Mannerheimin mielipiteeseen uskoen ymmärsi pikaisen rauhaan pääsemisen välttämättömäksi, mutta karjalainen Niukkanen, jonka koti jäi rajan taa, vastusti sitä henkeen ja vereen. Samoin ajattelivat muuten myös monet muut maalaisliittolaiset, yksi kiivaimmista rauhanteon vastustajista oli Urho Kekkonen.
Minä olen tietenkin täysin vakuuttunut siitä, että Tanner oli tuolloin - kuten yleensä aina - oikeassa ja Niukkasen, Kekkosen ja kumppaneiden mielipiteen pääseminen voitolle olisi vienyt meidät täydelliseen tappioomme ja Neuvostoliiton miehitykseen.
En lue kirjoitustasi kokonaisuudessaan Johdannon olen vain lukenut, mutta lopun selaillut ja todennut sen olevan yhtä hymistystä.
Tuohon vastaukseesi olisi turha vastata, sillä olen omassa arvoiossani sinun jättikirjoituksestasi jo lyhyesti perustellut väitteitäni. Mutta jotain vielä:
On väärin lainata Kekkosen kirjoittamia ylistäviä sanoja Tannerista hänen 60-vuotispäivänään vuonna 1941.
Tannerin sodanjälkeinen esiintyminen sinun mielestäsi pienentää häntä. Monen muun mielestä vasta se nostaa hänet lopulliseen suuruuteensa.
Hitlerin, Stalinin ja Kekkosen pitivät vallassa ihmiset, joihin propaganda upposi. Sellaisia on paljon, ja noilla herroilla oli massojen manipuloinnin taito ja hyvä koneisto siinä käytettäväksi. Hyvin samanlaisia olivat miehet muutenkin.
Sinulle oli varmaan pettymys, että Kekkonen sijoittui vasta kolmanneksi tuossa kisassa, johon usein nojaat. Minäkin luulin Kekkosen voittavan. Aliarvioin kansaa. Se ei olekaan ihan niin tyhmää kuin luulin sen olevan. Paljon siinä on vielä tyhmyyttä, mutta tuon kisan tulosten perusteella viisinkertaisesti enemmän viisautta, mikä on rohkaisevaa. Kansalla ei kuitenkaan ole tarpeeksi tietoa Tannerin tuntemiseksi ja arvostamiseksi. Ei vielä.
... voittivat Kekkosen tuossa äänestyksessä.
On vain pantava merkille, että nuo miehet suurinpiirtein kaksistaan päästivät N-liittoon hyökkäystä valmistelevat saksalaiset -41 Suomeen salamyhkäisissä olosuhteissa. Näin jouduimme jatkosotaan. N-liitto hyökkäsi luonnollisesti täälläkin olevien saksalaisten kimppuun saksalisten hyökkäyksen alettua. Hävittyämme senkin sodan, olivat ehdomme vielä kovemmat kuin talvisodan jälkeen.
Kekkonen joutui vuosikymmeniä kestäneen sitkeän työnsä avulla korjaamaan tuota virhettä. Mutta emme ole saaneet takaisin niitä ihmisiä, alueita emmekä sotakorvauksia, joita jatkosodassa menetimme.
En tuolla halua sanoa, etteikö noilla herroila, ainakin Mannerheimilla, olisi ansioitakin, mutta heidän väärinarviointisa jatkosodan alla oli hirvittävän suuri.
nykyajan Tanneri?
Semmoinen joka tajuaa että, Venäjä on pelkkä "paperitiikeri", mistä ei ole uhkaa?
Se voisi olla Seppo Lehto, joka muutamien muitten herrojen kanssa ei pelkää hakata päätään Karjalan mäntyyn!
Hienoa, että joku jaksaa nähdä noin paljon vaivaa meidän laiskempien
edestä. Nyt ei tarvitse lukea yli 2000 sivua, kun 100 sivua antaa aivan riittävän kuvan Väinö Tannerista. Paljon kiitoksia!
Kirjoituksen lukemalla saa myös hyvän kertauksen Suomen historiasta sen mielenkiintoisimmalta ajalta, johon sisältyy itsenäistyminen, vapaussota ja viime sotamme. Kirjoitus kannattaisi näistä asioista kiinnostuneiden tallettaa ja lueskella ajatuksella.
Jokaiselle historiaa tuntevalle ja sen tapahtumien merkityksiä oikein arvottavalle on selvää, että Tanner oli suurmies, ja vilpittömät ihmiset sen puoluekannastaan riippumatta myös tunnustavat. Historialliselta merkitykseltään Tanner oli meille ellei suurempi niin ainakin arvokkaampi kuin Urho Kekkonen, sanokoot Oiva Härkönen ja jonkin pilipali-kilpailun tulokset mitä tahansa.
...eipä tuo näy oikein tulta ottaneen! Ehkäpä monelle on liian työlästä lukeakin tuo, minkä minä sentään jaksoin kirjoittaa.
Ei tuon kirjoittaminen vakavasti puhuen lujille ottanut, kun tein sen hyvin mielenkiintoisen lukemiseni ohessa, lukemastani koko ajan ydinkohtia koneeni muistiin kirjaten. Tämä nykyaikainen tekniikka tekee tuollaisen niin helpoksi.
Enkä voi ottaa kiitosta kirjoitukseni asiasisällön ansioista itselleni, vaan kyllä se kuuluu professori Jaakko Paavolaiselle, joka tuon mainion elämäkerran on laatinut. Varmasti Tannerin persoona innosti häntäkin niin, että tuskin tuo vuosia kestänyt työ hänelle kovin raskasta oli.
En tuota kirjoitustani turhaksi koe, vaikka se ei täällä keskusteluun kovin innostaisikaan. Ensiksikin halusin tiivistää nuo tiiliskivet näin ihan omia tarkoituksiani varten. Paperitulostuskin tästä on muiden kirjallisten töitteni joukossa. Toiseksi otan tästä kopioita jälkipolvilleni ja eräille ystävilleni, joista muutamille olen tämän jo sähköisesti lähettänyt. Ehkäpä ainakin osittain tämän vielä joskus julkaisen jossakin niistä lehdistä, joihin muutenkin kirjoittelen silloin tällöin.
Ehkäpä Sinä kirjoitukseeni paremmin tutustuttuasi haluat sitä lähemmin kommentoida ja avata siitä keskustelua?
...jos kerran Jaakko Paavolainen oli jo tehnyt täydellisen elämäkerran.
Olisit kirjoittanut vaikka omasta elämästäsi jotain omaperäistä, niin minäkin olisin voinut sen lukea.
Tuossahan juuri kerroin, miksi sen kirjoitin.
Sille, miksi julkaisin sen näillä saiteilla, olen antanut selitystä kirjoitukseni johdannon lopussa. Kohteliaisuuttani jätin korostamatta, että ilmeisesti ihan oikein arvelin tämän yleisön sellaiseksi, että sen halut ja kyvyt eivät riitä tuollaisten järkälemäisten teosten lukemiseen, vaikka ne olisivat miten hyviä, ja siksi tiivistin sen mahdollisimman suppeaksi tehdäkseni palveluksen heille. Ilmeisesti sittenkin yliarvioin tämän joukon, varsinkin tällä saitilla, jotka ovat tottuneet saamaan totuutensa parhaimmillaan yhdellä lauseella: "keskusta on paras".
Olenhan kertonut omasta elämästänikin, mutta muistaakseni juuri Sinä pidit sitä erittäin sopimattomana. Tarkemmin muistellen taisit kyllä hyväksyä kirjoitukseni nuoruuteni seikkailuista mm. Lapin savotoilta ja ehkä varauksellisemmin YK:n rauhanturvaajakokemuksistanikin, mutta suhtauduit todella inhottavasti ja minua syvästi loukaten siihen, kun puhuin silloin ajankohtaisista kipeimmistä asioistani, vaimoni vakavasta sairaudesta, joka sitten pian johtikin hänen kuolemaansa. Opin kyllä sen, mistä tälla pyhällä paikalla ei saa kertoa, mutta silti en ole ryhtynyt ylistämään kepua enkä Urho Kekkosta enkä aio sitä tehdäkään, sillä haluan säilyttää itsekunnioitukseni rehellisenä ihmisenä ja suoraselkäisenä suomalaisena.
Satuin huomaamaan, että olet lähdössä sukellusmatkalle Thaimaahan. Hyvää matkaa vain. Jos harrastat sukellusta enemmänkin, niin Sinun kannattaisi mennä Siinain eteläkärjen (Sharm el Sheuikin) lähellä olevan Ras Muhammadin alueelle, missä ovat Euraasian kenties parhaimmat korallit ja muutenkin rikas merellinen elämä vastakohtana äärimmäisen niukalle ja karulle maanpäälliselle elämälle. Sinne tehdään nykyisin turistimatkojakin, ja lähellä olevalla alueella, mikä Israelin valtaa pitäessä kantoi nimeä Ofira (egyptiläinen nimi ei tule nyt mieleeni) on tiettävästi ihan hyvät hotellit ja muut palvelut.
On se merkillistä, että vaikka avaukseni aiheena oli Väinö Tanner, keskustelu näkyy väkisin kääntyvän Urho Kekkoseen, ainakin Tannerin vastapainona.
Oiva Härkösen tendenssi tässäkin on vain ylistää Kekkosta, minkä hän uskoo vaativan Tannerin mollaamista. Ymmärrän sen jo hyvin tuntien Oivan fanaattisen Kekkos-palvonnan ja uskonlahkolaisen varmuuden siitä, että kepu on aina oikeassa, olkootpa sen johtajat keitä tahansa ja olkootpa sen ajamat asiat millaisia tahansa, vaikka vastakkaisia niille, joiden nimiin vielä äsken vannottiin. Tämähän on nähty mm. Jäätteenmäki-Vanhanen yhteydessä.
Minä kuitenkin olen lukenut tarpeeksi historiaa tietääkseni, kuinka asiat tapahtuivat, ja luotan niitä ja niiden merkityksiä arvioidessani enemmän omaan puoluesidonnaisuuksista vapaaseen ajatteluuni kuin Oivan ulkoaopitun tuntuisiin aina samanlaisina toistuviin väitteisiin, jotka siis nousevat tuolta edellä kuvaamaltani Oivan puolueuskonnon pohjalta.
Sanoin avauksessani, että mielelläni keskustelisin asiasta, jos joku sitä avaisi. Tarkoitin kuitenkin keskustelua Tannerista, en Urho Kekkosesta, josta myös minä jouduin taas sanani sanomaan. Enempää en aio tästä aiheesta, Tanner vastaan Kekkonen, sanoa, sillä mielestäni Tanner oli niin suuri mies, että keskusteltavaa riittäisi hänen monista teoistaan, joihin Kekkonen tuli varsin vähäpätöisellä osuudella mukaan vasta Tannerin poliittisen uran puolivälissä ja sen kenties merkittävimmän osuuden ollessa takanapäin.
Ehkäpä todellakaan tämän saitin yleisöllä ei ole keskusteluun tarvittavia tietoja Tannerista. Toistaiseksi juuri paremmalta ei näytä historian saitillakaan, mitä ihmettelen; niinkö hyvin Tanner onnistuttiin pimittämään historiastamme, että historian harrastajatkaan eivät vielä tiedä tarpeeksi voidakseen keskustella hänestä. Surullista. Mutta uskon, että aika tulee vielä muuttamaan tilanteen, olen varmakin siitä. Vanhoissa sivistysmaissa kuten Ranskassa, Espanjassa ja Englannissa taidetaan nykyisin eniten keskustella useampien vuosisatojen takaisista suurmiehistä, jotka ovat myös nousseet korkeimmin arvostetuiksi. Sama taitaa olla tilanne Ruotsissakin. Varmaan vielä joskus myös meillä.
Kekkosesta en siis välitä enää väitellä, ei ole sen arvoinen, mutta jos aito keskustelu nimenomaan Väinö Tannerista viriää näillä saiteilla, otan siihen mielelläni osaa.
... minuusta fanattisena Kekkos-palvojana uskonlahkoisena kepulaisena. Itse olet uskomattoman kiihkoinen Tannerin, Lipposen ja sossujen palvoja.
Keskustelua ei synny, jos käyt toisten kimppuun henkilökohtaisesti.
Minä en osallistu tähän käynnistämääsi Tanner-keskusteluun enempää - ellei ilmene jotain aivan uutta.
Myös tuo ainainen kehuminen historian lukeneisuudestsi tympäisee. Joku toinenkin onvoinut lukea. Sinä olet lukeneut erikoisen valikoivasti ja valitset niistä historian kirjoista koklipiläiseen uustannerilaiseen mieleesi sopivat palat.
Koetko joutuneesi jo niin heikoille, että et halua enää keskustella asiasta? Ymmärrän ja hyväksyn.
Oikaisen vain, että minä en ole mikään sossujen enempää kuin minkään muun puolueen palvoja, vaan olen puolueeton vapaa-ajattelija ja puhun sitä, minkä rehellisen näkemykseni mukaisesti todeksi ja oikeaksi näen. En liene äänestänyt demareita puolissakaan vaaleissa, joihin olen osallistunut, viime aikoina kylläkin enimmäkseen heidän hyviä ehdokkaitaan.
Enkä mielestäni KEHU historiantuntemuksellani, vaan kerron tosiasian, että olen harrastanut kauan historiaa, lukenut sitä vuosikymmeniä varmasti tarkoitushakuisesti valikoimatta, niin Juhani Suomet kuin Hannu Rautkalliot ja monet, monet muut siltä väliltä, mitä esim. Kekkos-mielipiteisiin tulee. Olen sitä jopa opiskellut ja tenttinyt hyvin arvosanoin ja syventänyt tietojani monilla historiallispainotteisilla matkoilla Eurooppaan ja Lähi-Itään ja kuudella parhaiden asiantuntijoiden johtamilla sotahistoriallisella matkalla viime sotiemme taistelupaikoille. Kyllä tällainen pitää voida sanoa, jotta omalla sanottavalla olisi hieman enemmän uskottavuutta kuin "keskusta on paras" huutelijoilla.
Olet Sinäkin kertonut lukeneesi paljon historiaa ja omaavasi suuren kotikirjaston, ja minä kyllä uskon sen. Lukeneisuutesi kyllä huomaa, mutta valitettavasti poliittinen uskovaisuutesi usein vie voiton eli puhut vastoin parempaa tietoasi.
Koitahan siivota oma, aikaisemmin keskustelussa itse esille vetämäsi(paskanruskea peräreikäsi)polittinen peräsilmäsi.Onko tämä foorumi oikea käsitellä tällaisia Freudilaisia peräreikä komplekseja.Tällä tasolla toki liikut omalla koklipiläisen törkytiimin omimmalla alueella. Se selittää miksi väittämäsi totuus heijastuu kuvittelemastasi peruutuspeilistäsi , vain poliittisena "totuutena".
ps.Eikö Tanerista käytävä keskustelu kuuluisi demarien palstalle. Se dementiako vaivaa.
...oikeassa paikassa ja oikealla tavalla esitettynä.
>> Koitahan siivota oma, aikaisemmin keskustelussa itse esille vetämäsi(paskanruskea peräreikäsi)polittinen peräsilmäsi.
Mutta tämä ei ole se historian saitti.
Nyt on kysymys niistä peräpään peruutuspeili jutuista joita "herra"kepulikorhonen on nähnyt viisaaksi ulostaa keskustan saitille.
Loppu kaneettina tapahtunut kuseskelu Kekkosen haudalle mukaan lukien.
isänmaallisuutta, (ellei nyt lasketa isänmaallisuudeksi markkinavoimille kumartamista), niin sitä on yritettävä epätoivoisesti etsiä 40 vuoden takaa.
Ensinnä Kekkosen parjauskamppanja ja sitten Tannerin nostaminen muka joksikin --??-?-
Sinä yrität "pluffata" vielä vaikka kortit on jo avattu!!
muutaman vuoden takaista kirjoitusta?
historiaahan se on tuokin, mutta ei niin kaukaa.
http://www.helsinki.fi/agora/vara/yleista/markkinavoimista.html